Viikonloppuherkuttelu

Voinko sallia itselleni viikonloppu herkuttelun ilman huonoa omaatuntoaOnko se liikaa jos kerran vkossa syö pizzan?pe-su antaa itsensä repsahtaa sipseihin ja limuun...?Maanantaisin alkaa aina sitten kevyt ruokavalio ja liikunta...

Hei Diar88!

Eiks toi herkuttelu mee jo vähän överiks. Pe, la, su!!!

Mahtaaks käydä niin et neljä päivää menee kolmen päivän korjaamiseen.

Sama kait se on tuleeks huono omatunto, mut mahtaas painossa tapahtua mitään kehitystä (alaspäin).

Tää oli vaan mun mielipide. Mittään en tiiä ku en oo repsahtanu ees yhtenä päivänä viikossa.

Mut kokkeile, sithän sen näät. Mut älä sit valita "miksei paino putoa"!!

Lykkyä!!

Ennemmin lähtisin miettimään sitä kohtuullista herkuttelua pitkin viikkoa, mikä ainakin omalla kohdalla on toiminut. Toki välillä saa syödä pitsan, mutta syö sen pitsan niin että se mahtuu suosituskaloreihin tai sitten miettii pärjäisikö vaikka puolikkaalla pitsalla - onko oikeasti niin nälkä että tarvitsee sen kokonaan? Karkkia / suklaata / sipsiä syön silloin kun tekee mieli, mutta en syö niitä nälkääni enkä satoja grammoja. Mun mielestä herkut on aina jotain ekstraa, jota syödään sen normaalin kunnollisen arkiruuan päälle. Eli jos syön kunnon aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen ja karkit odottaa illaksi, niin ei mun oikeesti tee mieli niitä kamalasti syödä - hyvä jos 100g kerralla saan syötyä ja sillä määrällä ei saa herkkupalloa edes punaiseksi.

Lähtisin muuttamaan elämäntapoja siitä, että miettisin ensin ateriarytmit kuntoon, laatupalloja vihreäksi jne... kieltämättä pe-su herkuttelu ilman tolkun häivää kuulostaa hurjalta, se on melkein puolet viikosta. Omalla kohdallani ei toiminut edes se yksi herkkupäivä / viikko, koska sekin johti ylilyönteihin (sitä päivää odotti kuin kuuta nousevaa, jo alkuviikosta suunnitteli mitä kaikkea ostaa lauantain herkkupäiväksi, teki mieli herkkua joka päivä kun se oli kiellettyä jne). Mutta kun sai ruokailut muuten kuntoon, niin nuo herkut on ihan kiva lisä tuossa sivussa kohtuudella syötynä

Toki juhla kuuluu elämään ja niitä ylilyöntejäkin voi olla, mutta minun mielipide on, että jos pe-su eletään aika surutta niin kyllä se varmaan jo vesittää sen arkipäivinä aikaansaadun tuloksen. En oikein edes tiedä miten tuo jo ajatuksena tuntuu minusta niin omituiselta - miksi pitää "sallia" itselleen jotain, ihan kuin olisi olemassa jotain kiellettyä ja sallittua ruokavaliota. Kyllä mun ruokavaliossa on kaikki sallittua pitsoista ja hampurilaisista lähtien, mutta kohtuus kaikessa. Ja ne vihreät laatupallot on ihan mahdollisia niistä herkuista huolimatta.

Mutta siis lähtökohta mun mielestä edelleen se, että se ateriarytmi kuntoon, riittävästi proteiinia ja rasvaa ja kasviksia ja kunnon ruokaa joka päivälle, ja sitten jos tekee mieli herkutella niin lopettaa ajattelemasta sitä "sortumisena" vaan syö sen hyvällä omalla tunnolla. Mutta veikkaan, että tällöin sen voi syödäkin, koska se syöty herkkujen määrä on pienempi.

Komppaan pulloharjaa. Tuommoinen "tiukka linja viikolla ja viikonloppuna saa herkutella" -meininki voi pahimmillaan viedä jonkin sortin syömishäiriöön.

Ja muistutan, että tästä asiasta on keskusteltu Mässypäivät-ketjussa, sieltä löytyy myös asiantuntijavastaus.

Olen samaa mieltä kuin edelliset vastaajat. Jos ahmii pahimpia mahdollisia ruokia kolme päivää viikossa, ei juuri auta että "laihduttaa" neljä päivää viikossa. Eikä edes ole kovin terveellistä. Jos on pakko olla "karkkipäivä", rajaa se yhteen päivään, mutta parempi on syödä herkkuja silloin tällöin kohtuullisia määriä.

Pizzassa on helposti 1000kcal, melkein kaksi kolmasosaa päivän energiatarpeesta. Nälkä lähtee varmasti puolikkaalla, siinäkin on ihan tarpeeksi syötävää. Täytteiksi voi myös valita viisaampia vaihtoehtoja kuten tonnikalaa, oliiveja, paprikaa, sieniä eikä tuplajuustoa ja kasa prosessoitua lihaa.

Sipseissä taas ei ole mitään muuta kuin energiaa ja suolaa. Niitäkin voi syödä, mutta kohtuullisesti. Näissä voi olla vaikeaa lopettaa muutaman jälkeen, koska suola houkuttelee syömään lisää. Sen jälkeen tulee jano, ja jos janojuomaksi valitsee sokerilimua niin saa taas tyhjiä kaloreita.

Kotipizzan pizzoissa on yleensä 800-1000kcal, monen muun paikan pizzat ovat paljon isommat.

Sipsipussi (200g) on myös 1000kcal.

Puolen litran limupullossa on 200-250kcal.

Kokonainen pizza + puolikas sipsipussi + puoli litraa limua = 1750kcal

Päivän energiatarve on täyttynyt eikä ole vielä syöty yhtään oikeeta ruokaa.

Aikaisemmat vastaajat ovat kyllä aivan oikeassa. Itse huomannut kanssa ett jopa yhden päivän rajaton herkuttelu vaatii koko seuraavan viikon "tasoituksen" joten 3päivän mässyputki aiheuttaa ihan varmana painon nousia sen laskemisen sijaan.

Mut siis lähinnä siitä haluaisin mainita ett kun tosta pizzasta aina puhutaan niin herkkuna ja ylimääräisenä mässytyksenä. Pizza on mulle ihan terveellistä arki ruokaa mutt juju on siinä että teen sen itse. Pohjaan täysjyvävehnää ja ruisjauhoja+oliiviöljyä. Täytteeksi tonnikalaa, katkarapuja paprikaa, sipulia, herkkusieniä jne, ja lopuksi hieman vähärasvaisempaa juustoa. Kyllä saa syädä hyvällä omallatunnolla mahansa täyteen, mikä ei vaadi montaakaan palaa, On nimittäin paljon täyttävämpää ja maukkaampaa kun mitkään valmis pizzat

Ja kun niistä sipseistä ja karkeista saa ittesä vierotettua niin ei ne sit niin hyvä ookkaan kun joskus maistaa. Ennemmin nykyään tarttuu kuivahedelmä pussi kaupausta leffa naposteltavaks kun se karkki pussi.

Koita Diar88 ensin tosiaan vaikka pitää vaan se yks päivä viikonlopusta kun sallit itelles enemmän herkkuja, mut silti kohtuudessa pysyen, niin että ainakin kalorit pysys alle peruskulutuksen, eli ei tulis niitä lisäkiloja jotka täytys sit viikolla rehkiä pois, vaan pääsisit maanantaisin alottaa samoista lukemista kun mihin perjantaina jäit.

Tsemppiä matkaan, kylä sen herkkujen himon kykenee selättämään kun on vaan itselleen tiukkana eikä anna periksi. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedetään, mut jos minäkin siihen oon kyennyt niin ihan varmasti sinäkin !

Ja mitä siihen herkkujen himoon tulee, niin itse päätin aikoinaan että yritän elää niin ettei sellaisia himoja edes tule. Yksi ratkaiseva tekijä siinä oli oman ajattelutavan muutos - herkut ei ole enää joku muun ruuan yläpuolella oleva arvostettava asia ja se ns. "kielletty hedelmä", vaan herkut on ruokaa siinä missä muutkin, ne mahdutetaan normaaliin ruokavalioon missä niillä on oma roolinsa. Pääasia on kuitenkin syödä niin, että niitä herkkuja mahdollisimman vähän tekisi mieli.

Itseäni ainakin ennen kk:n tutustumista vaivasi se jatkuva liian vähän syöminen. Eli "normaalista ruuasta" saadut kalorit jäi helposti 1000-1200 paikkeilla, ja tietämättäni söin sitten nälkääni suklaata tai sipsejä, ja oletin syöväni ihan perushyvin kuitenkin. Sitten kun alkoi miettiä, että miten sen ruokailun uudestaan järjestää, niin yllättävän paljon "pitää" syödä sitä "oikeaa ruokaa", jotta saa tarpeeksi energiaa. Mutta kun siinä onnistuu, niin yksinkertaisesti niitä himoja ei enää vaan ole kuin erittäin harvoin - ja silloin voi antaa hyvällä omalla tunnolla niille periksi. Verensokeri on tasaisesti ylhäällä ja keho toimii ihan eri tavalla, on hyvä olla. Mässypäivän jälkeen on 2vrk ajan sellanen turvonnut ja ahdistava olo, ei sellaista enää edes halua.

Mutta jos se tuntuu tosi hankalalta, niin on moni täällä onnistunut sillä yhden herkkupäivän systeemilläkin. Silloinkaan ei tosin kannata ihan ylilyönteihin alkaa ja syödä koko viikon edestä kaksin käsin, mutta kuitenkin nauttia hyvällä omalla tunnolla. Itselleni se ei toiminut, koska kannoin kaupasta aina pussin sipsia, limsapullon, vähintään 300g irtokarkkia, jäätelöä ja monesti vielä jotain vanukasta tai jotain... ihaan koskaa "saa syödä". Joten tähän kohtuuherkutteluun olen enemmän kuin tyytyväinen nyt. Suklaalevy saattaa säilyä kaapissa usean viikon, kun ei siitä tee mieli kuin 2 palaa kerrallaan kahvin kanssa.

Kaikki edelliset vastaajat on kyllä aivan oikeassa, mutta kerronpahan tässä vähän erilaisia kokemuksia herkkuviikonlopusta. Mulla oli ennen aina herkkupäivä kerran viikossa ja silloin tuli syötyä aivan järjettömiä määriä. Mulla on vissiin vähän BED-taipumusta, ja sitten kun sen syömisen aloitin niin siitä ei tullut loppua. Aivan karmea olo oli sen jälkeen. Nyt olen laajentanut mun herkkupäivän viikonlopuks, ja enää ei ole samanlaisia sairaita mässykohtauksia. Myönnän kyllä, että aivan liikaa tulee silloin syötyä, ja turvotusta tulee useampi kilo, mutta enää se ei ole niin sairasta. En mässää enää lauantai-iltana suklaata siihen asti että oksettaa, koska tiedän että voin syödä sitä lisää vielä sunnuntaina, jos tekee mieli.

Mulla tämä on siis ollut askel parempaan suuntaan. Ehkä pian mulla on koajan herkkupäivä enkä enää ahmi

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe, johon ei liene yhtä oikeaa vastausta. Toiselle sopii se herkkupäivä kerran viikossa, toiselle se ettei mikään ole kiellettyä vaan kohtuudella kaikki kuuluu ruokavalioon ja kolmas on totaalikieltytyjä kaiken hyvän suhteen. Itse tiedän kaikilla tavoilla onnistuneesti painoaan pudottaineita siinä kuin kertakaikkisen epäonnistuneita.'

Tärkeintähän on löytää se oma tapa, se jonka noudattaminen sujuu parhaiten ja tuntuu omimmalta. Jos Diar88:n käy niin, että se herkkupäivä venyy herkkuviikonlopuksi, niin silloni kannattaa olla varovainen. Minulla on kokemusta juuri siitä, että ensin on se kaamee mässypäivä, josta jää sitten puoliksi lupa herkutella vielä pari päivää - kyllähän minä nämä kerkeän hoitaa pois muiden viikonpäivien aikana. Ja kun ajatus on tällainen, niin silloin selkeästi tuo yksi herkkupäivä viikossa-systeemi ei toimi.

Minä olen kallistunut tuohon, että mikään ei ole kiellettyä, mutta kaikkea ei tarvitse syödä kokonaan. Yritän pitää ruokailuvälit maksimissaan neljässä tunnissa, mutta tämä on jostain syystä tolkuttoman vaikeaa. Tiedostan kuitenkin sen, että jos en näin tee, repsahdan illalla syömään kaapin tyhjäksi...

Tsemppiä DIar88, itsetutkiskelulla se oma tapa löytyy. Silloin tällöin varmasti voit suoda itsellesi täydellisen herkkuviikonlopun, mutta vasta kun olet sisäistänyt ettei se voi jatkua päivätolkulla eikä heti seuraavana viikonloppunakaan.

Hyviä pointteja edellä kirjoittaneilta.

Omasta mielestäni on tärkeää muistaa se, että eivät ne herkut syömällä maailmasta lopu. Samalla tavalla sopii ajatella myös herkuttelusta niin, että mitään ei ole pakko syödä yhtenä päivänä kokonaan. Jos siis meinaa herkutella, niin onko siinä pointtia vetää napansa piukeaksi vain sen vuoksi, että niin on "lupa tehdä"? Eikö olisikin paljon mukavempaa nauttia se yksi cheat meal (ateria ohitse ns. ruokasuunnitelman, eli esimerkiksi poikkeuksellinen ravintolaillallinen viikonlopun kunniaksi) ja tuntea olonsa hyväksi sen jälkeen kuin vetää kärjistetysti sanoen isot pussilliset sipsejä, karkkia ynnä vielä paketti keksejä kupuunsa peläten, että huomenna alkaa taas tiukka kuri ja järjestys?

Herkutella saa, en minä sillä. Ja joillain on valitettavasti ihan oikea ongelma herkuttelun suhteen (syömishäiriöt jne), mutta niistäkin voi opetella pois. Lähinnä pointtini tässä on kuitenkin se, että jos arjen tekee itselleen mahdollisimman puritanistiseksi että kaipaa viikonloppuna täydellistä lomaa ja mässyttelyä sen takia, niin sitten ollaan minusta väärillä jäljillä. Arjessakin saa herkutella! Olivat ne sitten terveellisiä tai vähän epäterveellisempiä vaihtoehtoja. Viikonloppuöverit tekevät vain kurjan olon ja morkkiksen, ja pahimmassa tapauksessa siinä tosiaan syödään koko viikon vajeet eikä laihtumista tapahdu.