Korvaava toiminto iltapäivänapostelulle - vinkkejä kaivataan!

Kysymykseni koskee ehkä pientä, mutta päivittäistä ongelmatilannetta syömisen tai sen hallinnan puuttumisen suhteen.

Ongelmani on siis se hetki, kun tulen töistä kotiin. Silloin unohdan kaikki aikomukset painonhallinnasta, ruokien kirjaamisesta yms. ja syön kaiken mitä käteen osuu. Vaikka hevosen suitsilla. Mieluiten menee ruisvoileipiä, tavallinen määrä on 6 suurta voileipää juustolla ja kinkulla. Päälle pari kourallista pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä yms. Pullaa, jäätelöä ja suklaatakin menisi jos olisi, yleensä ei löydy (onneksi). Lopulta mahan täyttyessä "tokenen" ja lopetan. Ja ryhdyn laittamaan perheelle ruokaa. Ruuankin sitten vielä syön, vaikka maha on jo täynnä, koska pitäähän perheen ruokailla yhdessä

Syön joka päivä aamiaisen, joka on kylläkin arkisin kevyt, n. 200kcal. Töissä syön puolen päivän aikaan joka päivä monipuolisen lämpimän lounaan lisukkeineen: tavallista ruokaa, höyrytettyjä vihanneksia, salaatteja, leipää, maitoa, joskus jälkiruuankin. Siitä huolimatta syöpöttely iskee päälle heti kotiin tultua n. klo 16. Vaikka aikomus on siis joka tapauksessa n. tunnin päästä syödä lämmin ateria.

Olen yrittänyt lisätä aamiaista --> ei mitään tulosta. Olen kokeillut ottaa töihin välipalan mukaan (omena, voileipää) ja syödä sen juuri kotiinlähdön hetkellä --> ei vaikutusta. Itse asiassa ongelman ydin ei olekaan nälkä eikä se, etten kestäisi odottaa ruuan valmistumista, vaan syön tympiintymiseeni ja väsymykseeni. Työpäivän jälkeen olen useimmiten aika väsynyt, toivoisin hetken omaa aikaa. Mutta heti kotiin päästyä pitää alkaa "palvelemaan" muita: lapsia, miestä, jopa koiraa. Tai siltä se ainakin tuntuu monesti... Sitä paitsi vihaan ruuanlaittoa, silti joudun sitä joka päivä tekemään. Tähän ketutukseen siis syön ne voileivät.

Keksisikö joku vinkkiä tai konstia mitä korvaavaa toimintaa voisin opetella tilalle? En voi esim. lähteä lenkille (vaikka haluaisin), äiti-ihmisenä minun pitää olla kotona ala-aste -ikäisten lasteni luona. Joku kiva pieni juttu jolla "palkitsisin itseni" työpäivän jälkeen voisi toimia, en vaan keksi mikä se olisi.

Kuulostaa siltä että syöminen heti kun pääset kotiin on opittu tapa, ei niinkään nälkää. Joidenkin on heti päästävä vessaan kun tulevat kotiin, vaikka 5min aikaisemmin ei ollut hätää ollenkaan. Opittu tapa sekin.

Yritä muuttaa jotain sinun kotiintulemisrutiineissa. Ilmeisesti sinulla on aikaa käytettävissä ennen kuin pitää alkaa kokata perheelle kun kerran voileipiä ehdit laittaa. Älä mene keittiöön ollenkaan. Keksi jotain mitä on "pakko" tehdä heti kotiin tullessa, hyödyllistä tai ei. Valitse vaikka edellisenä päivänä jotain hyvää musiikkia valmiiksi, ja sitten tanssit olohuoneessa. Tai peset pyykkiä tai ikkunoita. Jotain mihin tarvitset molemmat kädet etkä pysty istumaan, mitä tahansa, mutta älä mene keittiöön!

Sitten vasta kun on aika tehdä ruokaa koko perheelle menet keittiöön. Teet ruoan, syöt perheen kanssa etkä sen jälkeen koske ruokaan. Laita joku muu perheenjäsen korjaamaan pöydän ja ruuantähteet.

Kun tarpeeksi kauan jatkat tätä, niin katkeaa varmasti huono tapa. Edellyttäen että olet syönyt järkevästi aamulla ja päivällä.

(Minun huono tapa oli poiketa kaupan kautta kotimatkalla, ostin karkkipussin jonka söin, eikä sen jälkeen tehnyt mieli oikeeta ruokaa ollenkaan. Alkuun oli vaikeaa lopettaa, mutta enää ei edes tee mieli)

Miten pystyisitkö jo kotimatkalla syömään jotain "naposteltavaa",esim pikkuporkkanoita?Ne vie nälän ja tulee aika täyteen ettei ainakaan heti kun on pussillisen syönyt pysty vähään aikaan mitään muuta syömään.Vai saatko sillä voileipien syömisellä itsellesi hetkeksi ns. omaa-aikaa,jos sen ajan ihan pystyisit ,vaikka 10-15min, lepäämään rauhassa,ennenkuin ryntäät taas kotihommiin.
Uskon että on aika työlästä aloittaa uutta työpäivää heti kun on kotiin saapunut,mutta tuskin ne lapset ja mies nälkään kuolevat vaikka hetken levon ottaisitkin.

Voihan Running foot, kirjoituksesi oli aivan kuin minun näppäimistöltäni naputeltu! Niin tuttua! Tosin koen kyllä nälkäni ihan oikeasti näläksi, jo isojen "lasten" äitinä ei tuo toisen työpäivän aloittaminen ip:llä kotiin tultua ketuta vaan lähinnä stressi helpottaa.

Kotiinpaluunälkäinen ei välitä, onko kaapissa odottamassa jotain erityisherkkua, suklaata, keksiä, t.m.s., niin että niiden kauppaan jättäminen ei hyödytä - sitä syö vaikka aaltopahvia, kunhan vatsan saa täyteen ja heti! Ja leipää ja voita nyt on aina saatavilla.

Olen todennut että tuhti, rasvainen (epäterveellinen - lihapiirakka kahdella nakilla ) lounas pitää nälän huomattavasti pidempään pois kuin terveellinen, vaikka se miten olisi kuitu- ja proteiinipitoinen. Valitettavasti ei vain ole järkevää korvata lautasmalli-atriointia näin.

Jos työpaikalla voi syödä pienen välipalan, jogurtin, hedelmän t.m.s. iltapäivällä vähän ennen kotiinlähtöä, niin se saa nälän jonkin verran tyyntymään, ehkä myös "opitun" välipalatarpeen voittaminen kotiin päästyä helpottuu. Töissä ei ainakaan voi ahmia enempää kuin on mukaan varannut.

Myös uuttera veden naukkailu työpäivän aikana laimentaa usen illansuun näläntunnetta (- mutta kun ei janota; vesi tulee korvistakin ulos ).

Toisinaan teen keittoja, laatikoita t.m.s. lämmityskelpoisia ruokia niin ison annoksen kerralla, että siitä riittää seuraavankin illan ateriaksi. Silloin syönkin kotiin tultua heti päivällisen, ja välipala jää syömättä eikä vatsa silti marise sen aikaisemmin/enemmän iltapalaa kuin muulloinkaan.

Mitäs jos laittaisit edellisenä iltana itsellesi jääkaappiin töistä paluuta varten valmiiksi vaikka vain kaksi voileipää, päällysteinä harkitusti vähärasvaista leikkelettä ja paljon vihanneksia. Leipärasvaakin tulisi sipaistua hennommalla otteella kuin kotiinpaluun silmittömässä mättöhimossa. Söisit ne sitten hyvällä omallatunnolla. Pääruuan annostelu leivoslautaselle voisi myös vähentää kokonaiskaloreita (tosin se kunnon ruoka olisi täten korvattu voileivillä, mikä ei nyt niin terveellistä liene).

Tsemppiä ruuhkavuosissa elävälle perheenäidille!

(päädyin pohtimaan asioita niin ajan ja ajatuksen kanssa, että tähän väliin on varmaan tullut jo muitakin kannanottoja )

Mulla oli sama ongelma vuosikausia: söin välipalan välipalan perään. Nyt olen kehittänyt uuden rutiinin: töistä tullessa keitän neljän viljan puuron ja syön sen rauhassa. Syömisen aikana pohdin mitä teen loppuillan. Puuro täyttää mukavasti ja se iltaa pitkin napostelu on loppunut. Näköjään semmoinen töistä palautumisen oma aika on tärkeää.

keskiviikkona, 12. lokakuuta 2011 klo 17:02 Niitta kirjoitti:

Olen todennut että tuhti, rasvainen (epäterveellinen - lihapiirakka kahdella nakilla ) lounas pitää nälän huomattavasti pidempään pois kuin terveellinen, vaikka se miten olisi kuitu- ja proteiinipitoinen. Valitettavasti ei vain ole järkevää korvata lautasmalli-atriointia näin.

Siinäpä se. Pelkkä kuitu ja proteiini ei riitä, vaan ruuassa pitää olla sitä rasvaakin. Ei tarvitse karpata, vaan siirtää vaikka päivän kokonaisrasvasta pääosan sinne lounaalle, niin loppupäivä voi sujua paljon helpommin. Ja lisää sitä rasvaa päivään vähän enemmän kuin KK:n minimisuosituksen verran.

keskiviikkona, 12. lokakuuta 2011 klo 17:28 Pomm kirjoitti:

Mulla oli sama ongelma vuosikausia: söin välipalan välipalan perään. Nyt olen kehittänyt uuden rutiinin: töistä tullessa keitän neljän viljan puuron ja syön sen rauhassa. Syömisen aikana pohdin mitä teen loppuillan. Puuro täyttää mukavasti ja se iltaa pitkin napostelu on loppunut. Näköjään semmoinen töistä palautumisen oma aika on tärkeää.

Minäkin syön puuron, kun tulen töistä. Olen vaan niin laiska ja koiralla on kiire ulos, että syön sellaisen valmiin Eloveena pussipuuron.

hei, kiitos nopeista vastauksista! Niitta neuvoi tekemään jääkaappiin valmiiksi kaksi voileipää odottamaan kotiintuloa. Tämä voisi toimia, se olisi hallittu ja sallittu oma hetki. Kokeilen heti huomenna! Niitta neuvoi myös lämmittämään valmiita ruokia jääkaapista. Sen olen kokeillut ja se auttaa: läheskään aina vaan ei ole eilispäivän tähteitä tarpeeksi koko perheen ateriaksi.

Toinen on Pullapallon neuvo rasvan lisäämisestä lounaalle. Se tosin on hankalampi toteuttaa kuin äkkiseltään luulisi: työpaikkani on sairaala ja ruoka siellä on erittäin terveellistä ja vähärasvaista, toki myös herkullista ja vaihtelevaa, tykkään siitä. Rasvaa en oikein voi lisätä kuin kaatamalla oliiviöljyä ruokaan...Vielä en taida olla siihen kypsä .

Floras Secretin neuvo etten mene keittiöön ollenkaan ei taida toimia: menen kettiöön koska minun pitää ruveta heti tekemään ruokaa. Mutta voisin kyllä yrittää tehdä siinä välissä jotain ihan muuta vartin ajan.

Puuron keitto ei valitettavasti taida ratkaista ongelmaa. Ruoka on tehtävä ja syötävä kuitenkin.

Silloin jos lapset on lomalla ja vaikka isovanhempien kanssa mökillä, mitään ongelmaa ei ole. Silloin minun ei tarvitse laittaa ruokaa (enkä laita!) ja voin muutenkin lähteä heti minne haluan: jumpalle, lenkille, kirjastoon...tai nukkua tunnin. Silloin mikään ei ketuta eikä voileipiäkään muista ahmia.

Mitenkäs jos ottaisit sen välipalaleipien tilalle jotain juotavaa? Itseäni usein juoma täyttää enemmän. Joko marja/hedelmäsmoothie tai sitten iso kahvi tai tee. Otat sen oman hetken siihen, juot rauhassa sitä mikä maistuu ja vaikkapa luet lehteä tai kirjaa tai katsot televisiosta jotain. Rauhoitut hetken töistä tultuasi ennen ruuanlaittoa.

Yksi ystäväni, jolla on pitkä työpäivä, pitkä työmatka ja sairas mies kotona, tekee näin: Kun hän tulee kotiin, ottaa jääkaapista ruuan, jonka on tehnyt edellisenä iltana, lämmittää sen ja he pääsevät heti syömään. Se "palvelu" on ikäänkuin tehty ja sitten onkin omaa aikaa jonkin verran. Voi käydä lenkillä tai katsoa telkkua tai tehdä kotitöitä. Sitten myöhemmällä illalla ystäväni tekee tai valmistelee seuraavan päivän ruuan jääkaappiin. Tietenkin se vaatii suunnittelua ja täytyy olla oikeat ruokatarvikkeet kotona jne. mutta se toimii hyvin.
Itsekin teen joskus niin, että syömme päivälliseksi entiset jämät, ja teen illan mittan vaikka jonkun hitaan uuniruuan seuraaviksi päiviksi. Siinähän se muhii itsekseen pitkin iltaa. Kaikki lihapadat ja laatikot on pakkokin tehdä etukäteen, muuten ei pästäisi ikinä syömään.