Uusi yritys - onko kenelläkään kokemusta onnistumisesta LUKUISTEN yritysten jälkeen?

Olen 40 vuotias nainen ja roikkunut täällä kiloklubissa lukuisia hetkiä, joiden aikana paino on noussut 7 kg. Olen yrittänyt, merkinnyt, lyönyt hanskat tiskiin, mässännyt, Olen yrittänyt, merkinnyt, lyönyt hanskat tiskiin, mässännyt, Olen yrittänyt, merkinnyt, lyönyt hanskat tiskiin, mässännyt....

Tiedän, että kaikki lähtee itsestäni ja kukaan ei voi tätä puolestani tehdä, mutta kun on se iso mutta. Onko kenelläkään antaa minulle edes hitunen vertaistukea, että olisi onnistunut katkaisemaan tämän kierteen ja vielä pysyvästi?

Painoindeksini on noin 28, joten sellainen 10 kg pudotettavaa olisi. Olen ollut elämäni aikana viimeiset 20 v enemmän ja vähemmän jollakin painontarkkailukierteessä, painoindeksi on ollut 25-28. Raskauden aikana oli ainoa hetki elämässäni, kun söin silloin kun oli nälkä enkä ahtanut koko ajan. Paino nousikin vain 9 kg ja tuloksena oli 4,5 kg lapsi. Painan nyt yhtä paljon kuin raskauteni loppuvaiheessa, mutta silloin mahassa oli sentäs tuo iso lapsi.

Töihin paluuni jälkeen paino on tosiaan ollut nousujohteinen, iltaisin vain syön. En välttämättä mitään edes herkkuja, mutta ruisleipä päällisineen, rahka lisukkeineen = vähän mysliä päälle, banaani ohimennen, jugurtti, omena, helposti kiskaisen sellaisen +500 kcal illassa ruuan päälle. Ja kyllä kaikki avatut keksipaketit saavat kyytiä, mutta en koe niitä ongelmaksi, koska en osta herkkuja kotiin muuta kun silloin kun on vieraita, eli ei kovin usein. Lähinnä ongelmani on se, että syön illalla ihan hirveästi.

Suurin ongelmani on siis se, että syön itseni iltaisin ihan ähkyyn. Oikeen mietin siellä sohvalla, että mietin mitä ottaisin. Toinen minäni (he hee, olen jakautunut persoona) sanoo, että hei haloo, lopeta ja toinen minäni siellä jo koluaa kaappeja.

Olen kokeillut rasvan lisäämistä, ja syön lounaalla tarpeeksi jne. mutta jotenkin tuntuu että nyt pitäisi jonkun isomman asian naksahtaa päässä kohdalleen. Kun en vain tiedä mikä se on. Kaikki on periaatteessa hyvin, ei ole mitään suurempia huolia, kiireistä lapsiperheen elämää eletään, työtilannekin on kohtuullinen, en ole ihan loppu töiden ja kotitöiden yhdistämisestä jne. jne.

Etukäteen kiitos jo kaikista kommenteista, vertaistuesta ja vaikka mistä. Helpotti jo kun sai kirjoittaa tänne.

Tässä jotain hajanaisia ajatuksiani:

keskiviikkona, 9. maaliskuuta 2011 klo 13:01 paksupertta kirjoitti:

...Olen yrittänyt, merkinnyt, lyönyt hanskat tiskiin, mässännyt, Olen yrittänyt, merkinnyt, lyönyt hanskat tiskiin, mässännyt, Olen yrittänyt, merkinnyt, lyönyt hanskat tiskiin, mässännyt...

Älä nyt, hyvänen aika sentään, yritä ainakaan samalla tavalla. Mieti mikä on mennyt pieleen ja tee toisin.

...Suurin ongelmani on siis se, että syön itseni iltaisin ihan ähkyyn. Oikeen mietin siellä sohvalla, että mietin mitä ottaisin...

Olen itsekin joskus toiminut noin. Sain sen katkaistua ykseinkertaisesti keksimällä vaihtoehtoista tekemistä.
Kysy itseltäsi: Onko pakko kököttää joka ilta sohvalla? Tarvitseeko siinä olla koko ilta? Mitä muuta sohvalla voisi tehdä kuin syödä? Voisiko syömisen rajoittaa vain ruokapöydän ääreen.

Olen kokeillut rasvan lisäämistä, ja syön lounaalla tarpeeksi jne. mutta jotenkin tuntuu että nyt pitäisi jonkun isomman asian naksahtaa päässä kohdalleen. Kun en vain tiedä mikä se on.

Olisiko isompi asia se, että löytäisit syyn, miksi juuri sinun pitäisi laihtua? Jos et löydä itsestäsi nousevaa syytä, niin motivoituminen on lähes mahdotonta.

Minulla on ollut aina sama kompastuskivi. Vaikka kuinka suunnittelen mitä syön päivän aikana, ramppaan illalla kaapeilla ihan koko ajan. On ihan turha yrittää keksiä muuta tekemistä, kyse ei ole tekemisen puutteesta vaan siitä että suu kaipaa syötävää. Sain joitain vuosia sitten pudotettua parikymmentä kiloa kun kokeilin ihan toisenlaista rytmiä, en syönyt aamupalaa enkä juuri lounastakaan, ensimmäisen kerran söin vähän jotain iltapäivällä. Sitten sain rauhassa syödä illalla melkeinpä vapaasti -ja kappas, kun olin pudottanut muutaman kilon ja innostunut sen seurauksena vielä liikkumaankin ei minulla enää tehnytkään mieli syödä illalla mitään. Minulla on muutenkin rytmi vähän nurinkurinen, alan piristyä illalla kymmenen aikoihin kun muut suunnittelevat nukkumaanmenoa

En sano että toimii sinulla välttämättä, mutta jos nyt kuitenkin paino vaan nousee niin eipä kokeilemisesta haittaakaan välttämättä ole. Jos nousutahti oikein kiihtyy niin sitten kannattaa kokeilla taas jotain muuta. Tässäkin kannattaa alusta asti miettiä mitä syö iltapalaksi, ja mielellään tehdä ne syömiset mahdollisimman pitkälle valmiiksi, ei sitten tule sorruttua vieressä olevaan helpompaan evääseen.

Tuttua tekstiä. Yli 20 vuotta laihduttanut...onnistumatta
Olet aivan oikeassa siinä, että jonkin palasen pitää loksahtaa oikeaan koloon ennenkuin jotain tapahtuu ja jokaisella se on ihan eri palanen.

Minulle ainoa toimiva tapa saada paino liikahtamaan alaspäin on ryhtyä dieetille. Ajatus 3kk kestävästä dieetistä ei toimi mutta jos dieetillä pitää olla vain 1-2 viikkoa niin sen kyllä kestää. Kunhan valitsee ajankohdan, jolloin sen noudattaminen kirjaimellisesti on mahdollista. Jos viikko on pitkä aika niin yksikin päivä on jo saavutus! Jos tekee mieli herkutella, sinnittelee sen yhden päivän ajattelemalla että mä herkuttelen sit huomenna - useimmiten se herkuttelun tarve menee ohi. Nappaa valmiista menu-valikosta joku sopivan näköinen päivä ja kokeile noudattaa sitä täsmällisesti yksi päivä. Jos ei päivällä syö kunnolla, mässäilee sitten illalla.

Ei missään sanota, että laihtua pitäisi yhdessä pätkässä! Mä olin neljä viikkoa sillä GFG-dieetillä ja paino putosi 5kg kahden ensimmäisen viikon aikana eli ne kaks jälkimmäistä viikkoa tuntui turhalta.... mutta eipähän lähtenyt paino nousuunkaan.

Minä olen yrittänyt päästä yhdeksän vuotta normaalipainoon. Ja nyt tuntuu, että olen kaikkien kompastelujen kautta löytämässä painonhallinta keinon. Kiloklubin mukainen syöminen vähähiilihydraattisesti. Kaikista aikaisemmista repsahteluista olen jotain oppinut, ei kannata tehdä samaa virhettä toistamiseen. Muutos on ollut hirveän hidas, ehkä vuoden päästä olen normaalipainossa. En enää ahnehdi nopeaa tulosta edes päiväunissa. Voi herkutella kohtuudella ja silti laihtua, vähän kerrallaan.

Mä oon ilokseni huomannut että tällä kertaa mä tosiaan onnistuin. Paino on pysynyt tavoitteessa jo pitkään. En oo lihonut entisiin mittoihin j aluulen etten lihokkaan.

Tämä paino jossa nyt olen, on varmaan biloginen painoni, sillä voin syödä välillä suklaata(valkosuklaata) ja karkkia enkä liho mihinkään. Tai sitten olen onnistunut löytämään tiettämättäni ne terveelliset elämäntavat jotka pitää painon hallinnassa vaikka välillä tuleekin herkuteltua. Mutta sitäkin harvoin.

Tuttua juttua useammalla tässä viestiketjussa... Minäkin olen ollut Kiloklubin jäsen jo vuodesta 2008 ja paino on pysynyt samoissa lukemissa 1-3 kilon vaihteluvälillä. Minulle käy juuri niin kuin viestiketjun aloittajalle PaksuPertalle: päätän ryhdistäytyä ja hetken aikaa merkkailen syömisiäni ja ennen kuin mitään edes ehtii tapahtua, kyllästyn ja heitän hanskat tiskiin. Jotenkin juuri tuo merkkailu tuntuu niin työläältä, että kun se jonain päivänä unohtuu, niin sitten se jää kokonaan. Jostain pitäisi repiä se motivaatio, mutta kun sitä ei vain voi ottaa kuin hattua hyllyltä. Kiva olisi hoikentua, mutta kun ei ole oikotietä onneen, niin ei auta kuin odottaa, että se motivaatiopiikki jostain iskisi...

Meiksi kuuluu kans tähän porukkaan....joka viikko päätän että nyt nää lähtee nää 10 ylimäärästä kiloa ja tsemppaan muutaman päivän. Sitte jotenkin annan itelleni luvan hellittää ja hellitänkin sit seuraavat kax viikkoo...jaksais olla tiukkana sen verran että sain ne kilot pois. Olen siinä onnistunut painonvartija-keinoin kaksikin kertaa, mutta se ei liene oikee tapa koska ne on tullu aina korkojen kera takasin....

Musta tuntuu, että monen laihduttajan ongelma on se, että lähtee liikkeelle liian suurin muutoksin entiseen. Kerralla laitetaan ruokatottumukset uusiks ja aletaan himoliikkujiksi.

Itsekin olen ollut sellainen. Saanut hetkellisen motivaation syönyt todella terveellisesti ja liikkunut paljon, mutta palannut sitten kuitenkin vanhoihin tottumuksiin.

Nyt olenkin yrittänyt toimia toisin. Kuuntelen itseäni. En pakota itseäni lenkille, jos ei huvita. Olen tehnyt pieniä muutoksia syömisiini. Eka lopettanut töissä kahvipullien syömisen ja vaihtanut ne hedelmiin. Ja kun ei ole enää ollut vaikea olla syömättä kahvipullia, niin vähentänyt vaalean leivän syöntiä. Jne.

Nyt olen päässyt normaalipainoon, tosin ylärajalle ja minulla on todella hyvä olo, kun minun ei ole pakko laihtua, mutta jos haluan tehdä itselleni hyvää, niin kannattaa jatkaa terveellistä elämää.

Minun vinkkini siis on, että pienin askelin kohti terveellisempää elämää. Ei liian suuria muutoksia kerralla.

Tuttuja tunnelmia sekä kadonnut motivaatio, että iltasyöpöttely. Oma syntini on niiden lisäksi alkoholilla herkuttelu perjantai-iltaisin. Nytkin on paino junnannut vissiin kuukauden samoissa lukemissa. Liikun paljon, eli ihan syöpöttelyn (ja juopottelun) takia tässä ollaan.

Nyt pitäisi taas napata itseä niskasta kiinni. Ilta syöpöttelyn osalta se on auttanut, että kaapista löytyy aina tuoreita hedelmiä ja porkanoita. On ainakin vaihtoehto leivän mussuttamiselle.

Tsemppiä vaan syksyn pimeisiin iltoihin.