Masennus ja laihdutus

Heippa wilma-67 ja Funky ja kaikki muutkin. Kiitos tuesta ja vastauksista.

Olen alusta asti ollut tosi kielteinen kaikkia masennuslääkkeitä kohtaan, enkä olisi koskaan halunnut syödä niitä. Sitten kävi kuitenkin vain niin, että sairastuin pikkuhiljaa masennukseen ja koska olen aika nuori (20 v.) vanhempani ottivat ohjat käsiinsä ja passittivat minut tutkimuksiin sairaalaan. Sieltä sain määräyksen, että minun pitäisi ottaa lääkettä säännöllisesti ainakin vuoden verran. Koska olin niin kielteinen, lääke aloitettiin injektiona ja on sitä edelleen. Nyt on vuosi melkein kulunut (vielä 1-2 kuukautta), mutta pelkään tosi paljon, että lääkäri ei suostu vieläkään lopettamaan lääkettä, vaikka itse asiassa olen koko vuoden voinut tosi hyvin. Itse asiassa kaikki oireeni lakkasivat kuin seinään samoihin aikoihin kuin aloitin lääkkeen. Oma mielipiteeni on, ettei ansio ollut lääkkeen, vaan oman tahtoni voittaa masennus.

Tiedän, että tämä kuulostaa tosi rankalta ja epäreilulta ja on sitä myös. En nykyään tiedä olenko masentunut. Jos jostain kärsin, niin juuri lääkkeen sivuvaikutuksista: väsymyksestä, turtumuksesta ja painonnoususta.

Tiedän, että periaatteessa kukaan ei voi pakottaa minua ottamaan lääkettä, mutta pelkään, että jollen niin tee lääkäri kirjoittaa minusta lähetteen sairaalaan, jossa lääkitys aloitetaan uudestaan ja kaikki alkaa taas alusta. Eikä minulla ole rahaa mennä oikeuteen väittelemään asiasta.

En hirveästi tunne masennuslääkkeitä henkilökohtaisesti, mutta voisiko tuo painonnousu liittyä myös esim. nesteenkerääntymiseen? Sitähän teettävät ainakin kortisoni- yms. lääkkeet... Miehekkeeni on vuoden sisällä laihtunut hieman päälle kymmenisen kiloa pelkästään tuon kortisonilääkityksen lopetettuaan! Alkuvuodesta tuo söi kuurin nesteenpoistajia, joilla turvotus lähti laskuun ja kilojakin taisi tippua kahden kuukauden aikana viisi tekemättä ja syömättä mitään tavallisesta poikkeavaa... Itsekin kokeilin muutaman syödä ja kyllä ne turvotusta poistivat ja aineenvaihduntaan nopeuttavasti vaikuttivat! Luontaistuotekaupasta ja ihan tavallisesta kaupastakin (citymarket) noita on ostettu, Nestemin taisi olla nimi (sellainen sininen pahvipakkaus). Luontaistuotetäti sanoi, että noita nykyään käytetään paljonki lääkkeiden aiheuttamiin nesteturvotuksiin...

Adara: no entä onko mahdollista neuvotella esim. lääkkeen annoksen puolittamisesta edes jos ei suostu kokonaan lopettamaan? Saanko kysyä mikä on vaikuttava ainesosa?

Itse löysin juuri erikoisen tiedon että jopa astmalääkkeet runsaina annostuksina jarruttavat laihduttamista, ja epäilen että se ainakin junnauttaa mulla, kun joudun vetämään kahta kortisonia tuplana

->MaisaK: mistä tommosta tietoa löysit? Mullakin meinaan on pariakin eri astmalääkettä käytössä (toisen tosin nyt lopetan, kun ei siitä oo mitään hyötyä, kukkaro vaan kevenee ), ja paino ei tipu millään, ja tuntuu, että turvottaa. Olis kiva itsekin lukea, ja sitten mennä lekuriin vaihdattamaan lääkkeet. Kortisoni tosiaankin kyllä kerää nestettä, ja ilmeisesti vielä haurastuttaa luita?

Mulla ei enään ole masennuslääkkeet käytössä pelkkä rauhoittava psyykelääke,joka myös lihottaa,mulla puolitettiin annostus kun en juuri kulje missään,en sillain tarvi paljoa lääkettä,nestettä ne nostaa koska pariviikkoa puolittamisesta paino putos kolmekiloa ja kokoajan putoo eikä ole aina nälkä! Masennus pitää hoitaa kyllä jos ei hoida pois sitä niin et pärjäät ilman lääkitystä,se voi koitua vanhemmiten ongelmaksi!

Tarmoa ja tsemppiä ja paranemista!

Adara, olet normaalipainon puolella, joten painosi tippunee joka tapauksessa hyvin hitaasti. Tiukan laihdutuksen sijaan minusta sinun kannattaisi keskittyä ennemminkin muuttamaan elämäntapasi - ruokailu ja liikunta) pysyvästi normaalipainoa tukevaksi. Psyykelääkkeillä saattaa olla osuutensa hitauteen, mutta se ettet ole lihonut runsaasti että paino ylipäänsä tippuu lääkityksen aikana, on jo hyvä merkki. Kehottaisinkin miettimään, onko niiden parin kilon kanssa niin kiire. Eiköhän ne ehdi saada pois hitaasti ja / tai sitten, kun lääkitys on mahdollista lopettaa.

Käytän Peratsiinia, siinä on vaikuttavana ainesosana Perfenatsiini. Tosi kamalaa mömmöä, en suosittele kenellekään! Itse asiassa kyseinen lääke on neurolepti.

Olen varannut lääkäriltäni ajan, jossa päätetään, mitä lääkkeelle tehdään. Jännittää kamalasti! Paljon riippuu siitä, saanko hakemaani psykoterapiaa. Siinä oli nimittäin ehtona, että lääkettä on jatkettava. Jos päätös on myönteinen, lääke voidaan lopettaa. ( Eiväthän ne Kelassa tiedä, olenko lopettanut lääkityksen päätöksen jälkeen ).

Hippistuu: Olen kanssasi kyllä samaa mieltä, että masennus on hoidettava pois, mutta itse en haluaisi käyttää siihen lääkitystä, vaan esim, psykoterapiaa. Ainakin omassa tapauksessani masennus olisi alusta asti hoidettu parhaiten keskustelemalla traumatisoittaneesta koulukiusaamisesta, josta kärsin ja jonka vuoksi masennuin.

Uskon kyllä, että suuri osa lääkkeen mukanaan tuomista kiloista on sitä nestettä. Löytyykö tosiaan ihan tavallisistakin kaupoista tehokkaita nesteenpoistolääkkeitä? Ne voisivatkin olla kokeilemisen arvoisia, mutta pelään vähän käyttää niitä. Jos niistä on jotain haittaa.

Johna: Olet oikeassa, tiedän, että painoni tippuu jokatapauksessa hitaasti, koska olen normaalipainoinen. Varmaankaan mun ei kuuluisi stressata itseäni painoasioilla. Mutta tiedän, että jos antaisin asian olla, jatkaisin lihoamista ja kohta huomaisin, että olenkin kaksikymmentä kiloa lihavampi. Luin jostain lehtijutun, että kun alkaa käyttää lihottavaa lääkettä, on alettava juuri kiinnittää huomiota ruoka- ja liikuntatottumuksiin, niinkuin kirjoititkin. Ja olisi hyvä korvata epäterveellisempi ruoka kasviksilla ja hedelmillä, niitä voi syödä myös jos tulee kamala ruokahalu (kuten mulle).

Adara, jos masennus oikeasti helpotti erittäin nopeasti lääkkeen aloittamisen jälkeen, niin erittäin tod.näk. sillä lääkkeellä on ollut sinuun erittäin hyvä vaikutus. Sehän ei toki tarkoita sitä, että lääkettä tarvitsee loppuikä käyttää, mutta ehkä tavallaan yritän vähän tyrkkiä sinua siihen suuntaan, että voisit ajatella, että lääkkeestä on oikeasti ollut apuakin. Tottakai itse pitää tehdä sitä työtä toipumisen eteen, mutta kyl nuo lääkkeetkin ihan hyviä kainalosauvoja onneksi usein on. Mitenkään vähättelemättä sitä, että oma pää ja tahto on erittäin tärkeitä tekijöitä myös.

Mutta varmasti tuolla lääkkeellä on myös osuutensa siihen, että paino on pudonnut erittäin hitaasti - voisi jopa ajatella, että se että olet onnistunut pitämään itsesi normaalipainossa kys. lääkityksen aikana on siulta varsin hyvä saavutus, koska ihan yleinen sivuvaikutushan tuolle on että paino lähtee nousuun, joillain reippaastikin.

Varmaan kannattaa keskustella lääkärin kanssa tilanteesta - mielestäsi tuo suunnitelma, että lopetetaan lääkitys sitten kun olet saanut terapian etc kuulostaa näin vähillä tiedoilla hyvältä - lääkityksenhän voi aloittaa uudelleenkin, jos vointisi sen lopettamisen jäljiltä heikkenisi. Ja on olemassa myös lievempiä masennuslääkkeitä, joiden vaikutukset aineenvaihduntaan on paljon vähäisempiä, eli jos tulee tarvetta ja olet motivoitunut, niin voihan sellaisiakin ehkä myöhemmin sitten ajatella. Tietysti toivotaan, ettei sellaisellekaan tule tarvetta vaan että voit jatkossakin hyvin.

Mutta yritän tässä sillai tsemppailla, että voisit olla ylpeä jo siitä, että olet saanut painon näin hyvin pysymään etkä ole lähtenyt lihomaan, sitten ne hienosäädöt on helpompi saada onnistumaan kun et enää ole lääkityksellä ja aineenvaihdunta normaalistuu, mutta laihtuminen kuitenkin itsessään on pieni asia kun masennukseen vertaa (vaikka toki se yksi mielialan osatekijä on, mutta kuitenkin.)

Masentuneena on voimavarat niin vähissä, että painonpudotusta ei kannata edes miettiä. Epäonnistuminen pahentaa vain edelleen masennusta.

Aika moni masentunut lihoaa ennemmin kuin laihtuu. Niin kävi mullekin. Masennus alkaa mulla olla voitettu, mutta siinä sivussa tulleet 10kg eivät meinaa lähteä millään. Yritän silti olla toiveikas.

Tarkoitus oli oikeastaan vain nostaa tätä ketjua. Aihe koskettanee monia.

On iloinen asia, että tsemppaajia löytyy kaltaisista. Vertaistuki on tosi tärkeää, varsinkin masennuksessa. Muistan, miltä tuntui, kun tuntui siltä, ettei kenellekään kannata puhua siitä, millainen olo on, kun on totaalisti väsähtänyt, eikä syytä tiennyt.

Paino, kun nousi kohisten, niin se vain entisestään lisäsi entisen urheilijan pahaa oloa. Kehonkuva oli kamalan näköinen peilistäkin katsottuna.Se niittasi masennuksen todeksi raa´alla tavalla.Tuo SIKAMAKEEN motto on mahtava. "Usein voittaja on se HÄVIÄJÄ, joka on päättänyt yrittää vielä kerran." Voin vain todeta, että niin on minun kohdallani tapahtunut. Ellei niitä päättämisiä olisi ollut, en kokisi itseäni nyt terveeksi!

Neil Hardwik totesi yhdessä kirjassaan "Hullun lailla", että masentumisesta toipuminen vie usein sen saman ajan, kuin se kesti muodostuakin. En halunnut sitä silloin uskoa, mutta minun kohdallani se on pätenyt.

Onneksi olkoon vain teille, jotka olette tulleet kertomaan toinen toisillenne kokemuksistanne. Mikäli jaksatte syödä pallukoita vihreiksi, niin peilikuva ainakin on positiivisempi ja armollisempi teitä kohtaan. Stressi, joka kestää ennen masennusta hyvin pitkään, vastaa usein melkein kortisonipilleriä vastaavaa kortisonin lisääntymistä elimistössä, eli nostaa verensokeria ja kerää nesteitä ja paino nousee. Vähitellen, kun ahdistus alkaa helpottaa, niin sekin oire hellittää- mutta VÄHITELLEN. Aikanaan vain haaveilin siitä, ettei tarvitse mennä vertaisryhmään paikanpäälle, vaan voi puhua jonkun kanssa netin välityksellä, silloin, kun siltä tuntuu. Vertaisryhmät olivat minun elämänlähteeni. Paljon, paljon tsemppiä kaikille Teille, jotka tässä ketjussa käytte!