Mikä laukaisee syömishimonne?

Mä taistelin kauheesti eilen illalla, etten rupaisi mässäilemään ja niinhän siinä sitten kävi, että syöksyin jääkaapille ja alkoi silmitön tyhjentäminen.. Mä olen kauheasti miettinyt, mikä se on mikä laukaisee nämä "syömiskohtaukset" koska näitä nyt tulee silloin tällöin, mä en ajattele ruokaa pahemmin mutta välillä (ehkä pari kertaa viikossa) tulee aivan mielettömän ylitsepääsemätön tarve saada ahtaa ruokaa napaan!

Nyt mulla on kamala morkkis ja olen (taas kerran..) päättänyt aloittaa kaikki ihan alusta, meinaan tosissaan nyt ottaa kehoni vakavasti ja päättää pähkäilyni ulkonäköni ja terveyteni suhteen tavoittamalla sen tilan, että elän tasapainossa kilojeni ja ruoan suhteen! Siivosin mun ruokakaapit ja kohta suuntaan ruokakauppaan, on vahva olo kuten aina kun on just mässäilyt itsensä kipeäksi

Mutta siis, mikä laukaisee teillä sen mässäilykohtauksen jos sellasia teille tulee? Mä en oikeen tiedä mikä kohdallani se vois olla.. Tarkkaillaan

Aikaisemmin huomasin, että syömishimon laukaisi huono ja liian vähäinen ruokavalio.

Nyt kun syön riittävästi kasviksia, rasvaa ja proteiinia, niin syömishimoja (suklaa, muromysli, pulla) on tullut oikeastaan tämän vuoden puolella vain 2 kertaa ja kummallakin kerralla sairaana ollessani, jotenkin ehkä kunnon ruoka ei ole maistunut ja näin on päässyt käymään.

Tervehdys Carramba!

Mulla mättöhimo iskee iltaisin silloin, jos en päivällä ole syönyt kunnolla mahaa täyteen. Ja näin on käyny usein, sillä olen aina ollut iltasyöppö. Päivät on menny helposti niukalla ravinnolla ja illalla sit tankkaus. Tavasta yritän rimpuilla eroon, mutta vaikeaa on. Se vain on niin mukava telkkaria katsellessa, päivän touhuilun päätteeksi istahtaa ja olla juurikaan ajattelematta mitään ja samalla popsia mitä mieli tekee. Tiedän nuo morkkikset

Myös makeiset mulla on yks kompastuskivi. Jos otan yhden niin otan toisen ja kolmannen ja... katoppa, pussi tyhjä. Tähä auttaa toisinaan se, että pitää herkkupäivän, jolloin lupa on syödä jotai hyvää...vaikka kerran viikossa, mutta silloinki pitäis kohtuus muistaa ja laittaa vaan tylysti leipäläpi umpeen ku ennalta armollisesti itselle sallittu määrä, sitä jotai hyvää, on nautittu. (helpommi se on sanottu, mutta teehän se sitte...)

Nyt on menny omasta mielestäni oikein hyvin, kun iltapäivällä syön massun täyteen kunnon ruokaa. Paljon salaattia ja muuta tuoretta sekä kunnolla proteiinia. Lisäksi tykkään juoda paljon teetä, mikä kyllä täyttää (aterian päätteeksikin). Ei tee mieli mitään ku ei enää yksinkertaisesti napa vedä.

Paljon on toki tavoissa muutettavaa ja uuden oppimista, vaan uskon että hiljalleen tästä kasvaa tapa eikä tunnu miltää kuurilta.

Mulla yksi syy on pitkästyminen, toinen on syystä tai toisesta liian pitkään jatkunut nälkä.

Liian vähäinen syöminen (kaloreita vähintään 1500/pv)
Liian vähärasvainen ruokavalio (alle 25% )
Liian vähäproteiininen ruokavalio (minimi 20% )
Epäsäännöllinen syöminen, liian pitkät ruokailuvälit (6-7h on jo liikaa)
Itsensä kieltäminen ja rankaiseminen
Liian vähäinen veden juonti
ja joskus myös:
pitkäkestoinen liikunta (n. parituntinen sessio, joka kuluttaa ~1000kcal.)

Entisessä syömishäiriöisen elämässä myös tunteiden käsittely ruuan/juoman avulla.
---
En edes muista koska viimeksi olisi tullut syömishimo... (klubissa 5/08 alk.)

maanantaina, 30. maaliskuuta 2009 klo 11:20 Helinä81 kirjoitti:

Mulla yksi syy on pitkästyminen, toinen on syystä tai toisesta liian pitkään jatkunut nälkä.

Tylsistyminen ja paha mieli...
Viikonlopun aikana (pe-su) meni kurkusta alas 500g irtokarkkeja...

Pitäis saada oikein palkinto jos pystyy olemaan antamatta periksi kun syömishimo iskee! Tylsistyminen, ei mitään tekemistä, menkat tulossa tai muuten vaan harmittaa joku asia-mikä tahansa kelpaa syyksi tuhota sipsipussi, jäätelöpaketti, karkkipussi yhdeltä istumalta. Onneks kaapissa ei ollut herkkuja ja jalkaa särkee ettei voi lähteä kauppaan Kynnet on lyhentyneet aika monta kertaa kun jotain pitää pureskella....

Mulla "syy" syöpöttelyyn on ehottomasti väsymys!!!
meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja varsinkin kun alkutalvi meni sairastellessa, olin välillä aika puhki..
Se sitten altistaa lohtusyömiseen. Kun on oikeen väsy, ei jaksa huolehhtia riittävästä oikean ruuan syömisestä, ja sitten sipsit ja karkit maistuu! Siitä yritänkin opetella eroon.

Väsymys, varsinkin lasten ja perheen kanssa, amen! Joskus luin jutun tupakoivista äideistä, jotka kyllä tasan tarkkaan tietävät, että tupakointi on huono homma. Tupakalla vain rakennetaan jonkinlainen oma tila -- NYT äiti menee tupakalle ja on siellä rauhassa vähän aikaa. Minulle syöminen on ollut samanlaista tilan rakentamista kotona. Siellä muuten aina on joku koko ajan tahtomassa minulta jotakin, mutta nyt on minun vuoroni tahtoa jotakin ja ottaa se. Minä juon nyt kahvia (ja syön pullaa), tule hetken päästä uudestaan!

Fysiologinen puolikin tällä asialla varmasti on: väsymys voi mennä kropalta jotenkin sekaisin nälän kanssa. (Opiskeluaikainen kaveri kertoi tuttavastaan, joka jostain syystä joutui valvomaan pari yötä eikä tajunnut enää, miten väsynyt oli, hoki vain että nälkä nälkä ja söi syömistään, kunnes tuli hirveä paha olo ja oksennus.)

Mulla syy on myös se, että ei ole päivällä syönyt riittävästi, sekä määrällisesti että laadullisesti.

Ja kai se tavallaan on opittu tapakin, että iltaisin TV:tä katsellessa on jotain naposteltavaa...
ja lisäksi mulla vaikuttaa se, että olen usein iltaisin yksin. Silloin kun mies on kotona, ei tule edes ajatelleeksi ruokaa tai herkkuja...

Nähtäväksi jää miten käy, kun mulla on kotona nyt kuukauden ikäinen tyttö-vauva, ja öisin kun herää, välillä on aivan hirveä nälkä imetyksen jälkeen... silloin tekisi kyllä mieli syödä pullaa ja keksejä yms. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt suht hyvin pidättäytymään omenoissa, joita ostin kyseisiä yöheräämisiä ajatellen valtavan pussillisen...