Raskaana olevat

Mulla nyt viikkoja kasassa 36+2 ja painoa tullut lisää 4,5 kg. Se kyl ihmetyttää mua et miten noin vähän tullut kun kuitenkin syön paljon enemmän kuin ennen ja herkuttelenkin useamman kerran viikossa. Ja ihan normaalipainoinen olin ennen raskautta..

Ultran mukaan kyllä pieni vauvakin tulossa, painoarvio viikolla 36+0 oli 2,3 kg ja syntymäpainoarvio 2,7 kg.

Kateellisena luen teidän kirjoituksianne. Ensimmäistä odottaessa tuli 25kg ja tappelen kilojen kanssa edelleen vaikka vauva on kohta vuoden. Mussutin kyllä ihan huolella ja liikkuminenkin jäi rv20 jälkeen kovin vähälle kun supisteli niin paljon. Sokerit pysyi kuitenkin aisoissa koko ajan. Olin laihdutellut juuri ennen raskautta niin ehkä sitä oli muutama kilo tuloillaankin helpommin. Normaalipainoisena aloitin odotuksen.

Kaikille raskaana oleville pikku vinkki. Kilot ei sitten välttämättä lähde imettämällä. Imetin 7kk ja muutaman kilon sain sillä vain pois, itse ainakin luotin liikaa imetyksen varaan.

Nyt on sellainen tilanne että pikku kakkonen olisi kovin toivottu ja on yritettykin muutaman kerran mutta ei natsaa Joten toivon mitä pikimmiten saavani liittyä seuraanne ihan pika puoliin. Jos jotain myönteistä yrittää tilanteesta hakea niin ehtiihän tässä muutaman kilosen tiputtaa vielä ennen kun tulee taas raskaaksi. Mistähän sitä vaan taas keräis motivaatiota. Näin negatiivisen testin tehneenä ei oikein kiinnostais yhtään mikään...

Täällä mennään jo viikoilla 38+2 ja toivotaan että vauveli pian suvaitsee tulla ulos ettei kasva liian isoksi! Esikoista odottelen ja ikää on 33, taannoin olen kymmenisen kiloa saanut elopainoa tippumaan enkä todellakaan haluais niitä enää takaisin raskauden myötä.

Lähtöpainoindeksi oli muistaakseni 28 ja kävin sokerirasituksessakin sen takia muutama kuukausi sitten, mutta ei mennyt silloin vielä rajojen yli. Viikolla 33 mulla kuitenkin oli glukoosia virtsassa, joten verensokereita seurailtiin neuvolassa ja sain kutsun polillekin, vaikka niillä viikoilla ei kuulemma enää riskiryhmässä ollakaan automaattisesti verensokereiden takia.

Äitiyspolilla sitten annettiin ohjeita raskausdiabeteksen hoitamiseen ja tehtiin lapsen sen hetkinen painoarvio, joka oli vk 36 huimat 3,7 kg(!) mutta viikon päästä eri gynekologi sai arvioksi 3,4 kg, joka kai on vielä normaalin rajoissa. Missään vaiheessa ei neuvolassa ole painonnoususta tai SF-käyrästä epäilty vauvaa liian isoksi, joten suhtaudun vähän skeptisesti näihin painoarvailuihin muutenkin. Käynnistystä ei sitten lähdetty tekemään, eli raskauden annetaan nyt kai käynnistyä itsekseen sitten kun sen aika on. Jos vauva on reilusti yli nelikiloinen siinä vaiheessa kun se syntyy niin sitten vaan pungerretaan se ulos! Mitään insuliineja en joudu tässä vaiheessa enää piikittämään ja verensokeriakin seuraamaan vain satunnaisesti oman olon mukaan.

Koko raskauden ajan olen kyllä hurjan paljon jaksanut liikkua ihan viime viikoille asti, mutta syömistä on kieltämättä ollut hankala pitää kurissa kun tuntuu että mahankasvatus on vaatinut hirveästi energiaa ja aktiivisesti kun liikun, niin en uskalla raskausaikana ihan laihdutusruokaakaan syödä. Kilojakaan ei ole tullut kauheasti (yhteensä 6,4 kg lähtöpainosta viime mittauksen mukaan) ja lähipiiri on sanonut että olen vauvamasua lukuunottamatta jopa hoikistunut raskausaikana, joten en ole syömisistä aiemmin sen kummemmin stressannut vaan yrittänyt lähinnä syödä mahdollisimman paljon myös sitä terveellistä ruokaa.

Tietenkin tuo verensokerihomma vähän pelästytti, koska voihan sitä syödä vähäkalorista ruokaa mutta epäterveellisen paljon sokereita, mikä taas on vauvalle ja mulle itselleni haitallista. Siltikään en ole pystynyt täysin luopumaan makeista. Irtokarkkia en ole kyllä mässännyt raskausdiabetestuomion jälkeen, mutta suklaan ja jäätelön himo on ollut järkky ja oon sille vähän liian usein vieläkin antanut periksi. Vaikeinta on miettiä monipuolisia välipaloja. Jos tulee pikkunälkä kun on liikkeessä niin joku Elovena-patukka on hirveän helppo rouskuttaa, mutta sepä ei olekaan hyvä verensokerin kannalta! Olen opetellut myös syömään leivän päällä juustoa rasvattoman raejuuston sijasta, koska juuston runsas valkuaismäärä tasapainottaa varsinkin aamupalalla hyvin verensokerin nousuja. Kun olen vielä kasvissyöjäkin - syön tosin myös kalaa - niin hankalahan se on syödä tasapainoisesti ja monipuolisesti koko ajan koska monesti kasvisruoat on aika hiilaripainotteisia ja valkuaisen saanti vähän niin ja näin.

Ajattelin syödä raskauden loppuun mahdollisimman monipuolisesti valkuaisaineita eli munaa, juustoja ja pähkinöitä ja kalaa ja välttää "turhia" sokereita, mutta yritän olla ottamatta asiasta liikaa paineita. Ns. kevyempään ruokavalioon voi sitten totutella taas raskauden ja imetyksen jälkeen, jolloin toivottavasti nuo raskauskilot lähtee ainakin osittain pois ja ehkä saan tiputettua painoindeksin samalla vaivalla myös normaalin puolelle kun pääsee taas kunnolla liikkumaan.

Liikunta on kieltämättä ihan muutaman viime viikon aikana vähentynyt radikaalisti, kun ei näin ison mahan kanssa tunnu hyvältä enää heilua jumpissa ja paikat alkaa olla muutenkin vähän koetuksella. Yritän kävellä päivittäin edes pieniä matkoja rauhallisesti sen verran kuin supistelulta pystyn, ja välillä olen saanut itseni crosstrainerille salille itseni vähän hikoamaan (se muuten tuntuu yllättävän hyvältä vaikka kävely oliskin tukalaa!) ja yrittänyt keppijumpata yläselkää ja venytellä hyvin paikkoja. Aika usein vaan on nyt ollut sellaisia päiviä, että supistelee, väsyttää ja on muutenkin niin tukala olo että annan itselleni luvan ottaa rennosti koska ei tiedä koska tulee lähtö... Turvotuskin on kyllä lisääntynyt heti kun liikunta väheni, aikaisemmin se ei ole vaivannut yhtään.

Näillä mennään siis ja toivotaan että sekä äiti että lapsi selviää terveenä ja hyvinvoivana. Jos vielä sais painon pysyyn edes samoissa kuin ennen raskautta, niin olen hyvin tyytyväinen. Jos oppis syömään terveellisemmin tämän raskausdiabeteksen myötä, niin mikäs sen parempi! Ja vanhaan liikkumisrutiiniin olis kiva päästä eli jumppailemaan aktiivisesti, sitten kun vauva ei enää ole koko ajan äipässä kiinni ;-)

^^Minullakin oli hurja makean himo raskausaikana, vaikka yleensä en juurikaan makeaa syö. Varmaankin, se että makea oli kiellettyjen listalla sai tuon aikaan. Hassua vaan oli, että molempiin synnytyksiin varauduin, ekaan keksipaketilla ja toiseen geisha ja fazerina boxeilla. Mutta heti kun vauva oli maailmassa, loppui makean himo kuin seinään

Minä olen rv 15 raskaana ja herkästi lihovana painonnousu huolettaa. Ilman raskautta yrittäisin nytkin laihduttaa max kymmentä kiloa, jolloin olisin juuri sopiva. Nyt olen normaalipainon ylärajoilla.

En halua synnytyksen jälkeen huomata, että laihdutettavaa onkin noiden 10kg:n sijaan 30kg, vaan pyrin siihen, että ylimääräisiä, raskaudesta johtumattomia kiloja ei tule.

Mun tekee enemmän mieli suolaista ja rasvaista, mitä ei normaalisti tee. Pizza onkin maistunut liian hyvin. Valitettavasti myös makea maistuu Mutta tästä se lähtee, terveellisistä syömisistä!

Hei taas! Olen muutaman viikon pysytellyt pois kiloklubin sivuilta. Jotenkin en ole jaksanut merkkailla syömisiäni, vaikka nyt se olisi tosi tärkeetä. Olen ollut välillä tosi huonovointinen, nyt alkaa vähän helpottaa, mutta nälkä on koko ajan. Hirvittää ajatella millaisia määriä kaloreita olen itseeni viime viikkoina tunkenut. Vaikka toisaalta, en ehkä pysty kerralla syömään niin isoja annoksia kuin ennen. Pari viikkoa meni niin, että roskaruokaa tuli syötyä melkein joka päivä. Se oli ainut mikä meni alas. Ja toisaalta olin myös niin väsynyt, että en jaksanut kotona laittaa ruokaa. Nyt olen kolmatta viikkoa sairaslomalla ja olen koittanut panostaa siihen, että jaksaisin joka päivä laittaa ruokaa ja syödä terveellisesti. Herkkuja menee silti siinä sivussa aika paljon. Painoa on tullut pari kiloa lisää. Se ei vielä ole vakavaa, kun BMI oli alussa 22. Kyllä sitä silti vähän saa tarkkailla, ettei ihan mopo karkaa käsistä.
Mulla on nyt suurinpana ongelmana korkea verenpaine. Aina se on ollut pikkasen yläkanttiin, mutta nyt siihen sitten tietysti herkemmin puututaan. Sen takia olenkin sairaslomalla. Toi korkea verenpaine ärsyttää mua todella, kun mitään syytä sellaseen ei pitäisi olla. Olen aina liikkunut paljon. Olen normaalipainoinen ja syön melko terveellisesti, varsinkin rasvojen ja suolan suhteen. Mun heikkous on sokeri... No, olen aika kova stressaamaan. Se ehkä vaikuttaa. Mutta siis on vaikea elintapojen muutoksella enää paineeseen vaikuttaa.

No joo. Mutta liikunta on mulla jäänyt raskausaikana tosi vähiin. Se ottaa päähän. Olin ennen raskautumistani ajatellut, että liikunnasta en luovu. Nyt vaan ei jaksa. Tuntuu, että kunto on romahtanut. Heti hengästyttää, kun kävelen pienen mäen ylös tai otan muutaman juoksuaskeleen.
Kuumeisesti odotan sitä energistä toista kolmannesta.... Nyt siis rv 9+3.

Mulla onneksi tulee koiran takia liikuttua minimissään tunti päivässä, yleensä kaksi ja joskus kolmekin -riippuu millaiset koulupäivät, ehtiikö itse vai käyttääkö mies. Tänäänkin lenkkeilyä kertyy melkein kolme tuntia.

Vaihtelua kaipaisin, mutta en jaksa mitään hikiliikuntaa kun vatsaa alkaa kivistää sen verran helposti. Toivoisin vain, että pystyisin liikkumaan loppuun asti, vaikka sitten paljon hitaammalla tahdilla, mutta kuitenkin.

Synnytyksen jälkeen tavoitteena on aloittaa juoksulenkkeily. Edes puolen tunnin aamujuoksulenkki päivässä niin olisin tyytyväinen. Koirakiin nauttisi vähän rivakammasta menosta

Mulla 11+ ja liikunta on jäänyt täysin väsymyksen, alakulon ja oksetuksen takia. Viikonloppuisin käyn kerran kävelyllä, that's it. Mitenkähän sitä pääsis lenkkeilyn makuun? Syömiset kohtalaisen ok, kilo tullut lisää painoa mutta maha turvonnut suhteettoman paljon.

Viime raskaudessa paino nousi 11 kg, ja läskit lähti n. 11 kk synnytyksestä, eikä imettäminen auttanut mitään. Piti ihan rehellisesti laihduttaa.

Huomenta kaikille!

Tälle päivälle on sit varattu käynnistysaika (nyt rv 39+2) eli tän viikon puolella vielä saan vauvan. Sitten siirrynkin tonne raskauskilojen karistajiin vaikka kiloja ei paljon oo kertynytkään, varmaankin jotain 5 kg yhteensä, en osaa tarkkaan sanoa kun vaaka hajosi pari viikkoa sitten ja silloin painoa oli tullut 4,5 kg.

Tohon käynnistyspäätökseen vaikutti kun maanantain ultrassa kerroin jo monta päivää vaivanneesta häntäluukivusta. Istumaan en ole pystynyt moneen päivään ja seisominen, käveleminen ja makaaminenkin sattuu. Ainoa hyvä asento on selinmakuulla mut siinä tulee helposti huono olo enkä saa kyllä nukuttua siinä asennossa..

Toiselle kolmannekselle siirrytään pikkuhiljaa (tänään rv11+5) ja olo on viimeisen viikon aikana huomattavasti parantunut. Pahoinvointi on hävinnyt, mutta väsymys painaa edelleen. Syke on koko ajan korkealla ja pienikin ponnistus hengästyttää. Juttelin eilen työterveyslääkärin kanssa ja sanoi, että saattaa johtua laskeneesta hemoglobiiinista. Ekassa neuvolassa oli hemppa vielä 130, mutta siitä on jo neljä viikkoa aikaa. Ensi viikolla lääkärineuvola, niin sitten tiedän uuden arvon.

Liikunta on edelleen ollut hyvin rauhallista. Nyt alkaa olla sellanen olo, että tekis mieli vaikka jumppaan. Olen nyt sairasloman jälkeen ensimmäistä päivää töissä, joten pitää ensin katsella miten tämä vie mehut. Ehtii sitä sitten vielä muutaman kuukauden liikkumaan ennen kuin maha alkaa painaa liikaa.