Mielikuvaharjoittelua

Jossain tällä palstalla oli juttu, jossa kerrottiin kahdesta naisesta, jotka molemmat halusivat laihduttaa. Toinen laittoi jääkaapin oveen kuvan laihasta naisesta vähän niinkuin motivaatiokuvaksi ja toinen laittoi jääkaappinsa oveen sian tai lehmän tai vastaavan elukan kuvan vähän niinkuin vitsiksi, että tällainen olen. Ja se laihan kuvan nainen laihtui ja se elukkakuva-nainen ei. Selitys oli jotakuinkin sellainen, että alitajunnalla ei ole huumorintajua. Se näkee laihan ihmisen, se ajattelee, että tuollainen olen ja ohjaa sitä mukaa syömisiä.

No, olen vahvasti mielikuvaharjoitteiden kannattaja, joten kävin sitten kaivelemassa valokuva-varastoja ja otin sieltä pari kuvaa, joissa olen nuori ja nätti ja hoikka. Ja laitoin nää kuvat jääkaapinoveen.

Ongelma on siinä, että en IKINÄ katso sitä ovea kun menen jääkaapille!

Pitäsköhän ne kuvat liimata huusin oveen?

Onko teillä toiminut mielikuvaharjoittelu tai tällainen vastaava alitajunnan huijaaminen/manipuloiminen? Miten olette käytännössä tän toteuttaneet?

Tässä kaksi linkkiä asiaan liittyen:
http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2010052411726971_lh.shtml
http://jpheiskanen.posterous.com/tag/mielikuvaharjoittelu

Uskokoon ken tahtoo !

Mielikuva harhoittelu toimii.
Esim: Työmatkalla täytyy tehdä jotain poikkeavaa, vaikkapa käväistä postissa. Jos ajattelen, että toivottavasti en unohda käydä postissa...en saa unohtaa...tietty taas unohdan, lopputulos on jo sinetöity. Kun olen illalla kömpimässä peiton alle, manaan mielessäni: ai niin, se prkeleen posti miten mä saatoin unohtaa, vaikka koko päivän hoin, etten saa unohtaa.
Jos olisin ajatellut, että muista posti-posti-posti ja vielä mielessäni kuvitellut kuinka poikkean tutulta reitiltä postiin ja kipaisen postin ovesta sisään ja hoidan asiani, olisi aivan varmasti lopputulos ollut toinen

Ihmisen toiminta menee ajatuksen suuntaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa suunta oli unohtaminen ja toisessa posti.

Jos menee ruokakauppaan ja on koko päivän hokenut itselleen, että tänään en osta karkkia ja sipsiä, en sitä ihanaa unelmatorttua enkä niitä einespitsoja. Kaupassa ihmettelee, että mitäs sitä ostais, kauhea nälkäkin. Mieleen ei takuulla tule muuta kuin karkit ja pitsat yms.

Onko kukaan koskaan saavuttanut jotain suurta ajattelemalla, ettei koskaan kuitenkaan onnistu missään.

En usko, että ajatuksen voimalla voi laihtua, mutta tiedän, että ajatuksen voimalla voi muuttaa omia elintapojaan laihduttaviksi.

Kyllä tää taitaa oikeesti toimiakkin. Laitoin ne kuvat sitten huusin oveen, kun sitä on pakko katsella aina tarpeilla käydessä. Siinä istuessani mietin, kuinka iloiselta näytän niissä kuvissa ja kuinka vaatteet istuu hyvin ja kuinka kapeat posket sopivat mulle paremmin kuin nää pulleat, jne...

Ja olen huomannut, että nyt laitan töissäkin lautaselle vähemmän ruokaa ja vakuutan siinä samalla itselleni, että kyllä tällä elää. Elin tällä määrällä ruokaa silloin kun olin hoikempi ja pysyn kyllä hengissä tällä määrällä ruokaa nytkin.

Ehkä suurin muutos onkin se, että syön nykyään toooooodella hitaasti ja hartaasti maistellen jokaista haarukallista. Ehtii tulla se kylläisyyden tunne ennen kuin lautanen on tyhjä ja silloin tietää, että kyllä sillä vähemmälläkin määrällä ruokaa nälkä lähtee. Ja muistutan itselleni samalla, että ei tämä ole viimeinen ateria. Tällä ei ole pakko selvitä loppuikäänsä vaan muutama tunti riittää, sitten sitä ruokaa taas saa lisää.

Vielä en ole käynyt vaa'alla ja ehkä viikko onkin liian lyhyt aika nähdä onko tästä mitään todellista hyötyä, mutta tuntuu hyvälle, joten ajattelin jatkaa valitsemallani tiellä. Ei tästä haittaakaan ole.