Kauanko kaloreita jaksaa laskea?

Ihmettelen, jaksaako joku tosiaan laskea päivästä toiseen syödyn ruuan kalorimäärän? Voiko siihen tulla tottumus, siis ettei tarvitse enää miettiä Aikoinaan laihdutin painonvatijoiden menetelmällä muistaakseni 8 kiloa, eli saavutin normaalipainon, mutta sitten kyllästyin laskemaan pisteitä. Nyt kun laihdutan taas (raskauskiloja jäljellä runsaasti, imetystä lopettelen ja tavoitteena -10kg), tympii sama kalorilaskenta. Siihen se normaalipainossa pysyminen tyssäsi aikoinaan. Päivä kului ruokaa miettiessä ja laskiessa, mitä voi syödä ja kuinka paljon. Sitten kun tuli erityisiä menoja ja juhlia, ei tosiaan voinut tietää, paljonko on syönyt. Pääseekö siitä laskemisesta ja ruuan miettimisestä yli koskaan vai pitääkö sitä laskemista jatkaa vuosia? Missä vaiheessa vatsa tietää olevansa kylläinen ilamn kalorien laskemista

Hmm, mua on kans vähän mietityttänyt tää kysymys, että kun olen tavoitepainossa, jatkanko kaloreiden laskentaa, että pysyn painossa.
Mättöpäivinä kun on juhlia sun muita ja tietää että kalorit ylittyy, en useinkaan jaksa merkata ruokia, ehkä saattaa olla huono juttu, sillä silloin tulee syötyä enemmän kaloreita, mutta vasta muutama kuukausi laihdutusta takana, joten kai pian opin siihen, ettei yksi jäätelö tarkoita sitä, että voin ahmia mitä tielle sattuu !!
Olen kuitenkin tullut pohdinnoissa siihen tulokseen, että tavoitepainon saavutettuani pidän jonkin aikaa kiloklubia, ehkä noin kuukauden, kaksi, että opin normaaliin syöntiin, silloin osaan jo päässäni ruokaa tehdessäni laskea kalorit suurin piirtein, ja tiedän, kuinka paljon kuuluu syödä ja osaan syödä oikein.

Se on jokaiselle aika henk.koht. juttu... mulle tuo merkkailu rentoutta... olen varmaan outo. Merkkaan vasta illalla jälkeenpäin eli se on enää eräänlainen tarkistus... tiedän että osaan, jos haaluan, mutta jos en merkkaa, mulla joko jää paljon vajaaksi tai menee paljon yli, koska en muka sitä "virallisesti" tiedä kun en merkkaa... mulle merkkailu ei vie paljon aikaa. Illalla käyn yleensä kuitenkin koneella ja klubissa....

Jos siis olen koneella, niin merkkaan ja olen ollut vuoden tavoiteessa.... juuri olin kolme päivää merkkaamatta reissus ja kyl suunnilleen tiedä paljon ja miten tuli syötyä... mutta kyl huomenna taas merkkaan.

Muttauskon että tässäkin hommassa on todella monta eri vaihtoehtoa... mikä kullekin sopii, ja on rentoa... mutta ei riistäydy ns. käsistä syömingit.
(näin mie mietin asiaa...)

Kiloklubissa on se hyvä puoli, että kun vain kirjaa syömiset ruokaosioon, ohjelma laskee niiden kalorit automaattisesti. Mitään ei tarvitse laskea itse, ainoastaan punnita tai arvioida syödyn ruoan määrä. Jos merkkaat aterian etukäteen, voit kirjata ne ruoat mitä ajattelit syödä, ja sitten kalorimäärän ja laatupallojen mukaan lisätä tai tarvittaessa vähentää jotain.

Kiloklubissa ei ole yhtä tarkkoja suosituksia sopiville määrille kuin Painonvartijoissa, vaan ateriat voi koostaa mielensä mukaan niin, että laatupallot ovat pääosin vihreinä ja kalorimäärä lähellä suositusta. Sillä, jos esimerkiksi syö noin 100 kcal enemmän kuin ohjelma itselle suosittelee, ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Olen joskus kauan sitten ollut Painonvartijoissa itsekin, ja siellähän parin pisteen ylitystä pidettiin hirveän suurena. Sitähän se ei todellisuudessa päivän kalorimäärän kannalta ollut.

Aina, jos vajetta jää, syöt vähemmän kuin kulutat ja paino putoaa ainakin pidemmällä aikavälillä. Ateriaehdotuksia jokaisen omalle suosituskalorimäärälle (+/- 100 kcal siitä) suunniteltuna löytyy ruokaosiosta kohdasta selaa menuja.

Kun kysyit, kauanko ruokapäiväkirjaa joutuu käyttämään, minulla siihen meni neljä vuotta. Viimeisen puoli vuotta olen voinut luottaa siihen, että oma olo kertoo milloin olen syönyt riittävästi. On täysin yksilöllistä, paljonko siihen kuluu aikaa. Jos takana on vähäkalorisia laihdutuksia (esim. Painonvartijat on sellainen), oikean kylläisyydentunteen löytämiseen voi mennä kauan. Minulla pitkän ajan syy ei ollut tuo, vaikka painonvartijoissa joskus olenkin laihduttanut. Useimmilla aikaa menee todella reilusti vähemmän kuin minulla.

Paupali -

itse en ole merkannut kiloklubin ruokapäiväkirjaan syömisiäni muutamia päiviä lukuunottamatta. Minulle ei sovi tarkka laskenta, tiukka suunnittelu tai kontrollointi. Mutta en olekaan varsinaisesti pudottamassa painoa vaan opettelemassa terveellisempää tapaa ruokailla ja huolehtia terveyestäni. Mulle kiloklubin ehdottomasti tärkeimmät opetukset on ruokailun säännöllisyys ja riittävä ravinnon saanti. Jos näistä lipsun, napsin mitä eteen sattuu eikä lopputulos ole hyvä.

Kiloklubin opeista on jäänyt myös seuraavat jo selkärankaan:

- riittävästi kasviksia (+ marjoja, hedelmiä)
- rasvaisia maitotuotteita (en ole kyllä aiemminkaan suosinut kevyttuotteita)
- välttelen valkoisia jauhoja ja sokeria, mutta syön niitäkin joskus
- syön päivittäin vaihdellen lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia ja paljon erilaisia pähkinöitä.

Näillä ohjeilla painoni pysyy sopivana ja energiaa riittää liikuntaan ja arjen pyörittämiseen.

Kyllä sitä tulee merkkailtua ihan automaattisesti,ja tuo ruuan miettiminen on jokapäiväinen pakko,sillä elämä on kiinni syödydtä ruuasta,joko lihoa tai laihtua,mulle nykyään riittä useimmiten vakaa,muistan aika hyvin mitä millon syön ja tarkkailen tavallaan vaakalla sitä syömistäni,mutta kyllä mielenkiinto on tietä miten ne pallon värit illalla menee ja paljo on hiilareita sun muuta ja on syönyt suositusta lähelle!
Kun tuo syöminen on pakollista muuten käy kuin mustalaisen hevoselle,oppi olemaan nälässä ni kuoli

Merkkailin ensimmäiset pari-kolme kuukautta aika tarkkaan syömiset ylös ja kun huomasin, että ruokamäärä pysyy aika samana päivittäin, lopetin ruokakirjanpidon. Sehän tässä on tarkoitus, että oppii syömään oikein ja ainakin mulla tuntuisi olevan nyt se oikea käsitys oikeasta määrästä ruokaa.

En minä jaksaisi loppuikää merkkailla ylös, joskus tarkistan jonkun uuden ruuan tai jos on koko päivä syöty jotain tavallisesta poikkeavaa. Kk:ssa on juuri tuo idea, että opitaan se oikea määrä ja laatu ruokaa, jolla sitten mennään jatkossa eteenpäin eikä tarvitse enää miettiä ja laskeskella kaloreita, vaan se homma on jo niinkuin "selkärangassa".

Sitten jos repsahtaa tai lipsuu kovasti, palaan kirjanpitoihin ja tarkastelen, missä mennään.

Itse merkkailin puolisen vuotta hyvinkin tunnollisesti syömäni ruuat. Sitten lopetin viikonloppumerkkailun ja viimeisen kuukauden olen merkkaillut vain satunnaisesti tarkastusmielessä. Tässä viimeisen kuukauden aikana paino ensin hieman nousi, jumitti sitten ja lopulta alkoi taas laskea. Eli kyllä se oppi on kuitenkin mennyt perille, vaikka ensin hieman panikoinkin että osaako sitä syödä oikein. Itselläni se tarkoittaa ruuan määrän ja laadun hahmottamista, koska oma nälän- & kylläisyydentunteeni on edelleen sekaisin vuosien huonoista elämäntavoista, joten siihen en voi luottaa.

Tarkoitushan tosiaan on, että se oppi on siellä "selkärangassa", kuten marimintti tuossa totesi.

Niin kyllä tarkoitus on käyttää kalorilaskuria siihen oppimisen ja laihtumisen tueksi ja sitten myöhemmin opetellaan siitä eroon. Ei ole tarkoitus todellakaan että 5-10 vuotta lasketaan kaloreita. Ihannetapauksessa sitä tehdään paljon vähemmän aikaa mutta kun elämä ei aina ole suoraviivaista..

On keskeistä sisäistää, että kalorilaskua voi käyttää mutta se ei voi jäädä ainoaksi tavaksi opetella syömään kohtuudella. Ne muutkin tavat pitää opetella ja sitten irtautua kalorilaskennasta.

Mä merkkailen edelleen. Käytän tuota ruokapäikkyä aterioiden suunnitteluun. Sillä tavalla on säästynyt pitkä penni, kun ei tule ostettua kaupasta heräteostoksia eikä mene ruokaa hukkaan pilaantumalla kun ei kuitenkaan ehdi kaikkia herätteitä syömään.