Karppaaminen painon pudotuksen kiihdyttäjänä

No mä ajattelin kyllä elää loppuelämäni alle 100 gramman hiilareilla. Mä päätin heti alusta alkaen opetella KK:n filosofian mukaan sellaisen tavan syödä, että sen voi pitää loppuelämän. Mulla ei siis ollut missään vaiheessa mitään erillistä laihdutusruokaa ja sen jälkeistä "normaaliruokaa". Kuurimenetelmällä mä olisin varmaan lihonut jo vuosi sitten takaisin lähtölukemiin.

Muoks: toki mulle sattuu eteen kakkukestejä ja juhlia, jolloin ei hiilareita tai suupaloja kytätä, mutta nämä ovat sellaisia harvinaisempia juttuja eivätkä kuulu normaaliin elämään. Vähän niin kuin alkoholikin. Kyllä mä viiniäkin otan toisinaan lasin tai pari hyvän ruuan kanssa, mutta ei se mun jokapäiväiseen arkeeni kuulu.

maanantaina, 30. tammikuuta 2012 klo 15:07 Pullapallo kirjoitti:

No mä ajattelin kyllä elää loppuelämäni alle 100 gramman hiilareilla. Mä päätin heti alusta alkaen opetella KK:n filosofian mukaan sellaisen tavan syödä, että sen voi pitää loppuelämän. Mulla ei siis ollut missään vaiheessa mitään erillistä laihdutusruokaa ja sen jälkeistä "normaaliruokaa". Kuurimenetelmällä mä olisin varmaan lihonut jo vuosi sitten takaisin lähtölukemiin.

Muoks: toki mulle sattuu eteen kakkukestejä ja juhlia, jolloin ei hiilareita tai suupaloja kytätä, mutta nämä ovat sellaisia harvinaisempia juttuja eivätkä kuulu normaaliin elämään. Vähän niin kuin alkoholikin. Kyllä mä viiniäkin otan toisinaan lasin tai pari hyvän ruuan kanssa, mutta ei se mun jokapäiväiseen arkeeni kuulu.

En ole tuota "normaali"ruokavaliotani (siis tulevaa, ei entistä) vielä tämän päiväkirjan kanssa katsonut, mutta arvioisin siinä hiilareiden osuuden olevan siinä 1590g kieppeissä, ehkä hiukan yli. Perunaa en syö (kuin ihan joskus, jos jotain hyvää keittoa on tarjolla), gluteiinisensitiivisyys pudotti viljat pois melkein kokonaan (jotain tattaririeskoja joskus herkuttelen), eikä riisiä/maissiakaan tule paljoa syötyä. Eli normaalisti syön nykyiseen verrattuna hiukan enemmän kasviksia (uunijuurekset on hyviä, kaverin lounaspaikassa on punajuuri-lanttu-porkkana -versio noista, omnomnom =D ). Aiemmin isoin ongelma on ollut se, että karkkia on ollut "pakko" syödä. Jos on kaupassa käydessä alkanut tehdä mieli karkkia, mutta on vastustanut kiusausta, on loppupäivän ollut hermot kireällä sen vuoksi. Eli melkoinen sokeririippuvuus... eikä ihme, kun aina on ollut sitä tyyppiä, joka on saanut syödä mitä lystää sen näkymättä missään, kunnes sairastelusta johtunut lääkitys ja liikunnan loppuminen muutti kaiken.

Jos tuosta makeanhimosta pääsisi tässä ohessa eroon, olisi elämä paljon helpompaa jatkossa... vaikkakin liikuntaa on tullut taas mukaan, että sikäli pitäisi hiukan helpottaa kanssa, mutta muutenkaan ei ole terveellistä vetää sitä sokeria koko ajan naamaan.

Eikä se sokeri oo hyväksi hampaillekkaan. Mulla ei oo ollut koskaan reikiä hampaissa ja toivottavasti ei koskaan tulekkaan.

Musta on aika huono mittari kuitenkin puhua karppaamisesta ja ylläpidosta grammamäärin. Yleensä esim. ruotsalaiset käyttävät prosenttimääriä makrojen ilmoittamisessa sikäläisessä LCHF:ssa. Esim. olympiavoittaja Björn Ferry ns. karppaa, vaikka hänen hiilarinsa ovat kovasta kulutuksen tasosta johtuen jossain 250g tietämillä ja ylikin. Mutta jos lasketaankin energiaprosentit, tuokin hiilarimäärä menee ihan sikäläiseen LCHF-kategoriaan ja muistaakseni alle 20E%:iin. (Älkää kivittäkö, jos muistini pettää tässä kohden).

Kenties kiloklubissakin on tullut tavaksi puhua enimmäkseen grammaperusteisesti, koska täällä on ollut enimmäkseen naisia mukana. Itse tykkäisin puhua mieluummin noista prossajutuista, vaikka taas tässäkin ketjussa sorruin grammapuheeseen.

Kenties voisimme täällä kiloklubissakin opetella tuon %-puheen karppaamisesta puhuttaessa, niin ei tuntuisi niin yksisilmäiseltä tuo homma. Tämmönen vaan tuli mieleen.