Lause/oivallus, joka sai sinut laihduttamaan/miettimään paremmin mitä syöt!

mulla painonpudotukseen tarvittiin useita tajuamisia - ihan eka oli hiilareiden vähentäminen viitisen vuotta sitten. se auttoi terveellisempään ruokavalioon. mut se, mikä oikeasti sai laihtumaan oli tämä:
kilot eivät katoa nopeasti, kun ne ovat kerääntyneetkin hitaasti. jotenkin tuo sai mut tajuamaan parhaiten, ettei tiukoissa aikatavoitteissa ole järkeä. hyväksyin, että kaikkia omia (huonoja) tottumuksia ei voi muuttaa heti, koska nekin ovat syntyneet kerroksittain, vuosien aikana. enemmän tarvitsee kärsivällisyyttä kuin kuria. keho ja sen terveys on koko elämän pituinen tutkiskeluprojekti.

Hyvänä suunnittelijana mutta laiskana toteuttajana joudun usein muistelemaan lausetta "The road to hell is paved with good intentions." - Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla (Samuel Johnson). Eli elämäntapamuutosta ei voi koskaan tehdä huomenna (tai ensi maanantaina) vaan ainoastaan ja vain tänä hetkenä. Pätee kyllä muillakin elämänalueilla. Aikominen ja aikaansaaminen ei ole toistensa synonyymeja.

En enää muista, missä yhteydessä olen tämän viisauden kuullut, mutta... ideana oli, että jos painat sata kiloa, sinulla on satakiloisen elämäntavat. Jos haluat painaa 80kg, sinun on elettävä kuin 80-kiloinen. Ja niin edelleen. Tää muistuttaa mielestäni osuvasti siitä, että painonhallinnassa ei ole kyse kuureista ja spurteista, vaan pysyvistä muutoksista.

En tiedä missä ohjelmassa joku personal treineri tai joku sanoi, että "Ei tarvitse kun laihtua 100g päivässä, niin vuodessa se on jo 36kg."
Se sai muta ajattelemaan että olen laihduttamisen miettinyt aikaisemmin aivan väärin, se pitää olla pieni askelia, ei suuria loikkia!

maanantaina, 16. tammikuuta 2012 klo 21:37 natku kirjoitti:

En enää muista, missä yhteydessä olen tämän viisauden kuullut, mutta... ideana oli, että jos painat sata kiloa, sinulla on satakiloisen elämäntavat. Jos haluat painaa 80kg, sinun on elettävä kuin 80-kiloinen. Ja niin edelleen. Tää muistuttaa mielestäni osuvasti siitä, että painonhallinnassa ei ole kyse kuureista ja spurteista, vaan pysyvistä muutoksista.

Jotain tuon tyylistä mainittiin kiloklubin artikkelissa"pysyvä painonpudotus vaatii muutoksia" siellä sanottiin että jos haluaa painaa vaikkapa juuri sen 80 kg, on ajateltava kuin 80-kiloinen.

Minä taas mietin sitä, että haluanko näyttää juuri tältä loppuelämäni, no en Varsinkin sovituskopeissa asian lopullisesti tajuaa! Nyt tseppaan itseäni sillä, että seuraavat vaateostokset ovat sitten kokoa tai kahta pienempiä ja vatsa ei saa olla tiellä Ja en laihduta vaan uusin ruokailutapani!

Itseni sai tajuamaan että asialle täytyy tehdä jotain kun oma peilikuva rupesi "oksettamaan" niin pahasti etten enää kestänyt.

Olen siis monesti yrittänyt laihduttaa ja kerran olin naapurissa kahvilla kun naapurin likka heitti/kertoi katsoneensa tarpeeksi kauan paino-kamppailujani/jojoilua ja käskytti minut tänne.

Tässä ollaan.

Ja varsinkin monesti vaatekaupassa tuntemattomien ihmisten ilveily siitä "Luuleeko tuo mahtuvansa tuohon vaatteeseen" sovituskoppien lähistöllä ei oikeasti ollut ihanaa kuunneltavaa.

Tämä ei nyt ihan ole aihetta mutta melkein Ehkäpä oivallus mikä on saanut minut onnistumaan.
En ole koskaan ollut innoissani siitä, että olisin laihiksella tai laihduttaisin ja tänään sain kiinni siitä, että mitäs sitten.
No, minä korjaan (korjasin) elintapojani. Keho saa sitten huolehtia tuosta kehon koostumuksesta ihan itsekseen

Itselläni pitkän prosessin onnistumisen mahdollisti ajatus, joka tipahti kuin kirkkaalta taivaalta, että päätän olla onnellisempi ja siihen voin itse vaikuttaa. Ikinä ei ole vain olosuhteiden uhri, vaan aina voi itse vaikuttaa miten elämäänsä elää. Ruokapuolella helpotti se, että tiesin makeanhimon johtuvan vain ja ainoastaan siitä, että ei ole syönyt oikeanlaista ruokaa ja riittävästi. Joka kerralla kun makeanhimo yllättää, huomaan, että päivän syömiset on mennyt pieleen.

Mä huomasin syöväni kuin hevonen, ja päätin, että pitää sitten liikkuakin kuin hevonen

Sitten huomasin todeksi tietämäni asian, ettei liikunnalla saa kaikkea anteeksi eikä laihdutettua niin paljon kuin haluaisin. Päätin seurata siis syömisiäni.

Syömiseen, nimenomaan kun tekee mieli ylimääräistä herkkua, päähän pälkähtää joskus jossain kuulemani kuivakka ääni: "A minute on the lips, a lifetime on the hips" mikä ei toki pidä paikkaansa, mutta saa harkitsemaan uudestaan sitä herkuttelua.