Yli 60-vuotiaat

Kohta on tulossa Uuden Vuoden "vieraat" taloon, joten kirjoitan, kun vielä on rauhallista. Niin, kylään ovat tulossa Uutta Vuotta juhlimaan tyttären koirat, westie ja cairnterrieri.

Uuden vuoden aattona kotona tehtiin aina tinan valamisen lisäksi pieniä taikoja.Kananmunan kuppien alle pantiin pieniä esineitä: päiväkirjan avain, punainen langan pätkä, sydänkoru, penni jne..ja jokainen sai vuorollaan nostaa oman kuppinsa (nostojen välillä kupit tietenkin sekoitettiin uudestaan, ettei kukaan tiennyt missä se juttu oli, jonka halusi nostaa itselleen). Saman taian tein tyttärelleni, kun hän oli pieni ja sitten hän teki sen vuorostaan omalle lapselleen. Varsinaista kulttuurin siirtoa tämäkin

Taian suuri viisaus oli siinä, että mustaa lankaa tai muita surun tai sairauden merkkejä ei munakuppien alle laitettu. Etukäteen ei peloteltu tulevalla. Luvattiin vain rakkautta, rahaa, terveyttä ja muuta mukavaa.

Sellaista taianomaista uutta vuotta toivon itse kullekin. Elämää, jossa ilot voittavat surun, terveys sairauden, rakkaus välinpitämättömyyden ja anteeksianto riidat. Naiivia? Varmasti, mutta ah, minä yhä uskon uuden vuoden taikoihin.

Onnellista Uutta Vuotta!

Mietin yhä Tampereelle tuloa. Täältä kestää julkisilla yli 3 tuntia, omalla autolla melkein yhtä kauan kesäkelilläkin. Jos on liukasta, en viitsi lähteä itse ajamaan.
Joka tapauksessa käväisen Tampereella tammikuussa. Siellä on aina hauska käydä.

Onnekasta Uutta Vuotta 2011!

Koetetaan tehdä "järkeviä" uudenvuodenlupauksia.

Lupasin juuri pitää 'suklaattoman tammikuun'. Olen nimittäin pahankerran koukussa suklaaseen - en niinkään karamelleihin tai vastaaviin. Vaikka vaa'an silmä katsoo tosi pahasti kieroon, en saa itseäni kuriin. Hieman alkusyksyn paino lähti laskuun, niin eikös vaan joulu ollut turmiollinen. Onko joku, jolla ei ollut??

Vaikka jotkut jouluruoat ovat edullisia elintoiminnoille, on niin paljon turvotuksen tuojia, ym. (kuin myös jotkut lääkkeet...) Mutta itseäni saan syyttää ylensyönnin synnistä; kukaanhan ei minua houkuttele.

Voin vastustaa kaikkea muuta, paitsi kiusauksia ja suklaata!

Kuitenkin kaikitenkin, toivon kaikille parasta mahdollista alkavaa vuotta: Iloa paljon, murheita vain siinä määrin, kuin jaksamme kantaa - mieluummin kohtuudella tahi ei lainkaan!

Ystävyydellä
WR

glitter-graphics.com

Yhdyn edelliseen "puhujaan". - Todellakin välillä tuntuu, että hengissä selviämisessä on kylliksi. Jos vielä selviät vuodesta toiseen suht terveenä ja "täyspäisenä", voit onnitella itseäsi.

Kiitos kuluneen vuoden foorumilla olosta, olette pelastaneet monta päivää milloin mistäkin syystä.

Tuo Viola- koti kuulostaa vallan hyvältä, tai lähekkäin ovat kaikkikin, kartasta katsoen. Minäkin luulisin ehtiväni kahteentoista mennessä. Tuo lauantaipäivä vähentää bussien kulut tosi vähäisiin vaihtoehtoihin.

Paikka siitä hyvä, kun olet lullura niin usein siellä käynyt ja kertonut siitä pelkkää hyvää. Onhan tässä vielä aikaa teillä keskenänne neuvotella näistä Mennankin ehdotuksista.

Kohta vuosi vaihtuu roikun täällä. Vieraita ei ole. Pojan talolla ampuivat raketit jo kahdeksan aikaan. En lähtenyt ollenkaan lähempää katsomaan, kun ikkunasta oli aivan aitiopaikka. Syykin oli. Koiraa en halunnut jättää yksin kotiin. Onneksi se ei ole oppinut pelkäämään paukkuja, mutta kokemusta on edellisen koiran kanssa.

Toinen anoppi haki lasten kanssa postia vähän ennen ja juttelimme tuossa pihassa vähän aikaa. Kiitteli tekemästäni lasilautasesta. Hän on innostunut tekemään hyytelökakkuja ja suoraksi poltettu kukkakuvioinen alusta on mitä parhain sellaiselle.

Meilläkin on tinanvalut ja muut ennustukset jääneet tekemättä nykyisin. Ennen kun vieraita oli aattona , niin valu kuului ilman muuta asiaan.

Katselin nauhalta Kari-Tapion konsertin ja nautiskelin siinä lasillisen viiniä. Joulumuistaminen. Totesin taas kerran, ei maistu, tai ei tunnu hyvältä vaan.

Mietin tässä, mitähän mahtanee kuulua ex läskille, pirjosadulle ja Rithelille. Lämmin tervehdys alkavalle vuodelle myös teille.

Klo 17 asti paukkunut, mutta koira täytyy käyttää ulkona.

Mukavaa tätä vuotta! Ilotulituksia en katsellut; ukkokulta meni väsähtäneenä yöpuulle jo yhdeksän jälkeen, minä torkuskelin yli puolen yön kirjan ja telkkarin äärellä.
Lupauksia tein vain yhden: alan merkata pitkän tauon jälkeen syömiset ja liikkumiset. Jospa ne parit ylimääräistä kiloa siinä katoaa! Tai sitten ei.
Olen ollut näissä lukemissa pitkään, niistä ajoista lähtien, kun sain suuren ylikuorman (12 kiloa) kiloklubin ja omien ponnistelujen avulla pois.
Joskus olen päässyt lähelle nykyistä tavoitettani, mutta sitten taas matkan tai muun huolettoman jakson aikana palannut samaan. Onnellinen olen kuitenkin siitä, että olen pystynyt pitämään nämä sinänsä ihan hyvät lukemat.

Minäkin katsoin pätkän Kari Tapion konsertista. Kokonaan en pystynyt, kun minua alkoi risoa hänen tapansa veenyyttää saanooja eepäselvääksi muuminaaksi. Se on tietenkin taiteellista tulkintaa, mutta ei minua viehätä.
Kappaleet sinänsä toivat hauskoja muistoja nuoruudesta ja tanssilavojen hilpeistä tunnelmista. Sehän niissä lauluissa tietenkin eniten harmitti, kun en pystynyt laulamaan mukana.
Vieläkin kävisin lavoilla mielelläni, mutta tuo ukkokulta ei ole oppinut uurastuksestani huolimatta tanssimaan tai edes liikehtimään suunnilleen musiikin tahdissa. Onneksi pääsen sentään jumppaamaan musiikin tahdissa kerran pari viikossa.

Lämpimät terveiset myös teille Rithel, pirjosatu ja muut ystävät, jotka harvemmin kirjoitatte!

Meillä oli mukavan levollinen Uuden vuoden aatto ja raukean hitaasti on aloitettu tämä vuoden ensimmäinen päivä. Tyttären koirat pitävät sentään toisen meistä liikkeellä (mieheni). Minä olen lähinnä käpertynyt nojatuolin syvyyksiin lukemaan ja välillä olen ryhdistäytynyt katsomaan hiihtoa telkkarista.

Yli kolmen kuukauden sairausloman jälkeen menen maanantaina töihin. Tuntuu hieman absurdilta ajatukselta, mutta pakko käydä tekemässä nuo muutamat päivät, jotka työuraa on jäljellä. Merkillisen epätodellinen olotila. Vähän kuin katsoisi jonkun toisen unta hieman salaa. Unta, jossa ei itse ole mukana, ei näkijänä eikä tekijänä.

Uuden vuoden lupauksia en ole tainnut tehdä koskaan. Vain taikoja. Yhtä hyvin taitavat toteutua kummatkin.

Sain tyttäreltä joululahjaksi muutamia kuntoiluvälineitä: kahvakuulan ja gymstick jumppakuminauhan. Olen toistaiseksi opetellut vasta olemaan niiden kanssa samassa huoneessa. Mukana on kyllä monipuoliset ohjeet niiden käytöstä, joten jospa vaikka jonain päivänä... Nyt kun suklaatkin on syöty pitää harkita muuta ajankulua. Mukavaa iltaa kaikille.

Hei kaikille!
Kiva jos tapaaminen onnistuu, tähän tapaamiseen olis kiva tulla. Harvoin käyn Trella, vaikkakin ehkä pari viikkoo ennen tätä suunniteltua piipahdan huvireissulla työporukan kans.

Sain myös 3 kg:n kahvakuulan lahjaksi, pitää vaan ottaa niskasta itteensä kiinni. Laitteita kun multakin löytyy, joka lähtöön, tytär huolehtinut... Onneksi alkaa ohjatut jumpat varmaan viikon päästä...

Hiihtämään aion tänään taas, kun puolen kilometrin päässä koululta lähtee latuja. Vaikkei ois latujakaan, tekisin itse ladun, on siis niin tehokasta liikuntaa. Suosittelen...

Yksi uudenvuodenlupaus Facebookista lue ääneen, niin toteutuvi:

Toivon, et läskit ensi vuonna lähtevi. Naapurin hoikkahan rouvahan siirtyvi. Siihen, joka aina niin hyvältä näyttävi. Rahaa sais olla vaikka muille jakaa, velkojat pois oven takaa. Onnea mulle paljon suo, samat lahjat ystävilleni myös tuo. Hauskaa tätä vuotta 2011!

lullura, ainakin googlaamalla (kahvakuula tai kahvakuulajumppa) löytyy paljon erilaisia ohjeita.

Eiliseltä: kolme vihreää palloa, kuitupallo keltainen. Vähän parempi kuin toissapäivänä.
Kahvakuulia en ole kokeillut enkä ehkä kokeilekaan. Luulen, etteivät minun niveleni kestäisi. Pysyn painoissa, silloin kun siihen tulee ryhdyttyä. Vesiliikunta on mun juttuni ja siellä ne naamaläpyskät ja lötköpötköt ja muut.

Sukurintamalla kaikenlaista kärhämää yhä, vaikka äitivanhan kanssa on asiat taas kerran sovittu. Hän pyysi anteeksi.

Mutta tuo ainoa veli!! Nyt hän vaatii minulta äidin rahankäyttöä koskevia selvityksiä parilta vuodelta. Lähetti jo sitä varten niin isot taulukot, etten saanut niitä meidän koneella auki. Tiedot pitäisi poimia tiliotteista ja kysellä lääkärikeskuksista ym., jos kuitteja ei ole esittää.

Äitee oli pojalleen puhunut, että eläke ei tahdo riittää. Vaikka minä maksan äitini laskut nettipankissa ja teen käteisnostot, äitini pitää raha-asioitaan tiukasti näpeissään.

Kieltäydyin jyrkästi selvityksen tekemisestä, mutta lupasin postissa lähettää veljelle kaikki tiliotteet ja äidin tallettamat laskut ja kuitit ja siirtää koko maksuliikenteen hänen hoitoonsa.

Teinkö oikein? kysyy nimimerkki sukuunsa työlästynyt