Vaaka vs. mittanauha

Paino on laskenyt nyt parissa viikossa -1kg mutta vyötäröltä ei ole mittanauhan mukaan lähtenyt yhtaan senttejä pois! Syömiset on ollut sen verran kuin kiloklubi on suositellut, eli n.1700 kcal/päivä ja liikkumisia tuli näin: Liikunnalla kulutettu energia 1903kcal, sekä liikuntaminuutteja 450 min.

Missä siis vika että paino on lähtenyt,mutta sentit ei? Ei kai ole paino lähtenyt lihaksista?? Teenköhän jotain väärin,vaikka yritän seurata tarkasti ohjeita..

Painoindeksini on 24,1 eli normaalipainossa ollaan jo. Pitääkö minun vielä vähentää kaloreita, että saisin senttejä pois?

Tuo kilon pudotus on vielä sen verran vähäinen, ettei se välttämättä vielä mittanauhassa hirveästi näy. Vyötärön ympärykseen kun vaikuttaa niin moni asia. Itselläni esim. jo aamupuurolla saa eri ennen ja jälkeen -tulokset. Eli ihan vaikka pieni ero syömisissä eri mittauspäivinä voi selittää tuon. Lisäksi jos olet nainen ihan jo kuukautiskierron eri vaiheet voi vaikuttaa useamman sentin. Tuskin tuosta kannattaa vielä ahdistua, maltti on valttia

Totta! Sellainen vika minulla on, etät haluaisin laihtumisen tapahtuvan nopeasti,joka ei ole hyvä juttu. Jos viikossa ei ole tapahtunut mitään muutosta,niin en ole tyytyväinen.

Malttia minun juuri pitäisi opetella ja rentoa painonhallintaa! Kyttään nykyään liian tarkasti kaloreitani ja haluan tehdä kaikki täytdellisesti kiloklubin suositusten mukaan. Sitten päivä pyörii liikaa sen kanssa. (heh,noloa myöntää mutta viestejäni on tullut paljon vähänä aikana tänne foorumiin).

Huomasin Patrikin kirjoittaman pätkän:

Ihan asiakastyössäkin normaalipainossa olevien asiakkaiden suurin ongelma on yleensä tuo - syömisen laatu voi olla hyvä (ehkä liiankin), rytmit OK eli kaikki pitäisi olla OK mutta silti homma ei luista. Aika pitkälti kuvailemallasi tavalla. Ainoa järkevä laihdutustatiikka tuossa on alkaa normalisoimaan syömiskäyttätymistä OPETTELEMALLA se kohtuus joita tutuilta haikaillaan. Kun tuo onnistuu niin elimistö tulee nopeammin kylläiseksi, herkkujen kohtuus on mahdollista ja elimistö alkaa oppia ite laskemaan tarpeitaan. Nämä kaikki laihduttavat vaikka se mitä tehdään on että opetellaan syömään hyvällä omallatunnolla kaikkia ruokia, kylläiseksi ja herkkujakin. Se on kaikille mahdollista vaikka olisi millainen tausta.

Yleensä tuo tapahtuu siten, että unohdetaan ne kalorit hetkeksi ja opetellaan syömään ensin aamiaisella ja lounaalla niin paljon kuin tekee mieli. Sitten päivän muilla aterioilla. Siinä vaiheessa aletaan opettelemaan herkkujen syöntiä - noin 5-7 kertaa viikossa. Ne lähtee alussa käsistä mutta se kuuluu asiaan ja sitä ei saisi pelätä - parin kuukauden päästä homma alkaa jo tulemaan ensikokemuksia eli ei menekään herkkuja kerralla niin paljoa, tulee kylläiseksi vähemmällä jne.. Ei tämä prosessi yleensä ihan helppoa ole itsestään mutta tuollainen prosessi on asiakastyössä.

Suosittelisitteko kokeilemaan tuota taktiikkaa? Pelottaa vaan että kalorit pomppaa kattoon koska niin on käynyt kun en ole miettinyt mitä olen syönyt..

hui. tuo patrikin teksti kuulostaa kyllä todella hurjalta. itse en kylläkään ole vielä lähelläkään normaalipainoa mutta jotenkin tuntuisi kovan laihdutuksen jälkeen pelottavalta alkaa vain syödä ns. miten sattuu. niin paljon kuin haluaa. ja tuo herkkujen syönti 5-7krt viikossa. kyllähän se siitä tasaantuu ja pienenee se määrä mutta aluksihan tulisi varmaan kilot takaisin kun ne aluks niin hyvin maistuu!

Huhhuijaa! Tänään meni ihan överiksi! Leivoin synttärikakkua ja samalla maistelin oliko täytteet ok, ja päivän kalorimääräksi tuli 3 000!! nyt ei ole kyllä kaikki kohdallaan itsekurissa eikä hallinta oikein pelaa.

Pitää varmaan kokonaan jättää herkut pois! Opettelin tällä viikolla, että sallisin itselleni kohtuullisen määrän herkkuja etten kieltäisi kokonaan, ettei johtaisi tavalliseen ahmintaan. NO EI AUTTANUT! Tänäänkin söin päivällä jätskiä (ajattelin etten muuta herkkua syö) mutta sitten nyt illalla tuli syötyä yli 1000 kcal edestä herkkua! Eli en osaa mitenkään kontrolloida syömisiäni.

Kunnon terveellinen ruoka ja tiheä ateriarytmi auttaa makeanhimoon, ainakin itselläni. Kun saa tarpeeksi kuitua, rasvaa ja proteiinia, niin on niin kylläinen olo, ettei herkut juuri maistu ainakaan suurissa määrin.

Itse tosin syön joka päivä palan tai kaksi todella tummaa suklaata. Se on tähän mennessä riittänyt hyvin. Enkä himoitse mitään muuta makeaa, eikä tuota todella tummaa suklaata edes tee koskaan paria palaa enempää mieli syödä. Ja paino on tippunut hitaasti, mutta varmasti.

Kumpaa käytätte vai molempia?

Itselläni menossa vaihe, että olen mittanauhan ystävä ja vaaka saanut jäädä toistaiseksi pois kuvioista. Huomaan stressaavani aivan liikaa vaa'an lukemista. Mittanauha on toistaiseksi toiminut paljon parempana motivaattorina kuin aina heilahteleva paino.

Käytän molempia. Aamurutiineihini kuuluu vyötärön mittaus ja painon mittaus . Muuta en ole viitsinyt mitata, mutta huomaan saappaista että pohkeet ovat kaventuneet, ja rintsikoista että rinnat ovat pienentynett j.n.e.

Molempia. Mittaan ja punnitsen kerran viikossa, aina samana päivänä aamulla ennen aamupalaa.

Mittanauha on kyllä mukavampi seurattava, kun siinä lukemat aina joskus pieneneekin. Paino mulla pysyy suht samassa, mutta kai jotain on tapahtunut, kun vyötäröltä on vuoden aikana lähtenyt 10 cm. Mitenhän tuokin voi olla mahdollista, siis, että paino on laskenut vuodessa vaan kilon, mutta senttejä on lähtenyt tuo kymmenen..

akkuli on vaihtanut läskit lihaksiin Kilo lihasta vie paljon vähemmän tilaa kuin kilo rasvaa. Onnea!