Laihduttamisen vaikeus jojoilun jälkeen

Toivoisin asiantuntija-palautetta kysymykseeni... Tai mitä tahansa, jos tietoa vain on.

Voiko jojoilusta olla jotain lopullista haittaa (=estettä) onnistuvalle ja pysyvälle painonpudotukselle? Olen tehnyt jotain kardinaalimokia aikaisemmin ja pelkään, että se on aiheuttanut tuhoa aineenvaihdunnalle. Olen vasta 20-vuotias, ja ylipainoa laihdutettavana olisi ainakin noin 15. Laihduttanut olen teinivuosinanikin, mutta aina se on ollut jojoilua.

Huomaan, että vaikka syönkin Kiloklubin kaloreiden mukaisesti ja liikun tarpeeksi(kuntosalia ja aerobista), välillä iskee mielettömiä ruokahaluja, jolloin tuntuu, kuin nälkä ei lähtisi syömällä ollenkaan (eli syön syön syön, niin pitkään että olen täynnä. Pelottavinta kai on, että en edes niin kovin täynnä). Onkohan tällä jotain tekemistä pilatun säätelyjärjestelmän tai hormonien kanssa? En oikeastaan tiedä, miten sellaisissa tilanteissa voisin reagoida, kun keho huutaa ruokaa. Muutoin syön melko normaalisti ja vältän ylilyöntejä. Olen vain syönyt väärin ja liikaa niin monta vuotta, että voisiko se olla pilannut "täydentunteeni"?

Säästöliekillä olon jälkeen tuntuu myös, kuin paino nousisi kokoajan kaikesta, mitä syön. Kauanko suunnilleen menee, että säästöliekin vaikutukset loppuvat, ja keho uskoo taas saavansa tarpeeksi energiaa tuntematta tarvetta varastoida kaikkea? En edes uskalla enää laihduttaa, ettei taas käy kuten ennenkin... Ja jojoilu jatku, ja keho haraa vastaan.

Turhauttaa niin paljon, kun en vaan tunnu saavan minkäänlaista otetta painonhallintaan. Se vain lipuu käsistä kokoajan. Pienestä pitäen mulla on ollut "hyvä ruokahalu" ja en tiedä mistä se johtuu. Olen myös kuitenkin aina liikkunut paljon.

Voikohan se "luontainen paino" koskaan palautua, ja keho normalisoitua?

Kellään samantapaisia kokemuksia, miten irti kierteestä, mikä auttoi?

Kaikki ajatukset ovat tervetulleita, kiitän ja kumarran.