Todella hyvä onnistujan linkki

Olipa tarina. Itsellä on takana elämän romahtaminen, asunnosta luopuminen ja omaisuuden menetys. Silloin oli tosi tärkeää kokea elämänhallintaa jossain. Ja minulla oli tärkeää mennä töihin joka päivä, jatkaa elämää kaikesta huolimatta vaikka olisi kuinka valvottu yö takana, maha kuralla ja hermot riekaleina. Hän kanavoi sen tuohon laihduttamiseen. Mikäs siinä. Ja pikku nälän voittaminen ja kestäminen ehkä siirsi muun tuskan tuntemista, en tiedä?

tiistaina, 21. kesäkuuta 2011 klo 13:24 RCF kirjoitti:

Mutta proteiinia saan edelleen paljon vähemmän, mitä tuo KiloKlubin iso pallo antaa ohjeeksi (se violetti alue). Tosin en ole tästä ollut huolissani, koska olo on muuten ollut ihan hyvä, eikä ole tullut mitään ahmimistarpeita.

Et kai ole kasvissyöjä? Mä nimittäin huolestuin kaikkein eniten, kun energiapallo herjasi joka päivä liian vähästä proteiinista. Olen maitoa, kananmunia ja kalaakin syövä kasvissyöjä. Mutta jotenkin mun ruuat oli lipsahtaneet sellaiseksi, että kalaa söin n kerran viikossa, kananmunia en ollenkaan ja maitotaloustuotteita 1 jugurtti ja 2 juustosiivua/päivä. Tofua tai soijarouhetta en käyttänyt, papuja ja linssejä ehkä pari kertaa vuodessa. Lisäksi hiilarit oli erittäin huonolaatuisia ja sokeria meni reilusti.

Olin väsynyt, pöpperöinen, vähän ylipainoinen ja uuvuin helposti.

tiistaina, 21. kesäkuuta 2011 klo 13:24 RCF kirjoitti:

Mutta proteiinia saan edelleen paljon vähemmän, mitä tuo KiloKlubin iso pallo antaa ohjeeksi (se violetti alue). Tosin en ole tästä ollut huolissani, koska olo on muuten ollut ihan hyvä, eikä ole tullut mitään ahmimistarpeita.

Näkyykö meillä värit jotenkin erilailla? Mulla tuo violetti alue on alkoholi, ja sitä nyt en usko että laihduttajan pitäisi saada suuremmaksi.

Jos nyt vielä palataan siihen alkuperäiseen laihdutustarinaan, kaikkia (myös itseäni) näyttää jääneen askarruttamaan sanat nälkä, kontrolli ja kriisi, joka saa kontrollin pettämään.

Ehkäpä linkin onnistuja tarkoittaa nälällä varsinkin iltaisin ja yksin ollessa vaivaavaa tyhjyyden tunnetta. Itse en ainakaan usko erottavani oikeaa nälkää väsymyksestä, pikku masennuksesta ja lohdun tarpeesta, koko elämäni kilojeni kanssa kamppailleena.

Kontrolli-sana on aika raju. Itselläni ainakin ruokaremontit kaatuvat siihen, kun en voikaan enää keskittyä ensisijaisesti laihduttamiseen. En ole koskaan oikein osannut keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Hyvä parisuhde tahtoo aina lisätä painoani, kun en kiinnitä huomiota siihen mitä syön. Pikemminkin alan paapoa toista ruoalla. Alan myös syödä yhtä paljon kuin mies.

Avioero minun kohdallani laihduttaisi, koska keskittyisin paremmin itseeni ja saisin lohtua kurinalaisesta, säännöllisestä elämästä. Minulla lihottava kriisi on yleensä intensiivinen työjakso, jolloin kaikki energiani ja huomioni on työprojektissa ja iltaisin haluan vain tankata hiilaripitoisia ruokia juurikaan kiinnittämättä makuihin huomiota. Tällaisen kauden jälkeen seuraa yleensä, työn loputtua, lamaannuksen ja pikku masennuksen alho, jolloin kiloja kertyy vielä lisää liikkumattomuuden ja kokkaamishalujen puuttumisen takia.

Tuo hyvän onnistujan laihdutustapa ei siis minulle työn, perheen ja huushollaamisen aallokossa onnistu. Ehkäpä siis kevenisin ihan hissun kissun kk:n kohtuullistamislinjalla.

Onnittelut Kirstille ja upea lukea että joku onnistuu noin hyvin muuttamaan elämäntapansa totaalisesti ja terveellisesti. Itselläni laihdutus on öhöm..._hieman_ takkuillut (lähtöpaino 22.5 = 67,5 kg, nyt 66,4 kg, pituutta 160 ja tavoitepaino 55 kg) ja olenkin jo ollut heittämässä hyvästit koko touhulle. Onneksi näin tänä aamulla tämän viestinketjun etusivulla ja luettuani sen palasi taas motivaatio ja innostus elämäntaparemontin jatkamiseen. Juhannus ja kaikenmaailman muut kesäjuhlat ovat kivasti sotkeneet tietysti tätä tavoitetta kun alkoa on tullut myös nautittua jo yli oman tarpeen Kirstin tarina oli kuitenkin niin innostava että eikös se mullakin nyt taas jatku paremmalla innolla tää touhu.

maanantaina, 27. kesäkuuta 2011 klo 21:38 elsma kirjoitti:

Onnittelut Kirstille ja upea lukea että joku onnistuu noin hyvin muuttamaan elämäntapansa totaalisesti ja terveellisesti. Itselläni laihdutus on öhöm..._hieman_ takkuillut (lähtöpaino 22.5 = 67,5 kg, nyt 66,4 kg, pituutta 160 ja tavoitepaino 55 kg) ja olenkin jo ollut heittämässä hyvästit koko touhulle.

Olet pudottanut reilun kilon kuukaudessa, mikä on hyvä tulos varsinkin, koska olet jo lähellä normaalipainon ylärajaa. Silloin painonpudotus useimmilla hidastuu huomattavasti. Normaalipainon sisällä se voi olla hyvinkin hidasta ilman, että mikään on mennyt vikaan. Et siis ole lainkaan epäonnistunut. Kannattaa jatkaa suosituksen mukaista syömistä ja sellaista liikkumista, joka tuntuu hyvältä. Uskon, että niin pääset varmasti tavoitepainoosi. Missään nimessä ei kannata ainakaan luovuttaa. Tsemppiä!

Pape, kiitos kannustavasta viestistä Alkoi varmaan siksikin turhauttamaan tämä touhu, kun kuulee aina näitä ihmetarinoita joissa paino putoaa huimaa vauhtia ja laihdutaan niin että rytinä käy...odotin varmaan itsellenikin samanlaista ihmetulosta. Ja tuskaa tuottaa välillä myös riittävä kaloreiden saaminen (1500/pv), mutta senkin laitan nyt vielä tähän uuden elämäntavan opettelun piikkiin. Sillä tiedän , että jos en niitä saa, tulee Herra Ylensyöjä muutaman päivän päästä kylään ja sitten tuleekin kaloreita useamman päivän edestä kerralla. Mut joo, kyl mun nyt täytyy vaan sit tsempata itteeni edelleen