Lause/oivallus, joka sai sinut laihduttamaan/miettimään paremmin mitä syöt!

Luin yhdestä kirjasta ajatuksen, joka meni johonkin tähän tapaan..

Kaiken ruoan tai herkun minkä sinä syöt täytyy elimistösi kuluttaa päivän aikana.. Jos se ei onnistu niin ylimääräinen saamasi ravinto varastoituu sinuun tulevaa käyttöä varten.. Eli elimistöllä on vain kaksi vaihtoehtoa kuluttaa (peruskuluksessa joka menee elämän ylläpitämiseen + muu liikunta) tai varastoida ravinto..


Tuo on perustotuus, mutta hyvä muistaa aina välillä.

Ainakin minut sai pohtimaan että onko ne kauheat määrät herkkuja nyt niin hyviä, että kannattais syödä ne "itseeni=läskiksi" varastoon..

Mitkä asiat teillä on ollut kannustimena laihduttaa tms..?

Tuo on ihan hyvä oivallus. Toinen oli aamuteeveessä joskus joku ravitsemusihminen (anteeks, en vaan muista) joka totes, että ei niin voi ajatella, että syö (ravitsemuksellisesti) huonosti, mutta kuluttaa sen liikunnalla. En muista viittasiko siihen, miten liikunnalla on kuitenkin painonhallinnassa melko pieni merkitys vai ihan vain siihenkin, että onhan sillä mitä syö muutakin merkitystä kuin kalorit.

Siis oivallus mulle on se, että ruoka, jota syö on ravintoa. Ei kaloreita, jotka voi kuluttaa pois liikunnalla / peruskulutuksella, vaan että sen ravinnon tulis muutenkin olla hyvää, sillä on muukin merkitys. Jos ravinto on huonoa, ei sitä korjaa se, että se kulutetaan. Se ei vielä tee ruuasta ravitsevaa omalle kropalle, josta tulis huolehtia. Se ei poista niitä muita haittoja, joita epäterveellisestä ruuasta on. (ja tällä en tarkoita sitä, että pitäis syödä koko ajan huipputerveellisesti)

Niinpä, kehosta tulisi pitää huolta myös syömällä kohtuu terveellisesti, eikä tosiaan ajatella että syön kaikkea pelkkää höttöä, ja liikunnalla piän painon kurissa..

Hyvä oivallus tuokin!Arvostakaamme kehoamme..

Kyllä minä jotenkin sanoisin, että oivallus siitä, että olen oman huomioni ja hemmotteluni arvoinen oli sellainen asia, että tajusin lopettaa silmittömän mättämisen. Ei kroppaa kuulu pahoinpidellä

Tää nyt on aika ilmiselvä totuus, että pikadieetillä ja ihmekuureilla ei pääse pysyviin lopputuloksiin. Olennaisinta on löytää miellyttävä uusi elämäntapa, jota on mahdollista toteuttaa loppuelämän ajan. Siihen kuuluu luonnollisesti liikunnan lisääminen ja ruokavalion muutokset, mutta kiellettyjä ruokia ei periaatteessa ole (joillekin voi tietysti olla helpompaa olla syömättä kokonaan esim. karkkia tai kebabia).

Myös vähäkalorisuudesta on sanottu, että vähäkalorinen annos muodostetaan annoksen kaloripitoisuutta ns. laimentamalla esim. kasviksia lisäämällä tai keittoruokia suosimalla. Vatsa on kuitenkin tottunut saamaan tietyn määrän ruokaa, muttei osaa eritellä kuinka kaloripitoista ruoka on. Tällä konstilla on mielestäni helppo välttää myös näläntunnetta .

Mut herätti ihan proosallisesti puistotuttu, joka oli kahden lapsen jälkeen laihtunut erittäin paljon ja näyttäytyi niin simpsakkana että. Ajattelin, että jos muutkin pystyy, niin pystyn siihen minäkin.

Tämä tapahtui viime kesän lopulla ja nyt olen saanut painoa pikkuisen pudotettua. Tässä pudotuksen tuoksinassa olen huomannut muidenkin painon pudotukseen liittyvien väitteiden pitävän paikkansa. Esim. pienemmällä painolla jaksaa enemmän (totta!!) ja ruokavaliolla voi myös vaikuttaa päivän energiatasoon (niiin totta!!). Syömällä voi saada itselleen hyvän olon, jos toki ihan pahankin. Liikunta ei ole kuulunut repertuaariin ollenkaan, mutta nyt, kun alan lähennellä normaalipainoa, olen jaksanut liikkuakin. Tätä lisää!!!

Itseni pysäytti niinkin kliseisen kuin Oprahin show jota katsoin kerran jossa hän hyvin osuvasti totesi puhuttaessa laihtumisesta ja turhasta syomisestä,

"What are you actually hungry for?"

Koska harvallahan on oikeasti "nälkä" kaikkea sitä ruokamäärää kohtaan jos mättää mitä sattuu ja minkä verran tahansa. Olen itse usein tähänkin mennessä miettinyt, mitä oikeasti olenkaan "hungry for", aika säälittävää jos se olisi se karkki tai pizza.

Kiva ketju, ajatuksia kaikille.

Minut herätti vuosia sitten kysymys (eräälle toiselle henkilölle tehtynä):"Mihin tarvitset läskilinnaa ympärilläsi?". Oli erääseen koulutukseen liittyvä harjoitus ja kaikki olivat hyvin motivoituneita kokeilemaan omilla ongelmillaan opetuksia.
En silloin ollut läskilinnassa enkä oikeastaan vieläkään, vaikka paino on noussut silloisesta. Mutta olen usein miettinyt mihin tarvitsen näitä ympärilläni olevia pehmusteita.

Jo toissa kesänä aloin sulattelemaan niitä ja sainkin puolet tavoitteesta. Sitten tuli rankka aika henkisesti, syömiset oli mitä sattui ja pudotukset tulivat takaisin. Ja pehmustus senkun jatkui. Aloin syödä pahaa maailmaa ympäriltäni piiloon. Viime kesänä alotin VHH:n uudelleen, jonka avulla olen päässyt kaikista kivuista ja nyt hymyilee maailma muutenkin. Jospa saisin sulatuksen toteutettua, alku näyttää lupaavalta.

jossain luki että kehosi ei ole roskakori johon kannattaa tunkea kaikea roskaa

No, mulle tuli koira, ja perehdyin koiranruokintaan.

Koiranruokinnan(!) teorian kautta heräsin siihen, että ei me ihmiset nyt niin erilaisia olla, ruuan ensisijainen tehtävä on olla terveellistä ja hyödyksi. Puhtaita raaka-aineita, "tarkoitusperäistä" syömistä (ei ns. tyhjiä ruoka-aineita), itselle ominaista ruokaa. Mausta tinkimättä, missä sitten se merkittävin ero koiriin tuleekin

Se taisi olla alkusysäys, mikä pisti miettimään sitä, että ruualla oikeasti on muitakin optioita kuin "maistua hyvältä". Olinhan mä sen teoriatasolla tiennyt että ruoka on polttoainetta jne, mutta oli eri asia todella YMMÄRTÄÄ se.

Toinen sysäys tuli jostain lehtiartikkelista.
Ei ihmisen tarvitse laihduttaa laihtuakseen, vaan vain syödä oikein ja liikkua sopivasti.
Laihduttaminen on aina ennen merkinnyt mulle nimenomaan kuntosalikorttia ja kaalisoppakuuria, eikä niinkään omien elintapojen sopeuttamista omaan ravinnontarpeeseen.
Tämä oli kuin olisin valaistunut - oikeasti

Viimeisin, kolmas, valaistuminen tapahtui ihan hetki sitten, kun painonputoaminen tuntui pysähtyneen. Ymmärsin, etten voi olettaa kilojen lähtevän nopeammin kuin ne ovat tulleetkaan, jos haluan pudotuksen olevan pysyvä eikä mikään kuuriluontoinen. Ja hups vaan, rentouduin, ja painokin lähti taas alaspäin.

Jatkossa aion etsiä sitä oman itseni hyvää tasapainoa syömisen, liikkumisen ja vartalonkuvan väleillä. Syödä hyvin, liikkua mielekkäästi ja päästä siihen niinsanottuun kehon omaan painoon. Mikä se sitten onkaan