Mistä kärsivällisyyttä?

Hei kaikki,
Hyvä päätös on tehty ja uudet elämäntavat otettu käyttöön; terveellisempi ruokavalio ja säännöllinen liikunta.
Olen kuitenkin tosi turhautunut että paino ei tipu tämän nopeammin! Viikossa menee 05-1,5kg joka toki kertoo että suunta on oikea, mutta kärsivällisyys on kovilla. Aiempi melko hyvä painonpudotusyritys epäonnistui nimenomaan tämän "kaikki-nyt-heti" asenteeni takia kun paino ei mielestäni pudonnut tarpeeksi nopeasti.

Kertokaa hyviä vinkkejä miten saada tsemppiä ja erityisesti kärsivällisyyttä jatkaa tätä projektia!

Kiitos

-0,5-1,5kg / viikkohan on aivan loistava tahti!

(Itse yritän jotain -0,2-1,0kg/vko, mutta alussa paino tippuu nopeammin. Jei!)

Hitaammalla vauhdilla keho ja iho pysyy paremmin mukana

Itselläni on käynyt niin, että jos tottuu nopeaan tahtiin ja sitten jumittaa, turhautuu ja repsahtaa ja paino nousee korkeammalle kuin jumituksessa. Jälkeenpäin tilastojani katsoessa tulen miettineeksi, että olisimpa silloin mieluummin jumittanut kuin lisännyt (tai vielä mieluummin hitaasti pudottanut painoa).
Nyt kun mietin näin, ei hidas pudotus tai jumitus pelota tai turhauta samalla tavalla.

Hitaasti kiiruhtamalla voi edetä nopeammin jos kiirehtii - repsahtaa - kiirehtii - repsahtaa... jojoilee samoissa lukemissa (ellei jopa kasvata painoa).
Jos pitää hitaan tahdin, välillä ehkä jumittaakin, mutta jatkaa samalla rauhallisella mallilla, niin kurssi on kuitenkin alaspäin. Jokainen gramma.

Entä mittanauha?
Entä kunnon parantuminen?
Ei kaikki edistys näy vaa'alla

Tsemppiä

keskiviikkona, 18. toukokuuta 2011 klo 16:21 *-Katja-* kirjoitti:

Hei kaikki,
Hyvä päätös on tehty ja uudet elämäntavat otettu käyttöön; terveellisempi ruokavalio ja säännöllinen liikunta.
Olen kuitenkin tosi turhautunut että paino ei tipu tämän nopeammin! Viikossa menee 05-1,5kg joka toki kertoo että suunta on oikea, mutta kärsivällisyys on kovilla.

Puolesta puoleentoista kiloa viikossa ei ainoastaan kerro oikeasta suunnasta, vaan on erittäin hyvä, ja yli kilon viikossa mennessään paljon normaalia nopeampi pudotustahti. Kilosta puoleentoista on jopa niin nopea, että hidastuminen jonkin ajan kuluttua kuuluu asiaan.

Kiloklubi ei ole laihdutuskuuri tai pikadieetti, vaan tapa opetella pysyviä elämäntapoja painoa samalla pudottaen. Kiloklubin laskennallinen vauhti on noin 300 grammasta ylöspäin, joten menet siitä reilusti yli. Jos tahti tuntuu sinusta silti hitaalta, ajattele että saat painonpudotusaikanakin syödä normaalia ruokaa ilman kevyttuotteita, ja kalorimäärä on sellainen että mitään ei tarvitse jättää kokonaan pois.

Jos paino putoaa nopeasti, suurempi osa putoavista kiloista lähtee muusta kuin rasvasta. Se taas on jatkon kannalta vähemmän hyvä asia. Tämäkin on peruste pienemmälle vajeelle ja sen myötä maltilliselle painonpudotustahdille. On tärkeää pitää kalorimäärä ja -vaje Kiloklubin suosituksen mukaisena ja tavoitella vihreitä laatupalloja.

Minusta yhtä tärkeää kuin kilojen putoaminen on se, ettei tarvitse laihduttaa nälkäisenä tai valmistaa erikoisruokia. Ruoka saa myös maistua hyvältä, vain keveyden vuoksi syötäviä laihdutusruokia ei tarvita.

Siis tuohan on ihan loistava tahti. Jos lähtisi joka viikko 1,5kg niin sehän alkaisi olla jos siinä rajoilla että onko se liikaa.

Keskimäärin kilo viikossa on 50kg vuodessa, paljoko sulla on pudotettavaa? Tuskin tarvii montakaan vuotta laihdutella, niin aikaiseman elämän aikana hankitut ylikilot on hukattu.

Minäkin kärsin kärsivällisyyden puutteesta!
Minulla on paino tippunut vain 2,5 kg neljässä kuukaudessa, eli kärsivällisyyttä testataan koko ajan kun tuntuu että ei tapahdu yhtikäs mitään. Tuntuu siltä että muilla paino tippuu tasaista tahtia ja täällä lukee onnistumisista. Olen jumittanut samassa painossa nyt yli kuukauden ajan.
Liikun, syön hyvin ja mielestäni oikein, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Tavoite painoon on vielä matkaa, joten jostain pitäisi löytää kärsivällisyyttää ja intoa...

Täällä myös yksi kärsimätön. Haluaisin, että kaikki tapahtuu nyt ja heti, pitkäjänteisyys on hieman hakusessa. Niin kauan olen tyytyväinen, kun laskua tapahtuu. Mutta entä kun painonlaskuvauhti hidastuu? Tai tulee jumivaihe? Kuinka olette selvinneet noista tilanteista? Pelkään, että tuossa vaiheessa repsahdan. Jos paino ei ole tippunut yhtään tai vaan vähän, niin kuitenkin ajattelen, että samapa tuo syödä mitä vaan, kun paino ei kuitenkaan tipu. Tää kaipais ehkä vähän tsemppausta moisiin tilanteisiin..

Mitä päivää olette muuten pitäneet punnituspäivänä? Minulla on alun perin ollut maanantai, mutta rupesin miettimään, että kannattaisiko vaihtaa vaikka perjantaiksi, kun yleensä (vähäinen) herkuttelu on sallittua viikonloppuna, niin saisi ehkä itselleen paremman mielen kun punnitsisi ennen herkuttelua eikä sen jälkeen..

Kovin kuulostaa tutuilta nää kirjoitukset. Minä vuosia tiukistelin ja pudotin painoa 5-10 kg ihan järki tahdilla (0,5-1,0 kg/vko) ja sitten tuli joku syy, miksi homma meni mönkään ja heitin hanskat tiskiin. Kaivelin hanskat takaisin joskus puolen vuoden - vuoden päästä ja painoa oli tullut lisää ainakin pudotetut kilot, usein jokunen kilo vielä lisäksi.

Viime joulukuussa lääkäri piti puhuttelun painostani ja sen vaikutuksesta mm. niveloireisiini. Vetosi vielä siihen, että olen nuori (26 v) ja minulla on elämä edessä. Kehotti myös palaamaan uintiharrastuksen pariin. Joulukuun kiroilin, että olipa nuiva akka, kun tollasia sanoi ja viel noin suoraan päin naamaa. Tammikuun alussa päätin kokeilla uimista ja löysin vielä sykemittarini kaapinperukoilta. Talvi meni sitten uiden ja vesijumpaten noin kolme kertaa viikossa.

Nyt kevään tullessa innostuin lenkkeilemään ulkona ja löysin juoksukoulunkin, jonka ohjeiden mukaan rupesin opettelemaan itselleni ihan uutta lajia. Ja nälkä kasvoi syödessä, niin maanantaina kävin ostamassa salikortin ja olen nyt muutamaan otteeseen käynyt vähän lihaksiakin rääkkäämässä. Bensan hinta sai aikaan sen, että päätin vältellä autonkäyttöä ja pyrin kävelemään kaikki alle 5 km matkat ja isommat kauppaostokset käyn tekemässä, kun muutenkin joudun autolla liikkumaan.

Näillä eväin on siitä joulukuun painosta hävinnyt 7,5 kg (122,5 =>115) ja hetkeäkään ei ole edes käynyt mielessä luovuttaa. Huomaan, että myös ruokavalio on muuttunut huomattavasti terveempään suuntaan, koska roskaruokapäivän jälkeen liikunta on tosi takkuista ja hankalan tuntuista. Ja nyt kun olen parisen viikkoa syömisiäni kirjaillut taasen kiloklubiin, niin olen todennut, että kivasti tulee virheitä palluroita (rasvat tahtoo jäädä alarajoille).

Tän pitkän kirjoituksen pointti on, että minä sain kuvioon kärsivällisyyttä, kun päätin lopettaa laihduttamisen ja ruveta liikkumaan ja kuuntelemaan kehoa. Jos tahti on tuo 7 kg/ 5 kk, niin normaalipainossa olen kolmen vuoden päästä - mutta sen jälkeen on toivottavasti elettävää elämää jäljellä viel vuosikymmeniä, joten miksi pitää kiirettä (Tästä samasta syystä en suostu kenellekään sanomaan tavoitepainoani. Putoaa minkä putoaa, kunhan itsellä on hyvä olla)

keskiviikkona, 25. toukokuuta 2011 klo 12:22 kenke kirjoitti:

Mitä päivää olette muuten pitäneet punnituspäivänä? Minulla on alun perin ollut maanantai, mutta rupesin miettimään, että kannattaisiko vaihtaa vaikka perjantaiksi, kun yleensä (vähäinen) herkuttelu on sallittua viikonloppuna, niin saisi ehkä itselleen paremman mielen kun punnitsisi ennen herkuttelua eikä sen jälkeen..

Mä käyn vaa'alla joka aamu. En ole nähnyt mitään syytä pitää jotain punnituspäiviä, kun se punnitus ei aiheuta mitään ahdistusta. Jossain toisessa ketjussa totesin, että mulle vaaka on vähän sama asia kuin kello ja lämpömittari. Tulee tavan vuoksi katsottua kaikkien kolmen lukemat joka aamu.

Jossain toisessa ketjussa totesin, että mulle vaaka on vähän sama asia kuin kello ja lämpömittari. Tulee tavan vuoksi katsottua kaikkien kolmen lukemat joka aamu.

Tuohan on sitten sama kuin miulla verenpaineen kanssa, mittaan aina kun näen mittarin jossain, vaikkei verenpaineen seuraamiselle varsinaisesti ole mitään tarvetta

Miunkin tekisi mieli käydä vaa'alla joka päivä, mutta sitten masennus, kun vaaka seuraavana aamuna näyttääkin edellispäivää enemmän, vaikka menisikin ihan normaalin vaihtelun piikkiin.

Kaisla84 - kiitos hyvistä vinkeistä ja sinulla on todellakin ihailtava asenne painonpudotukseen.

Mitä juoksukoulua olet seurannut?

Olen yrittänyt monta kertaa aloittaa lenkkeilyn, mutta en saa jouksua kulkemaan ja se tuntuu vain rääkiltä! Toimin itse bodycombat ja bodypump ohjaajana, joten peruskunto on ihan ok koska jaksan vetää combat tunnin täysillä.
Minusta juoksu kuitenkin tuntuu niin hirveän rankalta, jalat painavat ja läskit löllyvät. Toivottavasti en ilmaise itseäni väärin, mutta miten sinä pääsit juoksuun kiinni vähän painavampana tyttönä? Tuntuiko sinulla alkuaika rankalta ja jos tuntui, niin miten kauan kesti ennen kuin alkoi tuntumaan hyvältä?