Miehen muistuttelu painosta

Olen usein yrittänyt samaa asiaa; laihduttaa. Tiedän, että tarvetta siihen on mutta asian tekee vaikeaksi puolisoni. Hän on aina muistutellut painostani ja meinasipa ylipainoni olla eromme syykin joskus vuosia sitten. Olemme keskustelleet asiasta ja hän on muuttunut parempaan suuntaan mutta edelleen tämä asia on peikkona sisälläni
Tuntuu, että hän vahtii syömisiäni (joskus jopa huomauttaakin, että "meinaatko sinä vielä tuonkin syödä?!") ja sen vuoksi, syöminen saattaa riistäytyä hieman käsistä kun puolisoni ei ole paikalla. Ahmin siis herkkuja hänen poissaollessaan. Puolisoni on itse erittäin hyvässä kunnossa, on aina ollut tekemättä mitään sen eteen. Hänen mielestään laihduttaminen on yksinkertaista ja helppoa; syö vain vähemmän kuin kuluttaa. Nykyään en ole enää saanut niin kovaa kritiikkiä osakseni, mutta hänen puheistaan huomaa, että laihempi tyttöystävä olisi parempi...
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?Mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä? En uskalla kertoa puolisolleni todellista painoani ja laihdutusprojektiin ryhtyminen arveluttaa vaikka haluaisin sitä itse todella. En vain jaksa paineita myös puolisoni puolelta.

sunnuntaina, 25. joulukuuta 2011 klo 23:21 Hilma84 kirjoitti:

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?Mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä? En uskalla kertoa puolisolleni todellista painoani ja laihdutusprojektiin ryhtyminen arveluttaa vaikka haluaisin sitä itse todella. En vain jaksa paineita myös puolisoni puolelta.

Samanlaisia kokemuksia minulla ei ole, mutta jos kerran itse todella haluat laihtua niin pistä ihmeessä toimeksi!

Sinuna en kertoisi miehellesi yhtään mitään, jottei hän ala tarkkailla syömisiäsi tai antamaan neuvoja, joita et ehkä juuri häneltä kaipaa. Sinun projektisihan laihduttaminen on, jos siihen päätät ryhtyä, joten vastaat siitä vain itsellesi. Onnistumisia voit hehkuttaa ja lipsahduksista tuskailla täällä palstalla.

Kiloklubin ohjeilla voitte miehesi kanssa syödä edelleen ihan normaalia kotiruokaa, ja tuskin hän huomaa jos teet vanhoista resepteistä hiukan keveämpiä versioita. Ja jos kerran olet herkutellut mieheltäsi salaa, hän ei voi tietää, jos korvaat entiset herkut terveellisemmillä välipaloilla.

Omasta kokemuksestani voin todeta, etten koskaan ole harrastanut mitään niin tehokasta hoikistumisliikuntaa kuin (rauhallinen) juoksu, jonka aloitin kuutisen viikkoa sitten. Iho on ohentunut ja vyötärö ja reiden ympärysmitta kaventunut, vaikka paino on (tavoitteeni mukaisesti, 2700 kcal päiväannoksilla! ) noussut kilon verran. Reippailla kävelylenkeillä on hyvä aloittaa, ja pistää pieniä pätkiä juosten sitten kun siltä alkaa tuntua.

Toivotan sinulle rohkeutta ryhtyä sanoista tekoihin. Ja onnea matkaan

merirannikin kanssa samaa mieltä, aloita elämäntapamuutos, mutta pidä se aluksi omana tietona. Miehesi varmaan tarkoittaa hyvää ja haluaa että olisit terveessä painossa, mutta hänen neuvoista voi olla enemmän haittaa kun hyötyä. Vaihdat pullan pähkinöihin ja porkkanaan sen takia että sinä haluat, sen takia että sinun tekee mieli niitä eikä pullaa, ei sen takia että joku muu kieltää syömästä pullaa. Suurin osa meistä on kyllä niin itsepäisiä että jos joku (mies, terapeutti, tai ihan itse) kieltäisi syömästä jotain tiettyä niin syödään juuri sitä ja paljon.

(En tiedä mitä syöt normaalisti, pulla oli nyt vaan esimerkki)

Onnea painonpudotukseen! Puolen vuoden päästä on kesä, ja siihen mennessä mitat ovat voineet muuttua jo paljon. Ajattele kesävaateostoksia....

Itse olen miettinyt saman kaltaista asiaa, vaikka oma tilanteeni onkin hieman erilainen.
Olen koittanut laihduttaa parisen vuotta, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt on mitta täysi, joten ehkäpä tämä tästä.
Olen keskustellut laihdutuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä ystävieni kanssa, mutta olen ihan tarkoituksella jättänyt mieheni tämän asian ulkopuolelle - en halua lähteä märehtimään omaa painoani ja laihdutustani hänelle, koska en usko, että siitä seuraisi muuta kuin mielipahaa.

Kuten tässä ovat muutkin jo sanoneet, lykkyä pyttyyn vaan ja eikun toimeksi! Saat varmasti tukea ja turvaa täältä klubilaisilta.

Hei Hilma84. Minulla on avopuoliso (pitäisi kyllä päästä eroon mokomasta ku**päästä), jolle painoni on ongelma ihan sillä tasolla, että jatkuvasti siitä huomauttaa. Nyt on ollut puoli vuotta hiljaisempaa, mutta eihän se minun pahaa mieltä muuksi muuta, kun tiedän, mitä hän minusta ajattelee.

Se, että saa toisen edessä aina syödä huonolla omatunnolla on todella rasittavaa. Myös se, että toinen hokee kuinka helppoa laihtuminen on. Itsehän toki syö kaiken mitä mieleen juolahtaa, mutta se ei vain näy painossa. Rennon painohallinnan opettelu on puolisolle mystinen käsite, kun hänestä järkevintä on vain "itsekurilla" ja rankalla urheilulla nipsnaps saada nainen paraatikuntoon. En kyllä sitä hänen mielestä ollut normaalipainoisenakaan..

Hän kyllä nykyään näkee ja tunnustaa, että syön tosi kiltisti ja liikun säännöllisesti, mutta sitten tulee näitä "mitäs jos vähentäisit hiilareita" - kommentteja. Tilanteessa, jossa jos hän olisi oikeasti katsonut, hän olisi huomannut, että viime tortilla aterian aikana minä söin annoksen salaattiin - en vehnälettuun käärittynä tai että riisi ko ruokaan keitettiin vain hänelle. En jaksa enää uskoa, että hänen kommenttinsa ovat vilpitöntä auttamisen halua vaan kyllä hän aina silloin purkaa ärtymistään minuun.

Jaiks.
Äkkiä vaihtoon tollaset miehet. Ilimankin pärjää varmasti paremmin!

Mielestäni vika on näissä miehissä. Miksi pitäisi potea huonoa omaatuntoa syömisestä toisen nähden, syöpä sitten minkä määrän tahansa? Meillä on hieman toisin päin; normaalipainoinen mieheni syö lähes päivittäin suklaata, josta välillä huomautan, ja itse saan ylipainoisena aterioida rauhassa (tosin harvemmin syön suklaata tms). Kannattaa ehkä myös miettiä, mihin syö; aiheuttaako toinen sellaista mielipahaa, että lohtusyö? Vai onko vain niin mukavaa syödä yhdessä?

Pakko vastata tähän,kuulosti tutulta,ja alkoi kismittää. Omakohtaisia kokemuksia löytyy asiasta melkoisesti,exäni kun oli sellainen,että kun olin normaalipainoinen,olin ällöttävä läski,johon ei voinut koskea. Kun sitten v*ttuunnuin ja lopetin syömisen kun olin niin maissa,laihduin ihan kiitettävästi. Lähipiirini sanoi kokoani sairaalloisen laihaksi,mutta miespä olisi halunnut vielä lisää pois,kun ''sai vielä kiinni''=masennus.Onneksi nykyinen mies on ihan eri maata. Kuitenkin parisuhteessa asioiden pitäisi olla niin,että kelpaa ihan omana itsenään,eikä toista saa yrittää muuttaa.
Tietty jos ahdistaa peiliin katsoessa,koska ITSE tahtoisi näyttää erilaiselta,elämäntaparemontti olisi varmaan paikallaan. Ja tosiaan,tänne voi varmaan tulla purkamaan tuntojaan huoletta,koska ei aleta syytellä.. tsemppiä

Mun exä laittoi jääkaapin yöksi munalukolla kiinni loppujen lopuksi kun häntä häiritsi niin paljon, mutta silloin minälähdin.

Siinä vaiheessa, jos mies kutsuu sinua nimityksillä: säkki, virtahepo,tolppajalka, läski... on aika huomata ja ymmärtää, ettei ihminen joka toista rakastaa, haavoita rakastaan sanoin eikä teoin. Minä opin sen kantapään kautta. Nyt mulla on uusi ihana mies, joka kannustaa asiassa kuin asiassa. 14vuotta tupakoineena ja nyt 3viikkoa lakossa olleena ja elämäntapa muutosta parhaillaan tehdessä, voin sanoa, että hyvä mies motivoi yhdessä eteenpäin, huono mies motivoi lähtemään.