Makeannälkä ja herkkujen kohtuus

Onko kukaan pitempään mukana ollut huomannut samaa?

Olen aina ollut suuri salmiakin ystävä ja vetänyt sitä namipäivinä suuria määriä hedelmänamien kanssa. Tietysti olen vähentänyt määriä huomattavasti ja pyrkinyt pitämään herkuttelun kohtuudessa nykyisin.

Mutta; jo muutaman viikon ajan olen huomannut, että entiset suosikkisalmiakkini ei enää maistu hyvälle, ts. kyllähän sitä syö ikään kuin vanhasta tottumuksesta, mutta mukaan on tullut outo sivumaku; miksi olen pitänyt tätä ihanana herkkuna aiemmin? :shock: ops: Määrä jää luonnostaan nyt pienemmäksi.

Voiko olla että vihreiden pallukoiden metsästys muuttaa makuaistia niin, ettei epäterveellinen karkki enää maistu entiseen tyyliin? Sepä olis ihanaa, tulisi luonnollinen vastenmielisyys karkkeihin.

No, suklaa kuitenkin on vielä hyvää :wink:, mutta sen suhteen mun on ollut jotenkin helpompi pysyä kohtuudessa.

Itse huomasin viime lauantaina kummitytön synttäreillä käydessäni ja pasteijaa syödessä, että eihän se maistunut yhtään hyvältä, eikä samalta kuin vielä kesällä! Ja niitä me ennen ukon kanssa kaupasta kannettiin, paistettiin ja sit herkuteltiin telkkarin äärellä. :shock: Ja sitten jo tässä aiemmin huomasin saman makueron jossain muussakin tuotteessa... mutta nyt en saa millään päähän, että mikä se oli.. kovasti on hatara tuo pääkoppa. Muutoksia on siis joka tapauksessa tullut. :lol:

minä huomasin saman viikonloppuna sipseistä. ei ne kyllä koskaan ole olleet suurinta herkkuani, mutta aina silloin tällöin ovat maistuneet tavalliset poimulliset dipin kanssa. mutta siis nyt viikonloppuna oli ihan, että "yöks, miten rasvaisia ja suolaisia". jotenkin ne vain tökki täysillä ja jäivät minun osalta syömättä. kummalllista.
samaa olen myös huomannut joistakin karkeista. joskus tekee mieli aivan kauheasti ja sitten kun syö niitä, eivät maistukkaan siltä miltä kuvitteli. varmasti terveellisellä ruokavaliolla on näppinsä pelissä ja hyvä niin.
kunhan tekisi jäätelölle vielä samat temput. :wink:

Voi teitä onnellisia, huoh... Ei puhettakaan, että herkut maistuisivat yhtään vähemmän hyviltä tämän naisen suussa! Mutta uskon, että tottumisella on vaikutuksensa muutoksiin.

Vähempirasvaiseen ruokaan totuin jo aikaa sitten, ja se oli aivan selvästi tietoisen totuttelun eli edellisen Paikkarit-rykäisyn aikana. Sen jälkeen minulle ei ole enää maistunut juhlakahvissa kerma vaan kulutusmaito ajaa vastaavan asian (arkena rasvaton, joskus kevytmaito). Viinereitä en juurikaan himoitse enkä pasteijoita. Sipseistä valitsen useimmiten vähempirasvaisen vaihtoehdon, riippuu tosin laadusta.

Sen sijaan sokeri on minulle sokeria. En ole pystynyt tottumaan makeutusaineen makuun. Se on tietysti tapahtunut, että kun tällä hetkellä syö makeaa, sen maistaa selvemmin. Tajuaa, että on tosi-tosi makeita tuotteita, jotka eivät maistu aivan yhtä hyvälle suussa kuin aiemmin. Vaan niitä sopivan makeita löytyy runsain mitoin... :wink:

Johna

Vaan niitä sopivan makeita löytyy runsain mitoin... :wink:

juu kyllä minullekkin näitä löytyy.. mm.jäätelöt, keksit, pullat jne. ei siis puhettakaan, että herkutonta tai kiusauksetonta elämää viettäisin. :roll:

Juu, minä tässä haaveilen, että milloin sitä suklaata "uskaltaisi" maistella.. kutkuttaa niin pelkkä ajatuskin asiasta.. mutta ei sitä raaski syödä.. tulee kaloreita niin paljon! Heh. Ihan pimeetä! :lol: Suklaa maistuisi varmasti yhtä hyvältä kuin ennenkin. Uskon niin. :lol: On se sen verran hyväää. Oih.. jos sitten jouluna. Mutta kun tiedän itseni... siinä käy niin että menee kaikki kerralla. :? Ei voi tehdä niin, että syö vain vähän ja jättää jemmaan. No, kyllähän ne jemmassa pysyy jonkun tunnin, mutta ei yhtä päivää pidempään. Ellei sitten kävisi niin hassusti, että menisi massu kuralle moisesta herkusta, eikä sen jälkeen tekisikään mieli. :wink: Toiveajattelua? *nauraa*

Ännä, etkö sinä ole syönyt lainkaan suklaata sen jälkeen, kun liityit tänne?? Jos tuo on totta, niin vau! Minä en edes yritä, kun totaalikieltäytyminen olisi aivan mahdotonta.

Patukat ovat muuten sen kokoisia, että ne voi syödä alusta loppuun kerralla ihan hyvällä omallatunnolla.

Ännä

Juu, minä tässä haaveilen, että milloin sitä suklaata "uskaltaisi" maistella.. kutkuttaa niin pelkkä ajatuskin asiasta.. mutta ei sitä raaski syödä.. tulee kaloreita niin paljon! Heh. Ihan pimeetä! :lol: Suklaa maistuisi varmasti yhtä hyvältä kuin ennenkin. Uskon niin. :lol: On se sen verran hyväää. Oih.. jos sitten jouluna. Mutta kun tiedän itseni... siinä käy niin että menee kaikki kerralla. :? Ei voi tehdä niin, että syö vain vähän ja jättää jemmaan. No, kyllähän ne jemmassa pysyy jonkun tunnin, mutta ei yhtä päivää pidempään. Ellei sitten kävisi niin hassusti, että menisi massu kuralle moisesta herkusta, eikä sen jälkeen tekisikään mieli. :wink: Toiveajattelua? *nauraa*

Mistähän johtuu, että minulla ei ole ongelmaa suklaan kanssa. :shock:
Saatan ostaa levyn ja säilyttää sitä kauankin ja sitten voin jakaa sitä koko huushollille. Saatan ottaa siitä palan, eikä ole mitään hinkua syödä sitä kokonaan.
Tietenkin siinä tapauksessa säilyy, ellei joku ole sitä käynyt lainaamassa.
Kun huomaan, ettei sitä minun levyä enää ole, sanotaan, että tuodaan tilalle uusi.
Jäätelökin on sellainen, että ostan sitä toisille, mutta en läheskään joka kerta sitä itse ota.
Joskus aikoinaan tykkäsin noista molemmista, ostin niitä itsellenikin.

Muistan joskus nuorena, kun vanhin lapsi oli vielä kouluikäinen ja sai suklaalevyn. Hän laski, montako palaa siinä oli ja sanoi, että se kestää niin monta päivää.
Silloin vielä kummastelin, että miten ei syönyt levyä kerralla.

pompula

Ännä

Juu, minä tässä haaveilen, että milloin sitä suklaata "uskaltaisi" maistella.. kutkuttaa niin pelkkä ajatuskin asiasta.. mutta ei sitä raaski syödä.. tulee kaloreita niin paljon! Heh. Ihan pimeetä! :lol: Suklaa maistuisi varmasti yhtä hyvältä kuin ennenkin. Uskon niin. :lol: On se sen verran hyväää. Oih.. jos sitten jouluna. Mutta kun tiedän itseni... siinä käy niin että menee kaikki kerralla. :? Ei voi tehdä niin, että syö vain vähän ja jättää jemmaan. No, kyllähän ne jemmassa pysyy jonkun tunnin, mutta ei yhtä päivää pidempään. Ellei sitten kävisi niin hassusti, että menisi massu kuralle moisesta herkusta, eikä sen jälkeen tekisikään mieli. :wink: Toiveajattelua? *nauraa*

Mistähän johtuu, että minulla ei ole ongelmaa suklaan kanssa. :shock:
Saatan ostaa levyn ja säilyttää sitä kauankin ja sitten voin jakaa sitä koko huushollille.
Tietenkin siinä tapauksessa säilyy, ellei joku ole sitä käynyt lainaamassa.
Kun huomaan, ettei sitä minun levyä enää ole, sanotaan, että tuodaan tilalle uusi.
Jäätelökin on sellainen, että ostan sitä toisille, mutta en läheskään joka kerta sitä itse ota.
Joskus aikoinaan tykkäsin noista molemmista, ostin niitä itsellenikin.

Minäkin kuulun tähän kastiin jolle makea ei ole ongelma. Kotona kaapissa nytkin karkkia ja suklaata ja pakastimessa suklaakakkua ja jätskiä. Suklaakakkukin on sellainen minkä mies sai töistä. Itse en olisi ostanut. Pullaa tai muita makeita en leivo koskaan, kun ne saa kumminkin heittää menemään kun ei meillä pojatkaan oikein välitä. Äitienpäivinä, synttäreillä yms tehdäänkin meillä voileipäkakkua. Siitä kaikki tykkää

Mutta nämä minun herkkuni - suolaiset ja rasvaiset.. niistä en ole päässyt eroon. Pitsa maistuu ihan yhtä taivaalliselta kuin ennenkin.. ops:

Letun havainto on hyvä. Vaikka liiallisia yleistyksiä tässä pitäisi vältää, niin sanoisin että syömisessä on rytmit ja rentous kohdallaan kun aiemmin ongelmallisissa herkuissa tulee havaintoja etteivät ne joskus vain maistu. Ja joskus sitten maistuvat, mutta silloinkin automaattisesti kohtuudella.

Eli taas kerran muistuttelen, että mieletön herkunhimo ei ole kenenkään luontainen ominaisuus tai heikkous vaikka se niin usein omassa päässä mielletään. Se on vuosien ja eritoten laihdutusten aikana opittu tapa ja siitä voi oppia eroon. Ja siksi ensin syömisrytmit kuntoon ja sitten sitä rentouden opettelua. Kohtuuttakin pitää opetella, ei se kenellekään tule itsestään jos syömiset ovat menneet pieleen. Ja sen opetteluun menee kuukausia ja siihen kuuluvat överiksi menneet herkuttelut - mutta mitäpä siitä, niitähän tulisi ennemmin tai myöhemmin vaikka sitä ei opeteltaisi.

Eli herkkusiedätys ja ne monesti aiemmin mainitut neljä syömisen pääasiaa (määrä, rytmit, laatu ja lupa syödä) kuntoon.

Lettu, mistä syystä ajattelet että sinulla on käynyt makeisten kanssa noin?