Yli 60-vuotiaat

Kylmää! Jäälyhtyjä nopea tehdä. Mielestäni kauniimpia kuin muut ulkotulet.

Jouluviikkoni vaikutti maanantai- iltana menevän poskelleen, kun pitkäaikainen ystäväni tiskikone sanoi sopimuksen irti. Mietin, että olisi voinut kuitenkin sopivamman ajankohdan valita. Kone täynnä tiskiä ja tein oman vianpäättelyni, kiertovesipumppu, kun siivet eivät pyörineet. Ilta menikin sitten netissä konevertailuja tehdessä.

Harmissani puolen yön aikaan sitten tyhjäsin koneen ja tiskasin ne käsin. Se olikin yllättävän mukavaa ja tuumasin, onneksi on kuumaan vettä, jota tulee raanasta.

Aamupalalla kävimme oikein rakentavan keskustelun mitä hyviä puolia koneessa oli ja saisiko ehkä samanlaista? Poika kantoi mattoja ja vuodevaatteita ulos tamppaukseen ja minä soitin paikalliseen kodinkoneliikkeeseen. Siellä oli samaa merkkiä, ehkä hiukan karvahatumpi malli vain, muttta korit samat mitkä entisessäkin. Kävin tarkastamassa ja hyväksyin sen.

Kotona olikin yllätys, poika oli imuroinut koko ison talon ja isäntä puhdistanut oman vessansa hei tähän pian tottuu, viime vuonna jouluksi viimeksi tapahtui mokoma asia! Poika pesi lattiatkin ja pyyhki vuorilaudatkin kontaten, mitä itse en ole aikoihin pystynyt tekemään. Kiitin parhaasta joululahjasta! Laittelin ruokaa ja sijasin vuoteet sekä pölyjen pyyhintä ja joululiinojen vaihtoa suorittelin. Ja kunnon päivälevot.

Tänään ajattelin ehtiväni käydä lenkilläkin -22 vaan ryhdyttiinkin sen astianpesukoneen vaihtoon. Puhdistin kaapit ja tyhjäsin joista letkut kulkevat. Sanoin pojalleni kai olevani nyt joulun siellä kaapissa...Marttoja toistaen. Hän ei ollut koskaan kuullut tällaista sisäpiirin juttua ja minun piti se kertoa alusta lähtien.

Kone saatiin paikoilleen, isäntä sen verran ammattimies, että parit ruuvit pystyy yhdistelemään. Alle asetettiin nyt kaukalokin, vaikka koneessa itsessään on se jo olemassa. Koeajon suoritus. Pitkä ohjelma kestoltaan ja sen jälkeen vaihdoin vielä vanhat korit tilalle. Olivat sen verran paremmat kuitenkin entiset ja kotoiset, kuin konetta ei olisi vaihtanutkaan.

Leivinuunissa tulet, hyvää lisälämpöä ja aamulla saan sinne jo muhimaan jälkilämpöön laatikoita. Maistuvat aivan erilaisilta, kuin sähköuunissa tehdyt.

Poika kävi tervehtimässä naapurin mummoa Tiltun kanssa. Hoidellut ruokavesien vienninkin hänelle kotona olonsa aikana. Olen iloinen, että hän huomio myös vanhat ihmiset ja jopa viihtyy heidän seurassaan.

Rauhaisaa joulunaikaa teille itsekullekin ja motskulle sinne Malawiin ystävineen. Huomenna -30 hrrrrr.

glitter-graphics.com

Lullura kysyit kerran kuvien siirtämisestä.... Olin unohtanut jostain syystä koko asian, kun en heti kerinnyt vastaamaan.

Mene Päiväkirja -osioon ja sieltä Taxarin tarinoihin (eli minun päiväkirjaani). Siellä sivulla 9 olen opastanut Mallista samaisessa asiassa, joten rohkeasti vaan kokeilemaan. Laita vaikka päiväkirjaani testilähetyksiä niin tiedän toimiiko ohjeeni edelleen....

Nyt aion painaa hiiren sen puoleista nappulaa, joka kodin siivoaa ja ei muuta kun drinkille.

Tänään sitten päätimme siivota, kun olimme ensin siirtäneet hommaa päivittäin. Matot on imuoritu ja viety ulos, jonne heitin myös petivaatteet. - 28 asteen pakkanen tekee niille hyvää.

Mies pesee juuri lattioita ja siirtyy kohta pesemään saunan, minä olen tehnyt kaikenlaista muuta pientä. Pyyhkinyt pölyjä tarpeettomista paikoista, laittanut pieniä esineitä järjestykseen vitriinissä, hinkannut hellaa ja pyyhkinyt keittiön lamput

Kohta keittiön lattia on pesty ja minä voin siirtyä sinne leipomaan lusikkaleipiä, jotka ovat olleet tyttäreni herkkuja pikku tytöstä lähtien.

Kun koti on puhdas, pikkuleivät leivottu, otan lasillisen puolikuivaa sherryä tai lasillisen brandyä, nostan jalat tyynylle ja alan nauttia puhtaan kodin tuoksusta.

Suuri joukko teistä ei pidä joulusta. Minulle joulu on pieniä salaisuuksia täynnä. Iloisia hetkiä ja onnellista yhdessäoloa tulvillaan.Tyttäreni syntyi Tapanin päivänä 35 vuotta sitten. Onnellisten tähtien alla.

Myös lapsuuteni joulut olivat yhdessäolon aikaa. Ei paljon lahjoja, mutta mukavia ja mieluisia lahjoja,pelejä ja leluja, joilla veljen kanssa leikittiin yöhön asti. Joskus mukana oli isän kahden sisaren perheet ja meitä lapsia oli leikkimässä useita. Aikuiset olivat selvinpäin, riitoja ei ollut eikä kenenkään tarvinnut pelätä.

Sellainen joulu mielessä toivotan teille kaikille hyvää joulua.

Hyvää Joulua, ystävät!

Voi harmin paikka lullura, jospa olisit hiukan lähempänä, saisit pakastimestani perunalaatikkoa joulun tarpeisiin. Sisareltani kuulin myöskin, että perunat eivät ole välttämättä hyviä, vaikka päältä päin siltä näyttäisi. Oli myöskin etsinyt hyvin imeltyvää lajiketta ja pettynyt. Tietysti nyt jäljestäpäin harmittelen sitäkin, miksi hänen käydessään en antanut hänelle valmista omasta pakastimesta. Oli kiireinen vierailu ja unohtui ajatus.

Veljeni ex.vaimo jo kolmisen viikkoa sitten soitteli. Oli keskustellut tytärtensä kanssa, etteivät halua enää jouluna syödä sitä sokerilla tai siirapilla makeutettua valkoista perunalaatikon nimellä kulkevaa liisteriä. Kyseli voisinko tehdä heillekin saakka. Lupasin ja sain pakastintani tyhjemmäksi. Olen varmaan joskus kertonut täyttäväni pakastimeni keväällä perunalaatikoilla, kun perunat ovat vielä hyviä. Meillä on saunassa Heti Valmis kiuas. Sen tasaisen kannen päällä 10 l. kattilallinen sosetta imeltyy 3 t. Useinmiten en edes lisää maitoa yhtään, ettei siitä tulisi liian löysää.

Äsken tein rosollin ja kastikkeen ja poikani hedelmäsalaatin. Tuo hedelmäsalaatti on aina ollut tärkeä pojille jouluna, kun taas itse pidän sekahedelmäkiisselistä ja riisipuurosta, kaloista, laatikoista ja juustot ovat heikkouteni.

Kuuntelin liesituulettimesta jotain ihmeellistä ääntä ulkoa, kun koneita ei pitänyt missään olla käynnissä.Koirakin käyttäytyi jotenkin omituisesti haukkkuen välillä. Vein jäähtymään hedelmäsalaatin lientä ulos, niin korjaamohallin takaa loimotti valoa ja kuului kovaa meteliä. Kävin tarkistamassa oliko mieheni pesemässä saunaa ja näin hänenkin säikähtävän. Asia selvisi, kaupungin lämpölaitoksen urakoitsijat olivat lähteneet hakemaan järeämpää haketettavaa kovan pakkasen vuoksi.

Nyt on pakko lähteä edes pienelle happihyppelylle, tuntuu väsähtävän hapenpuutteesta. Yleensä kun pukeutuu kunnolla tulee tehdyksi pidempikin, ainakin neljän ellei viiden km. lenkki.

Varsinainen joulumaisema Mallis!

Kiloklubiin 22.12.2010

On aamu, kello on puoli seitsemän, valoisaa, mutta pilvistä. Linnut ovat jo pitkän aikaa karjuneet puissa: tämä on minun alueeni, älä pistä nokkaasi tänne. Yölämpötila oli ihan siedettävä ilman tuuletinta. Edellisenä yönä satoi niin, että bestis oli vakuuttunut, että katto tippuu niskaamme. Ei onneksi tippunut.

Eilen oli muutenkin viileämpää, kun aurinko ei päässyt porottamaan pilviverhon läpi. Viileämpää tarkoittanee jotain kolmeakymmentä astetta, koska pullataikinaa vaivatessani piti koko ajan varoa, etteivät päästä tippuvat hikipisarat valu taikinaan. Tyttö oli nätillä tavalla delegoinut äidilleen pullan teon: haluaisin tehdä ystävilleni Lungwenassa joulupullaa. Tosiasia oli, että eilen illalla oli raamattupiiri, jonne häne oli menossa töiden jälkeen ja toinen tosiasia, että yleensä illalla on pitkä sähkökatko, joten paista sitten pullaa. Äiti ymmärsi vinkin. Olen kuitenkin Nalle Puhin kanssa hyvin samoilla linjoilla ja joudun sanomaan: voi harmi. En tiennyt, että tytöllä oli jemmassa kaartin mummoja, joten oleellinen makuelämys suomalaisesta pullasta jäi saavuttamatta. Jauhotkin käyttäytyivät aika eri tavalla. Onneksi tein kahden litran taikina, sain vähän harjoittelukokemusta ensin alkuun.

Pullia tuli niin paljon, että tyttö päätti, että osa niistä lahjoitetaan niille seurakunnan naisille, jotka tekevät ruokaa orvoille jouluksi. Se tuntui hyvin oikealta ajatukselta.

Talonmies-kokkimme Jimmy tykkää pullasta ja näytti siitä nauttivan sähkömieskin, joka kävi laittamassa uuden pistorasian keittiön seinään ja vaihtoi töpselin vedenkeittimeen. Ne olivat kärähtäneet. Tämä nuori mies oli hyvin reipas ja puhui aika oma-aloitteisesti maastaan. Hän oli vähän sitä mieltä, että jotkut malawilaiset eivät halua tehdä töitä ja siksi heillä on niin köyhää.

Tästä samasta asiasta kävin keskusteluja Jimmyn kanssa pitkin päivää. Jimmyllä on kokin koulutus ja hän on työskennellyt aiemmin 18 vuotta jonkun lähetyksen kokkina ennen tätä kontrahtia. Jimmyllä on vaimo ja kolme tytärtä. Hänen vanhin tyttärensä on jo datankerääjänä siinä samassa projektissa, missä oma tyttöni työskentelee. Nuorin on vielä ala-asteikäinen. Jimmyllä on ollut yhteensä 11 sisarta ja kaksi veljeä, heistä kaksi ovat edesmenneitä.

Jimmyn kanta asiaan oli, että brittien lähdettyä maasta joskus 1960-luvulla, maa kehitys pysähtyi ja ehkä meni takapakkiakin, kun malawilaisilla itsellään ei vielä ollut valmiuksia ottaa vastuuta kaikesta siitä, mistä britit olivat ennen sen tehneet. Nyt tarvittaisiin ulkomaista pääomaa tehtaiden perustamiseen ja kansan työllistämiseen. Suurin osa kansasta elää maasta suuhun -menetelmällä. Suurin osa väestä asuu maaseudulla ja siellä jokaisella on oma majansa ja maatilkkunsa.

Toivottavasti en nyt taas toista itseäni, sillä kirjoitan myös aika laajalle tiedonjanoisten joukolle ja yritän eri päivinä kirjoittaa eri ryhmille ja vähän eri asioista, ettei tarvitse samana päivänä kirjoittaa samoista asioista moneen kertaan. Lienee parempi kuitenkin kopioida tähän juttu, jonka olen ajatellut tarjota pieneen paikalliseen lehteemme:


MALAWI, AFRIKKAA ALOITTELIJOILLE

Miksi? Ihmiset ovat ystävällisiä, maa on turvallinen, sen virallinen kieli on englanti.

Meidän oli helppo lähteä, matkan Malawin pään organisoija on oma tytär, joka on työskennellyt siellä koko syksyn projektissa, jossa tutkitaan, miten tietyllä lisäravinnolla voitaisiin ehkäistä lasten aliravitsemuksen aiheuttamia haittoja.

Me kaksi matkailijaa asumme vierastalossa, n. 20 neliön huoneessa, jossa on metalliristikot ja hyttysverkot ikkunoissa, ei ikkunalaseja. Huoneessa on kaksi hyvillä patjoilla, vuodevaatteilla ja moskiittoverkoilla varustettua sänkyä, yksi vaatekaappi, yksi avohylly ja yksi tuoli. Sänkyjen vieressä on pienet matontilkut. Sementtiseinät ja katto on maalattu, lattiassa on tasoite. Meillä on sähkö silloin kun on, katossa on yksi loisteputki ja yksi energiansäästölamppu. Huoneen nurkassa on WC ja kattosuihku. Yleensä vesi tulee. Lattialla on vain kokonaisia laattoja, joten kylpykomeron lattian reunat ovat tasoitteella. Kynnys ei pidätä veden virtausta huoneeseen.

Tavallinen malawilainen noin 5-9 hengen perhe asuu suoraan savimaalle muuratussa tiilirakennuksessa, jonka pinta-ala lienee 5-10 neliötä. Talossa on useimmiten olkikatto, joka pitää uusia kerran vuodessa ennen sadeaikaa, jos haluaa pitää katon päänsä päällä. Rikkaimmilla on peltikatot, joita ei tarvitse uusia, mutta katto kuumiaa. Ikkunat ovat pelkät aukot. Huonekaluja ei ole. Perhe nukkuu hyvin lakaistulla savilattialla olkimatoilla. Yön pimeydessä saalistaan odottavat malariahyttyset pääsevät helposti ruokailemaan. Yleensä taloissa ei ole sähköä, joillakin on öljytuikkuja. Kyykkykuoppaulkohuusi toimii vessana.

Meillä on kunnon keittiö, jossa on uunilla varustettu sähköhella, pyykkikone, jääkaappi ja pakastin. Raanavesi keitetään vedenkeittimessä, jäähdytetään ja laitetaan jääkaappiin.

Malawilainen keittiö on pieni tiiliseinäinen koppi, jossa on yleensä kolme kiveä lietenä. Polttoaineena käytetään risuja. Savu poistuu ikkunoista. Uunin virkaa toimittaa useimmiten hiilikerros.

Me menemme nukkumaan illalla, kun ensin olemme kirjoitelleet viestejä kännyköillämme, katselleet jonkun filmin läppäreilläme, lukeneet hetken aikaa kirjaa. Heräämme, kun tuntuu siltä. Syömme aamupalaksi kaurapuuroa, sämpylää, tomaattia, kurkkua, kananmunaa, teetä ja kahvia.

Paikalliset menevät nukkumaan illan pimetessä noin seitsemän aikaan. He heräävät aamun valjetessa noin neljän-viiden aikaan ja kiiruhtavat maissipelloilleen, joista palaavat kahdeksaan mennessä, usein varmaan vähän ennenkin. Aamun ensimmäinen ruoka saattaa olla vasta tässä vaiheessa ja se on yleensä mphalaa, veteen keitettyä maissipuuroa. Mitä rikkaampi perhe, sitä ”valkoisempaa” maissipuuroa he syövät. Köyhemmät syövät ngaiwaa, kokojyväpuuroa.

Vanhempien valitsemat lapset lähtevät ilmaiseen 8-vuotiseen peruskouluun, joka aloitetaan 6-vuotiaana. Vanhemmat kouluttavat mieluummin poikiaan kuin tyttöjään. Aiemmin perheissä oli enemmän lapsia, nyt perhesuunnittelu ja halu kouluttaa useammat lapset on pienentänyt perhekokoa. Koulu on englanninkielinen, joten lapsille on luvassa heti alkuun kielikylpy. Osa lapsista saa jotain ruokaa aamulla kotona, mutta suurin osa ottaa mukaansa mukin maissivellin tarjoilua varten. Joillekin se on melkein ainoa päivän ateria.

Malawin pääkaupungissa, Lilongwessa, näimme muutaman keinojoulukuusen. Täällä Mangochissa ei tähän mennessä ole ollut mitään merkkiä joulun tulosta. Kristittyjä Malavissa on melkein 80%, joulua varmasti vietetään, mutta miten, sen näemme myöhemmin.

Lämpöä iltapäivällä on noin 34 astetta varjossa ja 39 astetta auringossa. Toimintamehut valuvat ja haihtuvat, lepoasento on houkuttavin. Siinä olemme malawilaisten kanssa samanlaisia: baobaonpuun varjossa on kiva loikoilla.

Samalla voitte kommentoida, kannattaako juttua lähettää! Tosin tuskin kommenteista kovin paljon apua on, sillä olen päättänyt joka tapauksessa toimia kansan valistajana... Olen ennenkin todennut, ettei minusta ole ryhmätyön tekijäksi. Olen turhankin itsellinen nainen, tuskin sentään kovin turhamainen.

Lienee syytä lopettaa tämä tarina tähän kertomalla vain, että olimme illalla tytön kanssa raamattupiirissä, kun saimme sinne kyydin. Ihmiset kokoontuvat toistensa koteihin tutkimaan Raamatusta, miten se joistain heitä kiinnostavista asioista opettaa. Joku tekee alustuksen, mukana on mahdollisuuksien mukaan raamattukoulun käynyt henkilö, jota voidaan nimittää pastoriksi. Afrikkalaiseen musiikkiin ei tarvita kuin kädet ja muutama ihminen, kuoro on valmis. Olisin kuunnellut tätä pitkään, vaikka joskus Suomessa kyllästyn musiikin toistoon. Nämä ihmiset löytävät ilmaisua ja variaatioita, löytyy esilaulajaa ja tausta on heti mukana.

Keskustelu oli vilkasta, jokaisella oli oma Raamattu mukana, josta kyseiset paikat luettiin. Heräsi kysymyksiä, joihin löytyi samasta kirjasta vastauksia. Ihan kaikkea en vielä ymmärrä kielestä, koska se ääntyy niin lyhyesti ja vähän eri tavalla. Pitää yrittää olla skarppina koko ajan. Ongelmaa tuottaa kuuloni alenemakin, koska en saa selvää sanoista senkään vuoksi. Arvaamallakin pärjää aika pitkälle, kun katselee kehon kieltä.

Eilen oli muuten vuoden pisin päivä – täällä.

Kiloklubiin myöhemmin 22.12.2010

Hikiset sormet eivät oikein liu'u hiirialustalla, siis tökkii. Mutta muuten ei töki yhtään, vaikka karppauksen tilapäinen lopettaminen kyllä tökkii. Mahassa velloo, ilmatila muuttuu, ulkonemat ovat turvonneina heti aamusta alkaen ja yöllä pitää juosta vessassa.

Jos jättää tiskatun kattilan illalla nurinpäin tiskipöydälle aamupuuron keittoa varten, se on aamulla täynnä pieniä keltaisia muurhaisia. Soitin eilen tytölle töihin, mitä hän on tehnyt käytetyissä leivinpapereissa talloville pkiku kusiaisille. Oli kuulemma vaan pyyhkinyt pois, niin tein minäkin sitten eilen. Ensin ravistin lavuaarin päällä, loput sutaisin lattialle. Täällä tuskin myydään sellaista ylellisyyttä, joten paperit käytetään niiden rapistumiseen ja kuolemaan asti.

Aasinsilta: kerjäläisiäkin on, mielenpäätös: koska täällä ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista apua kenellekään, ainakin vanhat ja vammaiset ihmiset ovat roponsa ansainneet. Eilen nuori poika pyysi rahaa, kun hänellä oli nälkä, ei ollut syönyt aamiaista. Vein hänelle täytetyn sämpylän. Tiedän, että apu on rajallista, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Kummilapset ovat varmaan yksi parhaita sijoituksia. Luulisin, ettei lasten koulutukseen käytetty raha mene koskaan hukkaan.

Niin, Jimmyn mielestä maa tarvitsisi ulkomaista apua tehtaiden perustamiseen, ihmisten työllistämiseen, koska siitä pienestä tuotannosta, minkä ihmiset maapalstoillaan saavat, ei liikene myyntiin, ei ainakaan ulkomaille. Jos valuuttaa ei saada maahaan, ei nousua ole. Toinen iso tarve Jimmyn mielestä on lasten koulumateriaali, jota ei ole.

Nautin matkasta erityisesti siksi, että saamme olla niin paljon tekemisissä paikallisten kanssa ja meillä on jonkinlainen yhteinen kieli. Saamme kaunistelematonta tietoa ja jotenkin mieli pystyy eläytymään asioihin, joita ei pelkästään lukemalla ymmärrä. Ilman tuoksu pilvisenä päivänä, ilman tuoksu auringolla, pimeän ilman tuoksu, siinä kukkivat kukat, tuoksun voima, kun ei näe mitään, pimeän lämmin syli, valkoisena hohtavat hampaat tummilla kasvoilla, voi miten paljon jää ilmaisematta, kun yrittää pelkillä sanoilla puhua.

Jouduimme eilen odottelemaan ennen kuin pääsimme raamattupiirin tällä kertaa kutsuneeseen kotiin. Talon isäntä on kuollut, äiti ilmeisesti työskentelee terveysneuvojana kylissä ja hänellä on 6-vuotias tytär. Hän tuli polkupyörätaksilla noin 20 minuuttia myöhässä. Tänä aikana kylä lapset kokoontuivat luoksemme, heitä oli joku parisenkymmentä eri-ikäistä käkkäräpäätä. Otin heistä muutamia valokuvia ja videonpätkän, kun he lauloivat, näytin kuvia heille ja voi sitä riemua! Meteli oli korvia huumaava, kun näyttivät toisilleen itseään ja muita pikku näytöstä. Kameran pidin tietysti tiukasti omassa kädessäni. Sieluni syviin sopukoihin jäi heidän kasvoistaan ja silmistään kuvia, jotka tuskin koskaan unohtuvat. Tämä oli ensimmäinen isompi kohtaaminen, joulun lapsi? Kohdata lapsen avoin katse, aina se minut laittaa elämän tarkoitukseen. Malarianestolääkkeen ja kohtaamisen yhteisvaikutus nosti kyyneleet silmiini, vähän hävettikin. Sanoin, että jospa näkisin kaikki kerran taivaassa, johon tyttö tokaisi aitoon tapaansa: pah, todennäköisempää on, että näet nämä lapset perillä kuin että näet suomalaiset. Minua kutkutti. Se on varmaan totta, täällä kristillisyys on, miten sen sanoisi, herkempää, näkyvämpää, avoimempaa, luottavampaa, huomioon ottavampaa eikä toistaiseksi ainakaan mitenkään hyökkäävää. Mutta köyhiä he olivat risasine vaatteineen. Tälle ryhmälle olisi pitänyt tuoda toinen niistä mukana tulleista jalkapalloista. Emme oivaltaneet ottaa sitä mukaan. Lapset herättävän tulvan myönteisiä tunteita ja kun kysyin heiltä (minulla oli tulkki), kuinka moni on koulussa, yllättävän moni oli. Talo, jossa ihmiset kokoontuivat, ei ollut köyhä. Heillä oli tv ja hyvät musiikkivehkeet, pari sohvaa, nojatuoleja ja muita tuoleja. Tytön mukaan nämä englannin kielisiin tapaamisiin kokoontuvat ovat hyvintoimeentulevia, mukana oli nytkin yksi kongolainen kirurgi ja lasten projektissa työskenteleviä ihmisiä.

Jimmy oli laittanut meille illalliseksi nsimaa, paikallista perunaa eli maissipuuroa, kasvismunakasta, kivan makuista tomaattikastiketta ja kahta lajia lämmintä vihreää, ainakin toisessa oli maapähkinäjauhoja ja pinaattia ja toisessa kurpitsan lehtiä. Sen, mitä emme jaksa itse syödä, viemme talon yövartijalle. Tämä talo ulkomaalaisia ja paikallisia tutkijoita majoittavana on vartioitu nykyään sekä viikonloppuisin että öisin. Aluetta kiertää tiiliaita.

Joulu ei ole täällä edelleenkään mitenkään ilmassa, enkä osaa yhtään asettua teidän puuhiinne. Elän tässä ja nyt, tuuletin pyörii katossa, kietaisin kupillisen kahvia kirjoittaessani tätä ja tunnen ihollani kesän olotilan. Ajattelin olla tuntematta syyllisyyttä etuoikeutetusta asemastani. Eikä tämä kaikille sopisi, moni nauttii enemmän turistimaisemmasta lomasta.

Hyvää pyhien jatkoa!
Kiitos Moottorisaha Malawin tarinoista! Sinun kannattaa ehdottomasti tarjota lehteen, ehkä useampaankin, kirjoittamaasi tekstiä ja liittää mukaan kuvia. Luin tähän liittämäsi jutun kiinnostuneena ja uskon, että muutkin lukevat. Malawi on meille tavallisille suomalaisille melkoisen tuntematon ja eksoottinen paikka.

Omasta joulustani sen verran, että se on tuonut sekä iloa että mielipahaa mukanaan. Vanhan ihmisen kanssa on välillä vaikeaa, vaikka kuinka yrittää ymmärtää. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voin näitä murheita jakaa.

Lumi lentää ulkona kovan tuulen mukana. Huomenna pääsee lumitöihin.

Moottorisaha, on mielenkiintoista lukea hienoa ja monipuolista kertomustasi Malawista. Avartavaa. Ehdottomasti laajemmallekin porukalle julkaistavaksi tarkoitettua tekstiä. Kiitos, että jaat asioita ja tunnelmia kanssamme.

Upea talvisää. Vain -14 astetta, joten oli hyvä kävellä tyttären luo syntymäpäiväkahveille. 35 vuotta siitä, kun hän syntyi. Tuhansia muistoja sitten.

Joulunaika on ollut kaikilla tasoilla rentouttavan mukavaa. Läheisten kanssa yhdessäoloa. Lahjoja, hyvää ruokaa,saunomista, takkatulen äärellä lukemista. Hetket pieniä, onnellisia asioita tulvillaan.

Päivä hämärtyy. Jäälyhdyt ulkona ovat tuikkineet vuorokaudet ympäri. Naapuritalojen koirat haukkuvat yksinäisyyttään. Mietin minkä kirjan lukisin seuraavaksi. Vai alkaisinko katsoa eilen tallentamiani Cary Grantin elokuvia.

Muuten, kyllä ovat olleet aika moinen sekamelska nämä TV-versiot Stieg Larssonin upeista dekkareista. Kirjat suorastaan imaisivat mukaansa. Sama imu puuttuu tyystin TV-versioista. Ainakin minusta. Tosin noin kymmenen minuutin välein tulevilla mainoskatkoillakin varmaan on osuutensa rikkonaiseen tunnelmaan.

Tapaninpäivän ajelulla olevia ystäviä tupsahti juuri ovesta yllätysvierailulle. Mukavaa. Joten: hei ja hyvää tapaninpäivää kaikille.

Mallis kiitos joulutoivotuksesta.

Meillä kävi tänään lapset lapsineen ja yhden lapsenlapsen poikaystäväkin joululounaalla. Laitoin haukimureketta, uunilohta, lihamakaronilaatikkoa, höyrytettyjä perunoita sekä hirvipaistikastiketta. Hirvenlihan kanssa kävi moka, kun otin erehdyksessä sulamaan sisäfilettä vaikka kastikkeeseen olisi muunkinlainen liha kelvannut. Yhteensä meitä oli 12 henkilöä syömässä. Hyvin tuntui ruoka kauppansa tehneen. Tuli siinä ruokailua katsellessa (kun joku lapsista tuumasi ei tykkäävänsä tästä = haukimureke) mieleen Moottorisaha ja Malawi, et olisiko tullut mukisematta syödyksi vai olisiko ollut heille liian erikoista syötävää.

Jälkiruuaksi tein jäädykkeen jo muutama päivä sitten pakastimeen. Kyllä järjestely ja jälkisiivous otti sen verran koville, että kun vieraat painoivat ulko-oven kiinni niin vetäydyin vaakatasoon sohvalle ja suorastaan nukahdin toviksi. Tämä koitos on edessä vasta vuoden päästä ja siihen mennessä olen varmasti toipunut.

Hyvää loppuvuotta teille kaikille.