Mikä laukaisee syömishimonne?

itse olin tunne-syöppö (lähinnä makean suhteen). mutta en enään nyt jos harmittaa koitan keksiä tilalle muuta ja muutenkin kun tuo sokeri on jäänyt ja tsemppi päällä kun on paino lasku suunnassa niin mieluummin tavoittelee päämääräänsä kun syö mitään kuvaan kuulumatonta

perjantaina, 8. tammikuuta 2010 klo 08:23 Hyvä olo päästä varpaisiin kirjoitti:

Sipsit on ehdottomasti minun pahin vihollinen, sillä jos niitä on, en voi lopettaa ennen kuin on paha olo.

Suklaa voi joskus saada ahmimaan, mutta onneksi ei usein =)

Pitää vain koittaa opetella sietämään kiusauksia, tai siis kun niitä on tarjolla, niin antaa itselleen luvan ottaa vähän.... mutta sitten pitää tosiaan pinnistellä, ettei ota monta kertaa lisää pikkunaposteltavaa, se kun sujahtaa suuhun ihan itsestään, varsinkin jos tarjolla on suolaista ja makeaa. Vuorotellenhan niitä mahtuu mahaan järkyttävä määrä.

Ah, en siis ole yksin! Mulle sipsit ja suklaa ovat juuri ne pahimmat. Eikä mun itsekuri oikeasti riitä siihen, että ottaisin vain vähän ja jättäisin sen siihen. Siksipä aloitin sipsilakon jo joulukuun alussa ja suklaalakon nyt tämän vuoden alusta. Täyskieltäytyminen toimii mulla parhaiten, ei ole edes mahdollisuutta ottaa liikaa, kun ei ota ollenkaan. Nuo kyseiset herkut olen korvannut muilla herkuilla (pieni määrä hedelmäkarkkeja tms.), jotka eivät aiheuta ahmimista.

Sipsit jätän kauppaan, ja kierrän hyllyt kaukaa, se on paras taktiikka välttää niitä. Niissä on se huono puoli, että silloin kun joskus iskee sipsihimo, sitä ei pysty oikein korvaamaan millään muulla suolaisella.
Karkkia mun ei tee koskaan mieli enkä ostakaan niitä koskaan. Miehen karkkipussilla voin käydä jos on jotain extrahyvää esim lakumix.....hih, sen takia pyydän miestäni (joka on todella karkkipeffa ja sokerihiiri) ostamaan sellaisia karkkeja, joista minä en tykkää, niin en syö hänen karkkipussistaan yhtään.
Tumma suklaa on sellaista, jota pystyn syömään 2 palaa ja sitten laittamaan lopun kaappiin. Siksi vältän myös maitosuklaan ostamista, sillä sitä ei ole niin helppo ottaa vain pari palaa. Myös minulla kieltäytyminen toimii parhaiten.
Jos oiikein tekee hirveästi mieli, ostan mieluummin tummaa suklaata ja syön pari palaa, sillä jos en syö silloin kun tekee oikeasti mieli, seuraavien päivien aikana mieliteko on yltynyt jo tuplasti, ja silloin ei enää pari palaa riitä.
Eli mielummin vähän silloin kun oikeasti tekee mieli, kuin se, ettei saisi ottaa ollenkaan.

Mulla laukaisee ainakin seuraavat pahan syömishimon:

-Hiilari(etenkin nopea)t+rasva yhdistelmä pahin
-Liian vähäiset yöunet, rankka työputki, fyysinen tai henkinen ylikuormitustila jne.
-Liian vähäkalorinen -rasvainen tai -proteiinipitoinen ruokavalio
-Sokeri isoina annoksina
-Vehnäjauhopitoiset tuotteet runsaina määrinä..

Välillä tuntuu syöminen jopa vaikealta, kun tuntuisi olevan niin monta tekijää jotka laukaisevat ahmimishimon.. Nykyään osaan onneksi erottaa himon nälästä!

Itse tiedän että ahdistus ja tietynlainen imelyys tekee voimakkaamman syömishimon... Kuten maitosuklaa tai jäätelö. Mutta sitten on myös noita ruokia, joissa ei juurikaan ole se maku niin hyvä, että maun takia söisi enemmän. Itse sen ainakin yhdistän pienenä kuultuihin käskyihin syödä se lautanen tyhjäksi, oli mikä tahansa ruokamäärä tai ruoka siinä... Muistan päiväkodissakin kun työntekijät sanoivat minulle että en saa mennä leikkimään enkä poistua ruokapöydästä ennen kuin olen syönyt kaiken (enkä itse edes halunnut niin paljoa ruokaa silloin, laittoivatpahan vain valmiiksi ).
Se vain jotenkin on nykyään mennyt liian pitkälle ja tosiaan saa tapella itsensä kanssa ettei vedä kaikkea juuri valmistettua ruokaa kerralla mahaansa (eli toisin sanottuna iso pannullinen ruokaa, jota voi helposti olla 1,5 kiloa pannulla...).

Liialliset hiilarit ja ulkopuolelta tuleva tuputus. Jos saan syödä omaan tahtiini silloin kun on nälkä eikä kukaan ole hokemassa "no kyllä sä nyt voit tätä sokerihillosuklaapullaa ottaa kun oot noin laiha" niin homma pysyy hyvin kurissa. Yksi reipas annos nopsia hiilareita ja sitten iskee hirveä nälkä ja pakko saada lisää ja lisää ja lisää ja vielä pitää ahtaa jotain vaikkei mahdukaan niin että tulee jo pahoinvointia...

Mulla ei juuri ahmishimoja ole enään,jos syön aamulla hyvin ja lounaan!
Eikä myöskään tuu esim jäätrlostä kuten ennen,
Ainoa tekiä on jos syön huonosti parina päivänä peräkkäin niin teke mieli jotain kokoajan,mutta osaan senkin hillitä nykyään,otan vauhtoehdoista paremman laitan kunnon ruokaa ja syön sitä ennenmmin kuin voileivän!
Maitosuklaata en pysty syömään palaa enempää,tummaa syön joskus harvoin!
Olin ongelma syöppö mutta muutokset on tehneet sen ei kelpaa kuin se mitä pitäisikin syödä!
Kunnon syömis rytmi ja riittävästi syöminen usein auttaa ja sitten kaikkia tarpeeksi päivänaikana! Kasviksia,rasvaa,proteiinia,kuitua!

Yleensä pitkä (tai muuten rankka ja pitkältä tuntunut) työpäivä, jonka aikana olen syönyt syystä tai toisesta huonosti. Kuten tänään, pakastepizza on uunissa, kun unohdin ottaa kunnon eväät töihin mukaan.
Lisäksi yksin ollessa tulee syöpöteltyä, se on tosin vähentynyt nyt tämän "elämäntapamuutosremontin" myötä.

Minulla syömishimon laukaisee väsymys, henkinen tai fyysinen. Jos olen nukkunut liian vähän, töissä pitkä kiireputki tai selkä ja nivelet kipeinä niin voisi syödä koko ajan ja tietysti kakkua, karkkia jne.

Kuukautisten alkaminen tai oikeastaan juuri edellinen päivä on myös paha.
Tasainen unirytmi, liikuntaa sopivasti ja kunnon ruokaa niin johan pärjää.

Parikymmentä vuotta sitten ostin pussillisen munkkeja. Lapset olivat puoli vuotta ja 2½ vuotiaita. Kiirettä oli ja mies rakensi taloa. Illalla olin syönyt koko pussin munkkeja ihan vain palkitakseni itseäni hetkellisestä tauosta kaaoksen keskellä. "Kahvitauko piristää"

Sipsit todellakin! Ja hiilarit.