Hei, tavoitteena on tietysti molemmat samaan aikaan ja se ei ole mahdotonta vaikka opettelua vaatiikin. Mutta jos noin teoreettisesti kyselet niin asian voi nähdä näin: Vaihtoehto a: pallukoiden vihreys kertoo järkevästä ruokavaliosta ja vaikka joskus kalorit voivat ylittyä niiden avulla niin pääsääntöisesti pallukat vihreällä ei pysty ylettömästi syömään. Pallukoiden vihreys tuo mukanaan niin monia kylläisyyttä lisääviä tekijöitä, että itse asiassa pelkästään pallukoita tavoittelemalla suurin osa laihtuu vaikkakin ehkä hitaasti. Pidemmän aikavälin painonlaskun ja painonhallinnan kannalta pallukoiden vihreys on paljon tärkeämpi tekijä kuin kaloreiden natsaaminen kohdalleen, koska pallukat opettavat syömään järkevästi stressaamatta liikaa ruuan määrästä tai kaloreista. Ainoa miinus on, että laihdutus jää toivottua hitaammaksi. Vaihtoehto b: lyhyellä aikavälillä auttaa laskemaan painoa nopeammin, mutta ei opeta mitään (tai ainakin hyvin vähän) uuden ruokavalion opettelusta. Valinta ei ole vaikea. Minä valitsen ilman muuta a:n eli pallukat.
Se rasvakudoksen häviämisestä lähtevä paino menee yleensä lihakseen ja niiden kasvaviin nestevarastoihin - näin etenkin jos liikunta on lisääntynyt lähtötilanteesta. Mutta itse asiassa tuota käy pienimutoisesti vaikka liikunta ei olisi edes lisääntynt kunhan ruokavalion laatu on parantunut mikä muuttaa aineenvaihduntaa lihaksia tukevaksi. Noissa on pelivaraa painon nousuun ainakin parin kilon verran eli muutama kilo lähtee helposti rasvaa ilman että paino muuttuu. Mutta ympärysmitoissa se kyllä näkyy.Paino laskee vasta sitten kun tuo pelivara lihaksissa on käytetty.
Minä ehdotan että jokainen hyväksyy viikolle 5-10 keltaista/punaista pallukkaa. Niitä on kuitenkin viikolle jaossa 28 kappaletta. Se on hyvää syömistä ja paaaljon parempaa syömistä kun suomalaisilla keskimäärin. Mutta olennaista olisi minusta myös että pallukoiden paikat vaihtuvat ettei joka päivä ole sama asia pielessä joka kielisi että jossain on systeemaattisempi ongelma.Kaikki vihreänä joka päivä ei kuulostaa ollenkaan hyvältä. Kuulostaa juuri siltä monesta tuntuukin. Pakonomaiselta, ahdistavalta ja tavalla tai toisella pykälän häiriintyneeltä syömisen kannalta.
Ydinasioita nälänmukaisen syömisen OPETTELUSSA - myöhemminhän voi syödä vapaammin - on pitää kiinni ateriarytmistä. Aamiainen syödään, lounas syödään, välipala syödään jne.. mutta niillä syödään vain sen verran kuin tekee mieli. Se on joskus enemmän ja joskus ei juuri mitään. Mutta aina syödään. Koska nälän tunnistaminen alkaa parantua vain asteittain niin siihen ei vain heittäytyä tyyliin "syön silloin kun siltä tuntuu". Koska sekaisin oleva nälkä tuntuu liian myöhään niin siinä käy herkästi kuten Erika7 oli kokenut.Tuosta rytmistä voi alkaa hakeutua omaan rytmiin sitten myöhemmin kun herkempi nälkä on alkanut löytymään.Ja herkemmän nälän kuuntelussa olennaista on alkaa kuuntelemaan päätä (mielitekoja, syömisen halua tms.) eikä vatsan tuntemuksia. Eli oikea hetki syömiseen on silloin kun "voisi syödä jotain" tai "tekee mieli" - jos jää kuuntelemaan vatsan tuntemuksia niin sekaisin ollessaan nälkä tunnistetaan liian myöhään. Myös muita kehon tuntemuksia voi käyttää jos on löytänyt itselleen sieltä herkän signaalin. Mutta ajatusta suosittelen etsimään.Eli tiivistettynä nälän kuuntelun opettelu:- syö tarpeeksi- syö tasaisesti mutta hiljalleen opettele tunnistamaan hyvä syömisajankohtakohta ajatuksista- kun syöt, syö sen verran kuin tekee mieli (=opettele erottelemaan sinun halusi ulkoisista paineista)- ruuan laatu silti enimmäkseen kunnossa = enimmäkseen vihreitä pallukoita
En ihan koko ketjua lukenut läpi, mutta vastailen silti.Jos yösyömisen taustalla on aivan liian vähäinen syöminen päivällä ja yön ruokamäärät kasvavat isoiksi niin se on painolle ongelma.Jos taas kyseessä on joku jogurtti niin se ei ole ongelma painolle. Ehkä unelle jos nälkä herättää kesken kaiken.Jos laajentaa asiaa iltasyömiseen, niin pääsääntöisesti on vain hyvä jos illalla syödään vielä hieman ennen nukkumaanmenoa. Oli se sitten välipala tai ateria. Yö on pitkä ja se on kehon kannalta "rakentavinta" aikaa, jolloin jonkinverran ravintoa pitäisi olla kehossa. Jos haluaa pitää lihakset yms. hyvässä kunnossa ja kehittyäkin niin iltapala jossa proteiinia mukana on parempi syödä.Yösyöminen ei enää lihaksille olekaan ihan niin hyvä, sillä jos heräilee useammin niin se katkaisee osin yön "rakentavia" hormonitasoja.Mutta illalla syömisestä ei siis pahaa vaikutusta saa aikaan millään. Ja viitteellistä tutkimustietoa on siitä, että illalla syövillä kehon rasva% on pienempi ja lihas kehittyy paremmin.
Eipä siellä ole yhtään tuotetta mihin ihan hirveästi kannattaisi rahoja laittaa. Laihdutuksen/kiinteytymisen rasvalisästä suurin osa ei toimi lainkaan - ja tämä ei ole mielipidekysymys vaan se mitä on tutkittu. Ja pieni osa "toimii" mutta vaikutus on niin pieni että kannattaa tosissaan miettiä onko siitä syytä maksaa.CLA menee tähän jälkimmäiseen ryhmään - se ei laihduta yhtään, mutta on joissakin tutkimuksissa tuottanut pienen kiinteyttävän vaikutuksen eli vähän (alle kilo) vähemmän rasvamassaa ja vähän enemmän rasvatonta kudosta. Tosin tuo riippuu CLA valmisteen sisällöstä - toiset CLA isomeerit kun tuottavat painovaikutuksia ja toiset erilaisia terveysvaikutuksia.
Ja sanoisin nyt, että jokaisella on ruokavaliomuutoksia tehtäessä raja jonka ylittyessä kontrolli (=sallivuuden vastakohta) alkaakin johtamaan syömishimoihin ja ylisyömiseen. Ja tätä rajaa ei saa ylittää ja jos se on ylitetty niin sieltä pitää palata takaisin.Raja on yksilöllinen ja jokaisen on vain opeteltava käytännön kautta se oman sallivuuden vyöhyke. Se taso jossa ruokaan kohdistuvat ratkaisut eivät käänny himoksi. Jollekin herkkuja kerran kuussa on kaikinpuolin luontevaa ja osa sallivuutta, toiselle 3 kertaa viikossa ylittää kieltäymyksen rajan ja johtaa ahmimiseen.Tämä raja myös elää ajatusmallien ja elintapamuutosten myötä. Käytännössä tähän rajaan törmää yleensä ihan arjessa tai elintapamuutoksia tehdessä. Niistä ei vain huomata ottaa opikseen.Käytännössä hyvin harvalle sopii totaalikieltoilu pidemmäksi aikaa ja ylipäätään mitä kauempana luontevasta ja nautittavasta arjesta ollaan niin sitä tarkempana kannattais olla.Eli noissa puitteissa kannattaa yrittää parantaa ruokavaliotaan. Syödä paremmin, mutta tunnustaen että täydellisyys syntyy pienestä epätäydellisyydesta.Ja kaiken taustalla on oltava hyvä fiilis ja omatunto tekee mitä tekee.
Niin. Siinähän se on kun ei niistä mikään anna mitään oikeaa tulosta. Aika usein kun yrittää kertoa tästä rasva%mittareiden heikkoudesta niin tulkinta on, etteivät "ne ehkä tarkkoja ole mutta kertoohan ne silti jotain". Paljon vaikeampi ihmisten tuntuu olevan hyväksyä se, ettei ne yleensä kerro yhtään mitään - mikä on lähinnä totuutta.
Ladataan... Ladataan...
Hae keskusteluista 
