Miten irti syyllisyydestä?

Kiitos matka minunkin puolestani . Luin myös päiväkirjaosiosta sinun kokemuksistasi vaniljakahvi. Todella rohkaisevaa luettavaa .

Olen eksynyt entistä kauemmaksi sallivuudesta pelästyttyäni yrityksen totaalista metsään menoa ja sen jälkeen sitä että energiamäärän nosto 2000 kcal kieppeille vaikutti nälkään ja ruokahimoihin kuin bensan kaataminen liekkeihin. Mutta n. 1600 kcal syöminen ja jatkuva rajoittaminen, joihin siis palasin takaisin, puolestaan kääntää jotenkin mun koko ajatusmaailman syömishäiriövaihteelle. Herkkujen ja leivän yms. ahmiminen (jota siis tapahtuu n. kerran viikossa) pahenee ja lisäksi huomaan tuntevani syyllisyyttä siitä, etten aktiivisesti laihduta pois muutamaa ylimääräistä rasvakiloani (kehonkoostumus pyllyllään mullakin), kun kerran niin monet muutkin valmiiksi melko hoikat trimmaavat kroppaansa bikinikuntoon. Pelkkä ajatus herkkujen sallimisesta useammin tuntuu mahdottomalta, kun tiedän että oikeasti ne on epäterveellisiä ja vie tilaa oikealta ruoalta/ lisää kalorimäärää ja estää mua kiinteytymästä.

Kaipa sitä pitäisi aloittaa uudestaan alusta vaikka siitä 2000 kcal:sta, joka tuskin on liikaa, kun kuitenkin teen kesällä fyysistä työtä, kävelen päivittäin tunnin työmatkoja ja juoksen lisäksi pari lenkkiä viikossa ja käyn kerran salilla. Jos vaikka alkuun sallisi syödä tuon lisäksi kasviksia lisää, jos vielä tekee mieli (joo lasken normaalisti kalorit niistäkin) ja sitten pikkuhiljaa aloittaisin muidenkin ruoka-aineiden vapauttamisen "vaarattomimmista" alkaen. Pakko joka tapauksessa tehdä jotain heti, koska muuten tuhoan kohta kaiken oikeaan suuntaan etenemiseni tällä tempoilulla ja kalorimäärien kanssa kikkailulla.

lauantaina, 31. heinäkuuta 2010 klo 17:15 siru -89 kirjoitti:

Pelkkä ajatus herkkujen sallimisesta useammin tuntuu mahdottomalta, kun tiedän että oikeasti ne on epäterveellisiä ja vie tilaa oikealta ruoalta/ lisää kalorimäärää ja estää mua kiinteytymästä.
.

Kiva kuulla että minusta on ollu apua Jos esimerkkini rohkaisee muita niin se kuulostaa todella hienolta

Ja pieni kommentti lainattuun kirjoitukseen.
Ideahan ei varsinaisesti ole se, että herkkuja aletaan syömään joka päivä suuria määriä vaan se että ikäänkuin tasataan tuo tilanne herkkujen suhteen.
Alussa herkkuja menee varmaan aika paljon, mutta tarkoitus olisi saada suhde herkkuihin kuntoon. Niin ettei niitä miettisi jatkuvasti ja etteivät ne hallitsisi elämää tavalla tai toisella, joko niin että niitä ahmitaan ja ahdistus valtaa mielen tai niin että ne tuottavat päänvaivaa kun koko ajan kontrolloidaan. Eli yritetään laskea ne sieltä jostakin jalustalta normiruuaan tasolle ja suhtaudutaan niihin herkkuihin "neutraalimmin".
Kun ollaan annettu itselle se lupa syödä herkkuja vaikka joka päivä kuinka paljon mieli tekee niin se mieliteko alkaa vaimenemaan ja yllättäen huomaa ettei niitä herkkuja tee koko ajan mieli. Tämä toki edellyttää että muu ruokailu on kunnossa, syödään riittävästi terveellistä ruokaa

sunnuntaina, 1. elokuuta 2010 klo 14:15 matka kirjoitti:"

Ja pieni kommentti lainattuun kirjoitukseen.
Ideahan ei varsinaisesti ole se, että herkkuja aletaan syömään joka päivä suuria määriä vaan se että ikäänkuin tasataan tuo tilanne herkkujen suhteen.

Juu ymmärrän, ettei todellakaan ole tarkoitus alkaa syödä herkkuja päivittäin eikä varsinkaan suuria määriä. Ilmaisin itseni ehkä vähän epäselvästi. Tarkoitin lähinnä sitä, että mun on tuota yhtä viikoittaista repsahtamispäivää lukuunottamatta yleensä hyvinkin helppo olla syömättää herkkuja, eli en osta niitä kotiin, enkä ikinä ota töissä tarjottuja leivonnaisia jne. Periaatteessa siis mun tekee hillittömästi mieli vain sitä viikoittaista herkkupäivää, joka siis käytännössä menee aina hillittömäksi ahmimiseksi. Jollain tavalla tuo herkkupäivän latautuminen kuitenkin varmaan juontaa juurensa rajoittamisesta, minkä vuoksi olisi ehkä joskus hyvä syödä vaikka se tarjottu pulla tai ostaa vaikka sokerinen jogurtti viikolla. Mutta kun se tuntuu vaikealta, koska helposti voisin olla ilmankin. Tavallaan en siis saa sitä pään sisäistä ääntä, joka kertoo herkkujen olevan turhia, vaikenemaan. Jos sallinkin konkreettisesti, samalla silti mietin, että tämä oli väärin ja oikeasti mun olisi pitänyt jättää väliin. "Salliessanikin" siis alitajuisesti koko ajan odotan sitä, että herkkujen tarve katoaisi, jolloin voisin kiinteytyä ja ehkä laihtuakin hieman. Ja ahmiminen ei tietenkään häviä mihinkään, koska koen kai edelleen jonkinlaista ahdistusta ja häkissä olemisen tunnetta syömisten suhteen. Äh, olen vaan niin huono selittämään tätä ajatusmallia ymmärrettävästi.

sunnuntaina, 1. elokuuta 2010 klo 17:07 siru -89 kirjoitti:

Periaatteessa siis mun tekee hillittömästi mieli vain sitä viikoittaista herkkupäivää, joka siis käytännössä menee aina hillittömäksi ahmimiseksi. Jollain tavalla tuo herkkupäivän latautuminen kuitenkin varmaan juontaa juurensa rajoittamisesta,.

Jos saa kysyä niin kuinka paljon niitä herkkuja menee tuolloin ??
Ja ihan rehellinen vastaus olisi mukava

Nimittäin kun joskus kokeilin tuota että herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa niin muina päivinä en syönyt mitään herkkuja ja söin muutenkin aika kevyesti. Sitten herkkupäinä saatoin syödä pizzan, puoli litraa jäätelöä,keksejä, suklaalevyn, 300g karkkia + ties mitä muuta päivän mittaan, eli aivan järjetön määrä. Ja loppuvaiheessahan ne eivät enään maistuneet niin herkuille

Jos laskee että noista kertyy aika moinen kalorisaalis niin kyllä kaloreita kertyy nyt huimasti vähemmän koska en syö tuollaista määrää edes kuukaudessa nyt kun kaikki on sallittua.Eli mitäs jos laskisit joskus kuinka paljon kaloreita ahmimispäivästäsi kertyy ja miettisit olisiko järkevämpää syödä niitä tasaisemmin viikolla niin ehkä tuota ahmimista ei enään tapahtuisi?

Kyllä olen laskenutkin sen kalorimäärän ja tuhansiahan se on. Parhaimmillaankin pääsin lukuun 3500 kcal herkuista ja sitten muuta ruokaa n. 1500 kcal. Tuolloin meni joku 5 suklaapatukkaa, levy Fazerin sinistä, rulla ( 180 g) keksejä ja 3-4 jäätelöä esimerkiksi. Kuulostaa ihan hirveältä määrältä, mutta silloin kun pitäydyin tuossa ähky ei edes ollut mikään hillitön. Pahimpia kohtauksia en kyllä kehtaa edes kirjata, mutta oksentamiseenhan ne on päättyneet (tahalliseen, mutta eipä ole tarvinnut paljon avustaa).

Olen kyllä miettinyt, että edes päivittäin syömällä en saisi tuota määrää kasaan, jos söisin kohtuudella. Mutta kai olen jotenkin perfektionisti, kun ajattelen, että oikeasti kuuluisi pysyä siinä parissa kerrassa viikossa hallitusti. Ja sitten tietysti monesti tuntuu (joskin nykyään ehkä vähemmän kuin ennen) etten kuitenkaan koskaan tule enää tyytymään kohtuuteen. Olen kai onnistunut jostain hankkimaan sellaisen kammon, että vapaasti syödessä haluaisin syödä ja helposti söisin yli kulutukseni, minkä vuoksi päädyin tuohon karkkipäivään, koska siitä huolimatta yhdessä vaiheessa jopa laihduin, kun viikolla kalorit oli trapeeksi alhaalla. Mutta tottahan se on että lihomisen estämiseksi on viikolla oltava suht ankara ( kalorit siinä 1500- 1800 välillä ja ruoka superterveellistä), kun tuollaisiin sortuu viikonloppuna.

Jotenkin kyllä on aina pysäyttävää kirjoittaa näitä juttuja, kun oikeasti alkaa miettiä, miltä tää muista varmasti kuulostaa. Tietystihän sitä tiedostaa sen joka kerta, mutta jotenkin sitten työntää taka-alalle. Ja ihan oikeasti haluaisin muutosta ja olen sitä yrittänytkin, mutta en ole saanut himojani kuriin enkä löytänyt mitään muuta keinoa saada painoani pysymään tasaisena. Ehkä se johtuu siitä, että kalorit ja ruokamäärien tms. rajoittaminen on olleet aina yrityksissä kesekeisiä

Voi tää on niin tuttua! Ehkä määräni eivät ole ihan yhtä suuria kuin siru kuvailit, mutta se ajatusmaailma.

Eilen ajattelin taas ryhdistäytyä ja aloittaa taas yrityksen saada 100-senttinen vyötäröni terveempiin lukemiin. Jo pelkkä päätös aloittaa sai minut sen verran levottomaksi, että oltuani oikein fiksusti päivälliseen saakka - suunnitelman mukaan olisi kertynyt 1600 kcal päivän ajalta - otin sitten omenan sijaan siiderin, magnum-jäätelön ja 5 vadelmalakritsapatukkaa (enempää ei kaapista löytynyt). Hienoa - päivän kalorisaalis siis 2360 kcal. Yritän nyt taistella morkkista vastaan, ja todeta vain, että ilmeisesti takaraivossa asustaa joku peikko joka pelkää laihtumista. Tänään toimin ehkä fiksummin - tai syön makeaa jos oikein tekee mieli. Tänään vain en jätä sitä omenaa pois.

Turha kai mainitakin, että myös illaksi suunniteltu kotijumppa jäi noilla eväillä tekemättä...

Heips! Minä olen lisännyt hyvän rasvanmäärää ja makeanhimoni on vähentynyt huomattavasti. Lisäksi sallin itselleni herkuttelun vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu.

Kun herkku on pöydällä tai kädessä niin annan itselleni luvan syödä se, mutta ensin juon vesilasillisen. Siinä ajassa mielihalu menee joko ohi tai haukkaan herkkua. Toisinaan pelkkä keksin haukkaaminen riittää. -Eihän tää niin hyvää ollutkaan. Sallin myös ruoan jättämisen. Kotona opetettiin, että sen minkä otat sen myös syöt, mutta nyt saatan laittaa sen puolikkaan keksin roskikseen hyvällä omalla tunnolla.

Kun mikään ei ole periaatteessa kiellettyä, niin ei ole niin kova hinkukaan. Jos päätän, että yhtään makeista en syö, niin 10 minuutissa olen kaivamassa kaapin sopukoita ja syön kuin riivattu kaiken mikä irtoaa.

Edelleenkin joskus iskee sellainen makeantuska, ettei mitään. Silloin otan ruokalusikallisen rypsiöljyä vesilasiin tai lasilliseen piimää sekoitettuna ja puhdasta vettä 1-2 lasia päälle + salmiakinmakuisen xylitolpurkan ja parissa minuutissa mieli alkaa rauhoittua ja karkinhimo menee ohi. Muutenkin syön päivässä 1-2 rkl rypsiöljyä, jolloin karkin + muun makean syöntini on vähentynyt kymmenesosaan entisestä. En olisi ikinä uskonut, että viime viikolla suklaapatukasta jäi puolet syömättä. Minulta, joka voisi syödä levyn kerralla alta aikayksikön.

Minä olen myös huomannut , että rasvan lisääntymen ruokavaliossa on vähentänyt makeanhimoa . Lisään jogurttiin tai puuroon välipalalla lusikallisen pellavasiemenöljyä .
Toinen mikä auttaa , on se , että täyttää kaapit hedelmillä , marjoilla , pähkinöillä yms , mutta ei kanna kotiin mitään ns. vierasvara-pullia yms.
Syyllinen olo helpottuu liikunnalla , ainakin minulla . Herkutteluun annan itselleni luvan päivittäin , koska totaalikieltäytyminen laittaa päälle jonkun sellaisen uhmaikäisen " syömpäs kuitenkin " vaihteen . Mutta en enää syö keksipaketillista kerrallaan , vaan esim. jogurttia ja marjoja , jäätelön tai yhden suklaapatukan .

Syyllisyys olo-tilaan, mä olen tehnyt itselleni säännön "heti kun vit***** saa toimia väärin" 54 viikkoa mennyt aika vähän "vit*****". "Vit*****"-sääntöä en sovella kaikkeen, se mikä mulla toimii ei ehkä toimi sulla, sun täytyy kaivaa oikea syy ja keksiä oma sääntö millä pärjää laihdutuksessa

tiistaina, 3. elokuuta 2010 klo 13:02 Maarina kirjoitti:

Eilen ajattelin taas ryhdistäytyä ja aloittaa taas yrityksen saada 100-senttinen vyötäröni terveempiin lukemiin. Jo pelkkä päätös aloittaa sai minut sen verran levottomaksi, että oltuani oikein fiksusti päivälliseen saakka - suunnitelman mukaan olisi kertynyt 1600 kcal päivän ajalta - otin sitten omenan sijaan siiderin, magnum-jäätelön ja 5 vadelmalakritsapatukkaa (enempää ei kaapista löytynyt). Hienoa - päivän kalorisaalis siis 2360 kcal. Yritän nyt taistella morkkista vastaan, ja todeta vain, että ilmeisesti takaraivossa asustaa joku peikko joka pelkää laihtumista. Tänään toimin ehkä fiksummin - tai syön makeaa jos oikein tekee mieli. Tänään vain en jätä sitä omenaa pois.

Voi Maarina. Niin tutun kuuloista. Kun "päättää" että nyt ei sitten enään ikinä koskaan milloinkaan edes katsota herkkuihin päin, niin sieltähän sitä löytää, päänsä karkkiämpäristä, ja loppua ei näy. Olenkin nyt ekaa kertaa päättänyt pudottaa painoa ja sallia itselleni jonkinasteista herkuttelua siinä siivellä. En ole edelleenkään sillä tasolla, että voisin ostaa kotivaraksi jotain, koska pelkään että ne tulee syötyä yhdellä istumalla, mutta en myöskään enää kieltäydy joka kerran, kun joku jotain hyväskää tarjoaa.

Makeita tai suolaisia herkkuja menee edelleen melkein päivittäin, mutta herkkumäärät on vähentyneet koko ajan. Päivän saldo voi olla pala tummaa suklaata, eikä enää mikään katastrofi-mättökohtaus josta seuraa viikon itsesäälissäkieriskely. Ennen mietin usein, miten tekee mieli sitä ja tätä, tänään sain kävellä karkkihyllyn ohi, ja käteen tarttui vain purkkapaketti.

Mä olen huomannut vähän samaa kun Kaijola, rasvan lisääminen vähentää makeanhimoa. Syön pähkinöitä päivittäin, suositus oli 20 grammaa mutta voi niitä mennä tuplasti joinain päivinä. Pienempi paha kuitenkin kuin irtokarkkipussi.

Kyllä ne pahatkin tavat voi selättää, pienin askelin.

P.S. Tykkään hirveästi tuosta motostasi