Laihdutushäpeä

Itselläni pari kaveria jotka hieman ylipainoisempia, mutta toinen heistä ottanut hirveän kuntorääkin päälle.
Elikkän olen melkeimpä ''ainut'' läski ystäväpiirissä, kyllä se mua hävettää. Enkä ole kertonut kenellekkään yrittäväni laihduttaa, kyllähän jos paino putoaa ihmiset näkevät sen sitten voin asiasta ohimennen mainita, muuten en halua tehdä asiasta suurtanumeroa!

Minäkin olen "salalaihduttaja". Vain mieheni tietää tästä, eikä hänkään tiedä eikä tule tietämäänkään tarkkaa painoani. Pelkään ehkä eniten sitä mahdollista kyttäämistä, mitä paljastamisesta perheelle ja ystäville seuraisi. Perheillallisella voin olla varma, että tulisi pitkiä katseita jos söisin vaikka palan viineriä. Vähän ehkä kaveripiirin kommentitkin pelottavat. Jos myöntäisin laihduttavani, en kuitenkaan haluaisi puhua siitä tai muutenkaan siitä tehtävän puheenaihe.

Lihoin äkillisesti viime vuonna reilu 15kg, joten laihdutus ja paino yleensäkin on mulle tosi arka aihe. Itsetunto on tällä hetkellä siinä jamassa, etten halua kuulla yhtäkään puolivahingossa heitettyä kommenttia painostani, koska en tiedä miten reagoisin.

Täälläkin on yksi kilojaan häpeilevä. Toisaalta on hyvä lukea muistakin kohtalotovereista, koska välillä tuntuu että kaikki muodokkaat kantavat kilonsa ylpeinä. Kyllä kadehdin heitä!
Minäkin pidän kaikki epämiellyttävät luvut visusti itselläni, ja ostoksillekin tulee mieluiten lähdettyä yksin. Muuten tykkään shoppailla, mutta vaateostosten tekeminen on aina yhtä kamala kokemus!
Tuntemukset ovat hyvinkin samanlaisia kuin mistä lilli_k kirjoitti.
Mutta suunta on ylöspäin, tsemit kaikille!

-Sopivasti(ko) lihava

Pakko taas ottaa vähä kantaa tähän kokonaan unohtuneeseen aiheeseen. Mutta joo, kovasti tämä lihavuus ja laihduttaminen nolottaa. Hyvin kurjina koen nykyään tilanteet, jossa normaalipainoiset kanssasisaret alkavat puhumaan läskeistään ja laihdutuskuureistaan. Itse en haluaisi osallistua keskusteluun ollenkaan, vaikka oikeasti saatan olla ainoa porukassa joka kunnon kuuria todella tarvisi.
Siinä sitten vaan naurahtelen muiden mukana ja kuuntelen korvat punaisena.. toivoen vajoamista maan alle.
Eri asia sitten seurueessa, jossa on ylipainoisia ihmisiä ja jotka aiheesta haluavat puhua. Itse en mielellään silloinaan osallistu keskusteluun, mutta ei tule ihan niin nöyryyttävää olo kuitenkaan.

Luin tätä ketjua, ja tunnistin itsessäni näitä samoja asioita. En ole kertonut kenellekään muulle kuin avopuolisolleni, että laihdutan. Kun muutamat ihmiset ovat kommentoineet, että näytän hoikemmalta, olen vähätellyt asiaa ja sanonut, että pari kiloa on lähtenyt kun olen välttänyt lounasruokailua ravintolassa. Todellisuudessa kiloja on lähtenyt jo 5.

Kaipa se nolottaa, että olen ylipäänsä päästänyt itseni ylipainon puolelle. Nolottaa, jos ihmiset ajattelevat ettei mulla ole itsekuria. Vielä enemmän nolottaa, jos jostain syystä en laihdukaan tai saa painoani pysymään normaalina, ja sitten kaikki tietää että olen epäonnistunut laihduttamisessa.

Kummaa noloutta tunnen kaupan kassalla kun lastaan sihen vihanneksia, hedelmiä ja muuta terveellistä ruokaa. Tulee sellainen fiilis, että ihmiset jonossa katsoo että "jaa toi läski on laihiksella" tai "ketähän toikin läski yrittää huijata - vetää kuitenkin kotona kaksin käsin suklaata" .

Onhan nämä vaikeita asioita ja hankala varsinkin jos ei lähipiiristä saa tukea. Mulla itsellä auttoi se kun lopulta isoimmillani tulin ns kaapista ulos ja myönsin itselleni sekä lähimmille ystäville ja perheelle että jotain on oikeasti pakko tehdä - ja se on pakko tehdä nyt. Vaikeinta oli tietty asian myöntäminen itselleen, sen että ei enää ollutkaan pikkuisen pyöreä ja muodokas vaan oikeasti pahasti ylipainoinen. Itse oon saanut lähipiiristä sittemmin tosi paljon tukea ja esimerkiksi treeniseuraa niistäkin joilla itsellä ei painonpudotukseen ole ollut tarvetta.

Toki perheitä ja ystäviä on monenlaisia mutta yleisesti ottaen uskon lähimpien ihmisten haluavan meille aina sitä parasta, jolloin kannustustakin varmasti monet haluaa sekä osaa antaa. Kilomäärän kertominen taas... noh, aluksi ns. huippupainon lukemaa en tainnut kertoa kuin yhdelle mutta sittemmin siitäkin puhuminen on tullut helpommaksi.
Heh, miehelle tosin en halua tarkkaa kilomäärää kertoa vaikka tuskin se sitä hetkauttaisi. Mutta ehkä se oma ajatus siitä mitä naisen " pitäisi" painaa ( eli ei ainakaan yli 65 kiloa ) elää vielä vähän turhan vahvana.

Mutta jokaiselle voimia valitsemallaan tiellä, vaikka olisit yksin arjessa tämän pudottamisen kanssa niin täällä meitä on monta muuta Ja tärkeintä on kuitenkin se oma halu päästä painoon jossa on parempi olla!