Mikä laukaisee syömishimonne?

menkat. Ne pistää syömään kokoajan jotain, ja vaikka söisikin niin silti on vaan kokoajan ihan sairas nälkä.

Liian paljon hiilaria, liian vähän rasvaa.

Pahimmat viholliset:

1. Dokaaminen (Humalassa voi syödä mitä tahansa ja miten paljon tahansa. Myös krapulassa maistuu kaikki mättö. Ja tietysti tästä mehevästä ruokavaliosta pois totuttelu vie aikansa.. muutamia päiviä. Siinä onkin sitten viikon kalorivajeet tasattu.)

2. Turhautuminen / tekemisen puute (Tulee salakavalasti varsinkin iltaisin kotona. Päivän työt on jo tehty. Harrastukset harrastettu ja liikunnat liikuttu. Ei voi vielä mennä nukkumaan kun on liian aikaista. Mutta onneksi kauppa on vielä puoli tuntia auki niin voi "palkita" itsensä jollain ihanalla herkulla..)

3. Väsymys (Töissä ihan kamala päivä, hirveästi univelkaa, pyykit on pesemättä, kaverit soittelee kun ei ole ehditty näkemään, koirakin pitää käyttää lenkillä. Eikä tiedä onko väsymys fyysistä vai psyykkistä. "Autan" siis itseäni syömällä. Mielellään jotain hiilihydraattipitoista, mistä saa nopeasti energiaa. Ja väsymys on ehkä poissa... hetken.)

4. Epätasapaino energian saannissa (Kun pitää huolen riittävistä proteiinien ja hyvien rasvojen saamisesta niin on moninkertaiset mahdollisuudet onnistua! Loppujen lopuksi tehtävä on helppo, niin kauan kunnes joku em. (1-3) ongelmista tulee vastaan eikä jaksa taistella. Ja oravanpyörä on viheliäinen . Sitten vaan äkkiä ruokavalio takaisin raiteilleen niin nälkä on lannistettu!)

Onneksi näitä vihollisia tulee harvemmin vastaan, kun osaa ennakoida, suunnitella ja vältellä niitä

Yksi näkökulma vielä:

Huomasin tässä sunnuntaina, kun mätin buranaa taas naamariin kunnolla ja meni pari päivää kipujen kanssa sängyssä, että erikoisesti mättämisen, ja varsinkin karkin mättämisen laukaisee minulla erityisesti kipu.

Olin kevään aikasen pahasti kipeänä ja kipuisana ja elin lähinnä karkilla. Nyt kesän olen onneksi voinut paremmin ja voinut taas liikkua etc. Kun liityin kiloklubiin ja olen tarkkaillut noita syömisiäni olen päässyt aika hyvin sokerin mättämisestä eroon ja nyt tuo kipuilmiö oli kerrassaan valaiseva. Karkkipussi joka oli ihan nätisti seissyt yli vkon kaapissa lähti tyhjenemään armotonta vauhtia - ja koska sattui niin paljon, niin sallin itselleni punaiset pallot hyvin mielin. Ja nyt kun ei koske, ei tarvitse sitä karkkiakaan.

Lisäksi olen ollut tunneherkuttelija, eli syönyt sekä iloon että suruun aikaisemmin, mutta tuo kipupuoli oli tavallaan uusi - aiemmin luulin, että sekin on ns. surun lohduttamista, mutta jotenkin enemmän se liittyy siihen fyysiseen tilaan, mikä toisaalta onkin ihan loogista. Sairas eläin haluaa mahd. energiapitoista ruokaa tms.

(Ihan mielenkiintoista yhteiskuntakritiikkiä tuossa ylempänä - olen henk.koht. sitä mieltä, että yhteiskuntanormit ovat olemassaolevia ja vaativaisia, mutta sitä enemmän ihmisen pitäisi pitää itsestään huolta ja tarpeen vaatiessa tapella niitä vastaan. Ns. 'putkessa' eläminen ja muiden miellyttäminen ei lohduta siinä vaiheessa, kun itserääkki on mennyt yli. Osa väestöstä taas omaksuu ja onnekkaasti pystyy sattuman tai muun kautta toteuttamaan noita kokematta sen suurempaa stressiä, mutta jos ei ole tällainen yksilö, noita joutuu väkisinkin miettimään.)

Tässäpä aihe, jota olen herännyt miettimään vasta viime aikoina.

Ala-aste ikäisenä muistan ensimmäiset mässäilyt. Minua kiusattiin, ei ollut kavereita eikä tekemistä joten söin. Hilittömästi. Jäätelöpuikkoja ja banaaneja vuoronperään. Nykyisin en tyydy ”niin vähään” vaan vedän litran(tai usemman) jäätelöä. Tai ihan mitä vain.

Joitain syitä mässäilyyn olen huomannut: syön helposti jos olen innostunut, turhautunut, masentunut tai kaipaan turvallisuuden tunnetta, joka syömisestä usein tulee. Usein myös tuntuu siltä, että nyt on pakko syödä vaikkei edes tee mieli lähteä ”syömäretkelle” tietokoneen äärestä, esimerkiksi. Joskus harvoin ylisyöminen taas johtuu ihan vain siitä, että on niin kamala nälkä, mikä taas aiheutuu pitkäaikaisesta syömättömyydestä.

Leipä VOILLA ja esimerkiksi pannulla paistetut pallo-perunat! Kummastakin tulee melkein samanlainen euforinen olo/huuma, kuin vaikka polttaisi tupakan pitkästä aikaa. Aivan sama onko syönyt hyvin vai vähän kevyemmin. Ja sitten sen leivän jälkeen tekee mieli ottaa vielä yksi...ja vielä yksi..ja vielä pari... voi mennä pakettikin(4-8kpl) Muiden ruokien kanssa ei ole sitä ongelmaa.

sunnuntaina, 19. heinäkuuta 2009 klo 14:02 Erihanna kirjoitti:

Liian paljon hiilaria, liian vähän rasvaa.

Juuri tuo liian hiilari pitoinen kuten joku muromysli tai sen tapainen!
Kun vetäsee aamulla rasvaa ja rasvapitoista jne.ei tuu niitä tilanteita mulla nykyää aivan outo ilmiö,en suorastaan pysty mässäileen kun maha ei vedä kaikkea moskaa ja kun ei ole nälkä ei ole himojakaan!

perjantaina, 8. tammikuuta 2010 klo 04:26 Chott kirjoitti:

Leipä VOILLA ja esimerkiksi pannulla paistetut pallo-perunat! Kummastakin tulee melkein samanlainen euforinen olo/huuma, kuin vaikka polttaisi tupakan pitkästä aikaa. Aivan sama onko syönyt hyvin vai vähän kevyemmin. Ja sitten sen leivän jälkeen tekee mieli ottaa vielä yksi...ja vielä yksi..ja vielä pari... voi mennä pakettikin(4-8kpl) Muiden ruokien kanssa ei ole sitä ongelmaa.

__________________________________________________________
Näin siinä tuppaa käymään. Ja itseään ei saa pitää liian tiukoissa rajoissa vaikka kuinka haluaisi nopeasti tuloksia, vaan syö makeaa esim. keksin viikonloppuna. Itselläni on keksipaketti kotona, siitä sitten viikonloppuisin otan yhden jos tuloksia on tullut.

perjantaina, 8. tammikuuta 2010 klo 07:46 nanikka kirjoitti:

(olenkohan minä ainoa, jonka ruokavaliossa pitää olla riittävästi hiilareita että nälkä menee ja pysyy poissa eikä tule "yhtään-ei-ole-nälkä-mutta-tekee-mieli-syödä-jotain" -kohtauksia?)

Et ole.

Ja mielenkiintoista kyllä, olin huomaavinani joulun aikaan, että erityisen rasvapitoisen päivän jälkeen jäi mättö päälle erityisen herkästi.

Mulla syömishimon laukaisee sellaiset illanvietot, jossa on nyyttärimäisesti kaikkea naposteltavaa pöydällä monen tunnin ajan. En kerta kaikkiaan pysty lopettamaan syömistä, vaikka maha olisi jo poksahduspisteessä. Kaikki samantyyppiset piknik-asettelut tai dippailu tekee saman efektin.
Sipsit on ehdottomasti minun pahin vihollinen, sillä jos niitä on, en voi lopettaa ennen kuin on paha olo.

Niinpä koitan välttää kaikkia tuollaisia tilanteita, jossa ruokaa on tarjolla pitkään. Normaali kahvipöytä, pullat, keksit, kakku tms sujuu ihan ok, sillä onneksi en pysty syömään makeaa paljon kerrallaan. Buffetruokailukin on aikalailla hallussa, ei tule törpöteltyä tai vedettyä napaa ihan kireälle. Suklaa voi joskus saada ahmimaan, mutta onneksi ei usein =)

On vain vaikeaa välttää koko ajan tilanteita, jossa syödään jotain hyvää/kivaa ystävien seurassa!! Enhän voi myöskään muurautua kotiin, koska pelkään repsahdusta. Jos kutsun omaan kotiini ystäviä, teemme miehen kanssa nykyään mielummin jotain kivaa oikeaa ruokaa ja jonkun jälkiruuan kuin esim. suolaista pirakkaa, koska sen kanssa tulee helposti tarjottua juustoja ja suolakeksejä.

Pitää vain koittaa opetella sietämään kiusauksia, tai siis kun niitä on tarjolla, niin antaa itselleen luvan ottaa vähän.... mutta sitten pitää tosiaan pinnistellä, ettei ota monta kertaa lisää pikkunaposteltavaa, se kun sujahtaa suuhun ihan itsestään, varsinkin jos tarjolla on suolaista ja makeaa. Vuorotellenhan niitä mahtuu mahaan järkyttävä määrä.

Onneksi kotona ei yleensä himota mikään erityisesti, ja nyt olen oppinut syömään pähkinöitäkin vain ruokalausikallisen päivässä!!

Joskus kun on käynyt ulkona/ juhlittu ja on nauttinut vähän alkoholia, seuraavana päivänä tekee kyllä mieli rasvaista ruokaa ja jotain hyvää.(vaikka en juokaan paljon eikä krapulaa ole kuin joskus harvoin)

Selkeästi siis liikunta tuo hyvää oloa ja vie pois makeanhimoa. Hyvät unet ja raikas ilma saa hyvälle tuulelle, joten kunnon ruoka riittää eikä yleensä ole mitään mielitekoja.
Liikkumattomuus saa aikaan kaiken päinvastaisen, eli eikun salille, kävelylle, lenkille jne!!