Liian kova kuri itselle?

Olen ollut kiloklubissa jo reilut kaksi vuotta. Olen onnistuneesti pudottanut lähemmäs 30kg, klubin ohjeita noudattamalla.

Sairastan nivelpsoriaasia ja toisinaan tulehdus jyllää kropassani.

Nyt olen yli puoli vuotta junnannut samassa painossa. Tiputettavaa minulla olisi viisi kiloa, jotta olisin normaalipainossa.

Olen aina hämmästellyt ihmisiä, jotka jaksavat hoitaa perheen, työn, liikkunnan ja jopa viettää vapaa-aikaa. Itse olen poissa työelämästä (sairaus vaikuttaa myöskin asiaan), ja juuri ja juuri jaksan päiväni loppuun. Olen jopa kateellinen, vaikka enhän minä tiedä kuin oman mielipiteeni mitä kenenkin elämässä oikeasti tapahtuu.
Olo on kokoajan että PAKKO JAKSAA, muuten lihon.

Nyt olen käynyt 3kk:tta salilla 3x viikossa, sekä hyötyliikunta ja pienet kävelylenkit lisänä.

OLEN IHAN RÄTTIPOIKKIVÄSYNYT. Tunnen syyllisyyttä, koska viime viikko oli ensimmäinen reilun 3kuukauden aikana, kun kävin vain kerran salilla. Niskani ovat olleet äärimmäisen kipeät parin viikon ajan, ja koska en ole unta saanut, niin olen myös väsynyt. Eilen lepäsin koko päivän. Nyt vain mietin salia ja että en ainakaan laihdu jos en sinne salille raahaudu, vaikka väsyneenäkin.. En tiedä saisinko edes mennä, koska niskani ovat jopa kosketusarat ja pää ei käänny kunnolla. (Saattaa olla jopa tulehdus) Kipulääkkeellä saan itseni liikkeelle.

En tunnista enää laiskuutta ja levontarvetta. Pingotan itseni ääripisteeseen. Samaan aikaan ajattelen kuinka paljon muut ihmiset pystyvät tekemään paljon enemmän ja silti ovat pirteitä.

Minulla olisi kaikki valttikortit nauttia elämästäni (niinkuin meillä jokaisella). MIKSI SIIS PINGOTAN.

Jos jollain on ollut tai on tällä hetkellä samoja tuntemuksia tai muuten vain sanansa sanottavana niin kuuntelen mielelläni neuvoja.

Liikunta-osiossa on ketju Kaikki tai ei mitään. Sinun tilanteesi liippaa hyvin läheltä ko. ketjun aloittajan tilannetta, vaikka saattaa lähteä vähän eri taustoista. Ehkäpä siellä olisi sopiva paikka vaihtaa ajatuksia asiasta?

Ja sitten; eihän kukaan meistä liho tai laihdu liikkumalla tai olemalla liikkumatta. Me lihotaan tai laihdutaan sen takia, minkä verran me syödään kulutukseemme nähden - liikunnan avulla voi syödä jonkin verran enemmän ja terveesti liikuttuna olo on ehkä parempi ja virkeämpi ja keho kiinteytyy, mutta laihtua voi ilmankin. Eli siitä liikunnasta on turha ottaa stressiä, jos ei se tunnu maistuvan. Tällöin se lähinnä aiheuttaa ahdistusta ja turhaa stressiä ja pahaa oloa, jotka eivät varmastikaan edesauta pudottamaan niitä viimeisiä kiloja.

Kuuntele kehoasi, anna sen levätä. Kuvaamiesi niskakipujenkaan kanssa salitreeni ei kuulosta hyvältä. Ja toisaalta, liikkumattomuus ei tee sinusta huonompaa tai heikompaa, vaan ihminen on fiksu silloin kun se osaa arvostaa oman kehonsa mielipiteitä ja toiveita asioiden suhteen

En ollut nähnytkään aiemmin koko ketjua. On hieman kyllä tuollainen kaikki tai ei mitään olo. Nyt on maanantai ja olisi taas sali päivä. Olen niin kipeä lihaksista/nivelistä, että pakko jäädä kotiin.

Järki kyllä tietää mikä on oikein ja mikä on väärin, mutta miksi aivot tuottavat morkkista ja vääriä tuntemuksia, silloin kun se EI ole aiheellista. Nyt pitää saada keho ja mieli yhteistyöhön..

Niinhän ne aivot huijaa hamuamaan herkkuja ja roskaruokaa, jos on jättänyt jonkun aterian väliin. Ihmiskeho on kovin mielenkiintoinen ja toivoisin osaavani heijastaa itseeni kaiken oppimani ja kenelle tahansa muulle kertoisin samat asiat mitä kerroitte minulle.

Mun mielestä on parempi liian kova kuri itselle kuin ettei olis kuria ollenkaan.Mut tää on vaan mun mielipide. Muut saa olla erimieltä jos haluavat.

Mulla ainakin on pakko olla kova itsekuri että laihtumista tapahtuu. Jos mä antaisin itteni langeta esim herkkupäiviin, siitä ei seuraa kuin katumusta ja epämukavaa oloa. Ja pelko ettei laihtumista tapahdu.