Mistä kärsivällisyyttä?

keskiviikkona, 25. toukokuuta 2011 klo 14:02 minipig kirjoitti:

Kaisla84 - kiitos hyvistä vinkeistä ja sinulla on todellakin ihailtava asenne painonpudotukseen.

Mitä juoksukoulua olet seurannut?

Tällä ohjelmalla olen mennyt. Neljäs viikko on menossa ja yhtä harjoitusta lukuunottamatta olen kaikki juoksuharjoitteet saanut tehtyä kuten ohjelmassa on. Ja se yksikin meni läpi vähän muokattuna, eli juoksin kyllä vaaditun ajan, mutta pienemmissä pätkissä. Muutaman muun harjoituksen jälkeen olen vakavasti miettinyt, että jos tuplaisin koko viikon, mutta aina päättänyt kokeilla vielä seuraavan ja se onkin sitten mennyt mukavasti, joten tuplatakaan ei ole tarvinnut Sitten noita kävelylenkkejä olen modaillut enemmän, joskus käynyt pyörälenkillä ja joskus uimassa jne.

Alkuun minua hirvitti miten nivelet kestävät. Joka paikassa kun tunnutaan toitottavan, että juoksu on huono harrastus ylipainoiselle, koska rasittaa hurjasti niveliä. Päätin kuitenkin kokeilla, lopetellaan sitten jos nivelet ovat vahvasti vastaan. Ja kyllä ne kivut ovat lihaspuolella olleet. Esim. välillä oireillut lonkka tuntuu jopa tykkäävän enemmän juoksemisesta kuin kävelystä

Hitaasti kiiruhtaen kun mennään, niin voin sanoa, että jokainen matkan pidennys tuntuu hirmuiselta, mutta toisella kertaa menee jo helpommin. Aamulla juoksulenkille on tosi kiva lähteä, saa virtaa koko kroppaan. Vaikka matkat eivät vielä päätä huimaa, niin mielummin niin, ettei lenkillä tunnu pahalta vaan on kiva mennä. Jos rupeaa tuntumaan pakkopullalta, niin sitten muutetaan treeniä. Kivaa sen olla pitää ja treenin jälkeen pitää olla hyvä fiilis.

Mutta tää lätinä menee nyt jonkin verran ohi ketjun aiheen.

Kävely on kyllä hyvä hyvä keino lisätä liikuntaa. Sen saa kätevästi ympättyä arkeen. Ja omasta mielestäni koukuttavaa Itsekin olen ajatellut hiljalleen alkaa juosta, vaikka sitten alkuun hyvinkin lyhyitä pätkiä kävelylenkillä.

Ei välttämättä mennyt ihan ohi aiheen Liikunnalla voisi saada purettua jumituksesta johtuvaa turhautumista ja jopa päästä jumituksesta pois. Toisaalta oman kunnon parantumisen seuraaminen ja uusi kiva liikuntalaji voisivat vähentää liikaa keskittymistä vaakaan ja pudotusvauhtiin. Elämähän on myös niitä kivoja hetkiä (vaikka liikunnassa), ei pelkkää numeroissa edistymistä ja tuskailua

Itse olen torstaiaamupunnitsija. (Torstai on toivoa täynnä - ja punnituspäivä.) Taas iloisia uutisia vaa'alta, muuten. 100 grammaa lähtenyt viikossa Hitaasti, mutta alaspäin.