Miten irti syyllisyydestä?

Mä oon syönyt koko pääsiäisen ihan tarkoituksella oikeastaan vaan kaikkea mitä oon halunnut syödä monta kuukautta. Oli tyttären 7 vuotis synttärit =) mascarponevadelmamariannetummasuklaakakkua ja lohipiirakkaa ja tummasta suklaasta tehtyjä muffineita.

Tiistaina alkaa paluu arkeen ja seuraavan kerran herkutellaan tuossa mittakaavassa joskus kesällä. Siihen saakka normalisoidaan taas syömistä ja eletään vähän vajeilla ja liikutaan paljon.

Laitoin tänään päivän syömiset ylös eikä napsahtanut kuin n.2200 kcal. Ei ollenkaan paha saldo mättöpäivistä

Todella hyvä viestiketju. Bongasin tämän vasta vaikka tämä ketju onkin jo aika vanha. Minulla on osittain sama ongelma kuin lodella. Olen ollut lievästi ylipainoinen jo varmaan joskus ala-asteen lopulta mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana paino on vaan lisääntynyt. Koin jo ala-asteella olevani lihava vaikka en silloin hirveän ylipainoinen ollutkaan. Olen saanut kuitenkin jo kouluaikoina palautetta sekä kavereilta että kotoa painosta ja siitä että pitäisi laihduttaa. Kaikkein kauheinta oli kun painosta ja laihduttamisesta huomauteltiin ruokapöydässä. Siitä syntyi aina tunne että en saisi syödä ja yritinkin aina päästä pöydästä mahdollisimman nopeasti pois.

Opiskeluaikana yritin jatkuvasti laihduttaa ja onnistuinkin siinä yhdessä vaiheessa. Painoa putosi 10 kiloa nälkäkuuria pitämällä mutta sen seurauksena alkoi ahmimis-paastoamis kierre. Ahmimisen jälkeen oksensin yhdessä vaiheessa. En ole nyt oksentanut pitkään aikaan mutta paino ja syöminen on edelleen vaikeita asioita.

Minulla on ylipainoa reilusti ja olen yrittänyt nyt kiloklubin ohjeiden mukaan syödä vapaammin mutta se ei vaan tunnu onnistuvan. Olen jo pitkään laskenut netissä päivittäin kaloreita ja tuntuu että en osaa syödä oikein jos en laske päivän kaloreita jo etukäteen. Päivät alkavat usein hyvin mutta ahmin ruokaa taas aika usein ja kompensoin sitä vähä kalorisilla päivillä vaikka niin ei pitäisi tehdä. Herkkuja en syö kovin usein ja silloin kun syön niin olen suunnitellut ne etukäteen päivän kaloreihin ja tiedän että kalorit eivät ylity.

En ole uskaltanut kertoa ongelmistani kuin parille hyvälle ystävälleni ja heillekin "kevyen version". Olen aina ollut vahva ja kaikki luulevat että minulla on vahva itsetunto. En osaa päästää irti koska en halua paljastaa kaikille että en olekaan niin vahva kuin olen aina antanut ymmärtää.

Minusta on kauheaa tuo kertomasi, että jatkuvasti huomautellaan painosta kotonakin. Kyllä kotona pitäisi saada hyväksyntää sellaisena kuin on. Minullakin on varsin reippaasti ylipainoa, mutta siitä tuskin koskaan kukaan huomauttaa, ja harvoin ajattelen koko asiaa. Toki tämä kiloklubi auttaa huomaamaan, mitä ruokia kannattaisi terveytensä kannalta suosia ja mitä karttaa. Mutta olemmehan me muutakin kuin vain syömämme ruoka. Tsemppiä=)

tiistaina, 6. syyskuuta 2011 klo 18:56 hannah83 kirjoitti:

Minulla on ylipainoa reilusti ja olen yrittänyt nyt kiloklubin ohjeiden mukaan syödä vapaammin mutta se ei vaan tunnu onnistuvan. Olen jo pitkään laskenut netissä päivittäin kaloreita ja tuntuu että en osaa syödä oikein jos en laske päivän kaloreita jo etukäteen. Päivät alkavat usein hyvin mutta ahmin ruokaa taas aika usein ja kompensoin sitä vähä kalorisilla päivillä vaikka niin ei pitäisi tehdä. Herkkuja en syö kovin usein ja silloin kun syön niin olen suunnitellut ne etukäteen päivän kaloreihin ja tiedän että kalorit eivät ylity.

Puutun vain tähän (ehkä helpoimpaan kohtaan). Vaikka täällä kiloklubissa moni voivottelee kuinka paljon pitää syödä ja ihmettelee miten kukaan voi syödä näin paljon, niin ainakin minulle kiloklubin ehdottamat kalorimäärät tuntuvat pieniltä (pallojen saaminen vihreäksi ei ole mikään ongelma). Kiloklubi arvioi kulutuksekseni jonkin verran alhaisemmaksi kuin monet muut laskurit ja lisäksi uskoisin että kulutan vielä liikkumalla jonkin verran enemmän kuin kiloklubin ohjelma laskee.

Koska minulla on ollut juuri tuollaista ahmimista liian vähäisen syömisen jälkeen, kuin kuvasit, en enää yritäkään laihtua puolta kiloa viikossa, vaan ennemmin n. 1kg kuukaudessa tai vaikka vähemmänkin. Syön n. 100 (0-200) kcal enemmän päivittäin kuin kiloklubin laskennallinen peruskulutus eli n. 400-600 kcal enemmän kuin suositus. Ahmiminen on jäänyt ja olen laihtunut tuon tavoitteeni mukaan (n. kilon kuussa nyt 5 kiloa).

Vaikka hidas painonpudotus on - noh. - hidasta - niin minulle tämä tuntuu sopivan paljon paremmin kuin kiloklubin tahti. Ja kilo kuussa on kuitenkin 12kg vuodessa - mikä ei ole vähän; nyt olen niin tyytyväinen, että vähempikin riittää. Suosittelen lämpimästi koittamaan miltä tuntuu jos syöt vaikka kiloklubin arvioiman kulutuksesi mukaan tai jopa enemmän.

Lisäys: En siis tarkoita, että pitäisi keinotekoisesti yrittää syödä mahdollisimman paljon, mutta toistuva ahmiminen taitaa usein liittyä juuri siihen, että syö (aamupäivisin) liian vähän

Emma_H kuulostaa tosi hyvältä. Sä oot löytäny sen mikä sopii sulle ja tunnut ilolla eläväsi sen mukaan. Olen ylpeä susta!!

Emma H ja Jeana, kiitos kannustuksesta Huomasin taas että syömiset onnistuu omassa kodissa paljon paremmin kuin kotipaikkakunnalla, vanhempien luona, jossa olen nyt käymässä. Vaikka syöminen kotona onkin aika kontrolloitua niin sekin on parempi kuin täysi kaaos joka täällä vallitsee. Hehkutan vanhemmille kuinka olen onnistunut painonpudotuksessa mutta kun he eivät ole paikalla niin syön kaikkea mahdollista mitä kaapista löytyy. Ja syyllisyyden tunne syömisestä on valtava. Olen huomannut ennenkin että syömiset menevät paremmin omassa kodissa kuin täällä. Edessä on vielä koko viikonloppu joten täytyy yrittää kerätä jostain kadonnut itsekontrolli että selviää vielä parista päivästä.

Hei hannah83

Hienoa, että jaoit aran ongelmasi täällä. Kun sanoo asioita ääneen tai kirjoittaa niistä julkisesti ne eivät enää ole niin ISOJA ja pelottavia kuin aiemmin.

Minä menisin pintaa syvemmälle tuon edellisen kirjoituksesi perusteella. Käyttäydyt lapsuudenkodissasi eri tavalla kuin omassa kodissasi ja ilmeisesti samalla tavalla kuin olet lapsuudessasi käyttäytynyt. Siihen reagointimalliin on syy ja mielestäni sitä syytä sinun kannattaisi pohtia. Sen selvittäminen ei auta sinua laihduttamisessa juuri nyt, mutta pitkällä tähtäimellä se auttaa sinua elämässäsi ja painosi kanssa.

Minun historiani on melkein identtinen kanssasi ja olen rämpinyt sieltä upottavasta suosta ylös ja melkein löytänyt tasapainon syömisteni kanssa.

Uskon että olet vahva ihmisenä vaikka itsetuntosi ei välttämättä ole hyvä.
Käytä sitä vahvuutta kasvattaessasi parempaa itsetuntoa Se ei ole mahdotonta, se vain on hidasta. Hyväksy pienet askeleet eteenpäin, älä tavoittele kaikkea kerralla niin sinulla ei mene hermot, etkä myöskään koe epäonnistuneesi.

Onnea matkallesi

Luen tätä ketjua hämmentyneenä ja helpottuneena. Aikoinaan monet kerrat paikkareissa yrittäneenä ja joskus onnistuneena takaraivoon on jäänyt voimakas syyllisyys kun syön rasvaisia ruokia. Ja varsinkin kotiruokaa, jos sitä ei ole tehty ilman ja rasvaa ja tai jollain korvikkeella.
Tällä hetkellä haasteenani on hyvät rasvat kehiin eli saada energiapallo vihreäksi ja kasvisten määrä. Joskus onnistuu, useimmiten ei.
Huomasin tuntevani ahdistusta ja syyllisyyttä tänään lounaalla ABC:lla. Työkaverini otti hampurilaisaterian ja itse otin lounaan linjastosta: perunan, lihapullia(10 kpl), runsaasti salaatteja ja raasteita, näkkileivän, margariinia ja salaatinkastiketta reilusti 3 rkl, juomaksi vettä. Laitoin ruoat päiväkirjaan ja yllätys: pallukat viheröivät ja kellertävät.
Täytyy siis todeta, että niitä sokeita pisteitä on paljon ja ihan outoja pelkoja liittyen ruokaan ja sen lihottavaan vaikutukseen. Painoindeksi heiluu yli 40:sä, joten opiskeltavaa riittää.
On vain hyväksyttävä se tosiasia, että aikarajoja ei minun kannata itselleni asettaa muutenkin stressistä kärsineenä. Liikunnassa olen onnistunut aika hyvin kaksi viimeistä viikkoa. Rentouden opettelu varmaankin on myös itselläni se ykkösjuttu. Kilot alkanevat sitten tippua aikanaan. Hyvää syksyä kaikille!

Luin tata viestiketjua helpottuneena, etta muutkin tuntevat syyllisyyden tunnetta syodessaan. Aloitin kiloklubeilun n. 2 viikkoa sitten eli paatin, etta talla kertaa en vain laihduta, vaan haluan tehda elamantapamuutoksen. Nyt olen katsonut mita suuhuni laitan ja yritan tarkkailla palluroita, jotta saan ne joka kerta ainakin kellertavaksi, mutta yleensa pyrin saamaan ne vihreiksi.

Ongelmana on se, etta en osaa yhdistaa herkkuja laihduttamiseen. En anna lupaa itselleni syoda hyvaa, mutta jos joku kerta syon, tunnen todella suurta syyllisyytta. Talla hetkella kaapissani on suklaata ja minua tekisi mieli syoda, mutta en anna itselleni lupaa siihen ja tunnen syyllisyytta jo siita, etta minua tekee mieli suklaata. Kuten sanoin jo aikasemmin, etta yritan tehda elamantapamuutosta enka vain laihduttaa, joten minun taytyy muuttaa ajatusmaailmani laihduttamisesta. Pakkohan minun on joskus antaa itseni syoda herkkuja hyvalla omatunnolla, joten yritan tyostaa ajatusta uudesta ruokavaliosta, johon kuuluu myos valilla herkuttelu. En vain tieda miten onnistun tassa, koska olen potenut syyllisyyden tunnetta ruoan suhteen 14-vuotiaasta lahtien. Olen vasta 20-vuotias, mutta olen todella vasynyt jojo -laihduttamiseen, joten talla kertaa yritan muuttaa elamantapani kokonaan ja pysyvasti. Muutos on ensimmainen kerta elamassani, olen koko nuoruuteni ajan laihduttanut, lihonut, laihduttanut, lihonut. Ongelmana ei ole se, etta en soisi hyvaa, vaan se, etta en pysty nauttimaan ruoasta, syomaan sita rennosti, jos ruoka on epaterveellista. Puhumattakaan roskaruoasta tai sipseista.

Olisi todella helpottavaa, jos joku voisi kertoa minulle miten saan yhdistettya laihduttamisen ja herkut sillalailla, etta oikeasti saisin laihdutettua myos? Kiitos jo etukateen! ps. Olen Yhdysvalloissa, joten siksi kirjoitukseni nayttaa hassulta.

Koomaisteri, herkut sopivat myös usein toistuvaan käyttöön silloin, kun niiden määrä pysyy vihreän herkkupallon rajoissa. Kun seuraat sitä, voit luottaa siihen ettei niitä ole painonpudotuksen kannalta liikaa. Koska herkkupallo reagoi sekä energiamäärään (enintään 10 prosenttia energiasta) että grammoihin (alle 100 grammaa) samanaikaisesti, nämä yhdessä pitävät huolen siitä, ettei määrä kasva liian suureksi. Tämä tieto saattaa helpottaa herkkujen sallimisessa.

Patrikin artikkelista Herkkuja kohtuudella löytyy lisää tietoa aiheesta.

Entä, jos tällä kertaa kiinnittäisitkin huomion muihin asioihin kuin herkkumäärän säännöstelyyn? Sen merkitys on nimittäin paljon pienempi kuin suurin osa laihduttajista (ja laihdutusohjeista) ajattelee. Kiinnitä sen sijaan huomiota riittävään kasvisten määrään, kylläiseksi syömiseen jokaisella aterialla ja välipalalla, tasaiseen syömiseen pitkin päivää ja riittävään rasvan ja proteiinin määrään kaikilla aterioilla. Kun nämä asiat ovat kunnossa, herkkujen määrä kohtuullistuu monilla helpommin. Kaikki edellä mainitut asiat ovat herkkujen vähäisyyttä tärkeämpiä painon kannalta, ja usein myös helpompia toteuttaa.