Miksi laihdun vasta 1000 kcal:n dieetillä?

Mielestäni(vaikka olen sellainen puoli-karppi) että,ihmisen olis kuitenkin hyvä saada viljatuotteita jokin verran,karppaus on riistäytynyt tällähetkellä,ihanne laihdutusena,kuitenkin diabetes on sellainen sairaus että,sen kanssa pitää elää oikein,itselläni onnekseni sitä ole,minä syön karpin lailla,mutta myös ruisleipää ja puuroa!
Ruokavaliolla on merkityksesnsä diabeteksen hoidossa,kuitenkin,se laihtuminen on se parantava vaihe,kuten verenpainetaudissakin!
Olen kokeillut alhaisillakin hiilariarvoilla,en kuitenkaan laihdu,niinkun laihdun korkeimilla ja vähemmällä rasvamäärällä,kuinka kullekkin sopii,toi äkkinäinen rasvan lisääminen ja viljan jättäminen pois on ongelmallista ollut juuri minulle kun poden kaikenlaisia suolisto oireita,ymmärrän jos valkoisen viljan jättää ja sokerin,sekä vähentää suolan käyttöä!
Minulle viimeksi lääkäri sanoi,että ei vhh ole ratkaisu kaikille,toisille se sopii ja toisille ei,minulle täysvaltaisesti ei,koska käytän keskushermosto lääkkeitä kahtakin laatua!hiilarit vähintään 100 ja enintään 180g vuorokausi,ehdin sitä kokoeileen viikon ja 1kg putos oitis,mutta nyt se tuli lomareissulla takas,siskoni ei usko rasvan laihduttavan,eli hän syö kaikkea laidasta laitaan!
Kaikenkarvaisena karppina pysyn,onnekseni juhlat o hetkeksi ohi!

lauantaina, 16. huhtikuuta 2011 klo 01:47 Equilibrium kirjoitti:

Samalla linjalla jatkan.

Vähillä päiväkcal keho menee lopulta lähelle paastotilaa ja jopa ketoosin puolelle. Ketoosissa olo on usein hyvä, energinen jne. ja keho polttaa rasvaa. Karpatessahan tuo tulee terveellä tavalla ilmi, jos ketoosiin halutaan mennä ja päästään.

Alikaloreilla kitumisessa ei sen sijaan ole mitään terveellistä. Läskiä toki palaa aina laihtuessa, mutta mitä suurimpi kalorivaje, sitä suurempi lihastuho. Keho kyllä puolustaa kaikin voimin itseään (säästelee ihraa), mutta ei voi estää sitä, että syö itseään myös kaikista kudoksistaan elävältä.

Varoittava esimerkki: Itse SEKOSIN noin kutakuinkin tasan vuosi sitten niin, että vetelin päivät n. 600-1000 kcal ja juoksin joka päivä 1.5-2h lenkkejä ja tein lisäksi päivittäin kotijumppailuja. (Kulutus melkein saman verran pelkistä liikunnoista, ku syömäni ruoka.) Aluksi meni tosi hyvin, paino putosi nopsaa viisi kiloa normaalipainon keskivaiheilta, ja lopulta yli 5 kiloa alipainon puolelle. Sitten alkoivat oireet: Kuukautiset häiriintyivät, ummetus repi verille ja pukamille, hiuksia irtosi aivan liikaa (oheni varmaan kolmasosalla kaunis ja pitkä tukkani), virtsan pidätys ei toiminut, pää ei todellakaan toiminut - koulussa ja kaikkialla olin kuin zombi. Jatkoin silti hetken vielä samaa rataa "terveellisen oloisena". Lopulta tulivat ahmimiset ja kompensaatiot. Onnekseni lopulta tajusin olevani lähes jo hyvin sairas ja että menon on loputtava, ennen kuin kuolen.

Ja tässä olen nyt. Kärsin edelleen syömiseen liittyvistä ongelmista, en uskolla syödä, ahdistun helposti jne. Nyt menee silti jo paremmin ja olen pystynyt nostamaan kalorit yli 1500 joka päivältä (ainakin tällä viikolla) ja opetellut herkkujen nautiskelua jne. Psyykkisesti en ole kunnossa, kuten en edelleenkään fyysisestikään kunnossa, sillä mm. kuukautiskierto on edelleen sekaisin pillereidenkin kanssa ja virtsanpidätysongelmat ovat jokapäiväisiä (kusen siis senttilitroja housuuni päivittäin).

Toivon että kaikki todella kitukuurilla vetelijät ottaa nyt oikeasti ohjeet kalloonsa! Vaikka nyt ehkä tuntuukin hyvältä, älkää uskoko sen kestävän loputtomiin ainakaan kroppane osalta. Se tuhoutuu salakavalasti, kunnes suurempien ongelmien ilmetessä ollaan jo liemessä.

Tämä kaikki teille vain suureksi hyväksi, ei millään pahalla todellakaan. Tiedän, että jollain laihdutus ei välttämättä mene lopulta omanilaiseksi överiksi asti - muutu sairaudeksi. Ja niin ei todella missään nimessä pitäisikään. Monen kroppa kyllä puolustautuu tai ihminen tajuaa itse ajoissa, ja se jos jokin onkin hienoa. Järki päähän niin laihdutte varmasti, mutta terveellä tavalla! Tsemppiä kaikille!

Ootko nyt ihan varma että nuo hiusten lähdöt, housuun laskemiset jne ois johtunut alipainosta? kun itse vuonna 2007 painoin 49 kg, minulla ei ollut mitään tuollaisia oireita vaikka olin alipainoinen. Ainoat vaivat mitä mulla oli, oli jatkuvat flunssat, huimaus ja kaiken kahtena näkeminen.

Tosin kahtena näkeminen saattoi johtua siitäkin että minulla oli kokoon nähden liian suuri lääkeannos.

Ehkä jokaisella meistä on erilaiset oireet alipainoisena. En tiedä kun en ole mikään asiantuntija.

No en tiedä voinko nimetä oireita pelkästään alipainon aiheuttamiksi 100%:sti, sillä minulla on myös hypotyreoosi (tuolloin ei vielä lääkitystä). Kuitenkin laihduin alipainon puolelle (-10 kg ja olin aluksi normipainoinen) noin puolessa vuodessa ja ennen kaikkea tuolloin rääkkäsin kroppaani: en syönyt paljon paskaakaan (paitsi ahmintakohtauksien aikana) ja liikuin kuin hullu. Kehonkoostumuksesta sen verran, että pakkourheilun takia olin lähes pelkkää "lihasta", mutta rasva% aivan minimissä mikä vaikuttaa eritoten hormonien toimintaan, hiuksiin yms (on esim. eri asia olla alipainoinen "laihaläski" kuin alipainoinen rasvaton kehoinen). Nuo oireet tosiaan johtuivat monesta eri tekijästä, mutta nopean laihtumisen ja kehon rääkin siis myös alipainon - piikkiin nuo eniten menevät.

Nyt olen normipainossa taas, kehossa enempi rasvaa ja tukka paksumpana.