Henkisten tarpeiden vaikutus painonhallintaan

Olen jumittanut samassa painossa jo monta kuukautta. Paino seilaa 68-71 kilon välillä, useimmiten se on noin 69,5.
Liikun paljon ja liikuntojen kanssa ruokailut on noin 1900 kcal päivässä, vaje noin 400 kcal. Tuo vaje on todella vaikea ylläpitää. Monesti minusta tuntuu, että olen kylläinen, mutta silti minulla olisi halu syödä. Usein sitten syönkin. Harvoin silti menee pluskaloreille. Mutta paino ei myöskään tipu.

Minulla ei ole mitään vaikeuksia tempaista vihreitä pallorivejä päivä toisensa jälkeen. Olen oppinut ja sisäistänytkin terveellisen ravintokoostumuksen ja pidän valtavasti siitä ruoasta, jota nykyään syön. Mutta ongema on se, että voisin syödä sitä kuinka paljon vaan. Ja kaipaan sitä, että maha on todella täysi. En siis kaipaa edellisestä elämästä makuja tai herkkuja, kaipaan MÄÄRÄÄ.

Olen alkanut ajatella, että syy voisi löytyä henkiseltä puolelta. Mutta mikä se syy olisi, sitä en ole saanut selville. Olen pääsääntöisesti tyytyväinen elämääni ja elämänlaatuni on painonpudotuksen ja liikunnan myötä kohentunut merkittävästi.

Onko mahdollista, että yritän kuitenkin täyttää jotain tyhjyyttä ruoalla? Ja miten tätä asiaa voisi työstää, kun en edes tiedä mistä olisi kyse. Vai etsinkö nyt ihan turhaan syytä korvien välistä?

Mulla on ihan sama juttu, paino seilaa tiettyjen lukemien välillä koko ajan. Kyllä henkinen tyhjyys voi vaikuttaa syömiseen. Onko sinulla lohtusyömistä kiireisen päivän jälkeen? Itse huomaan palkitsevani itseäni ruoalla, eikä mullakaan ole muuta ongelmaa kuin määrä. Kylläisyydentunnekin tulee vasta aikamoisen syömisen jälkeen, ellei muista, että jostain syystä menee ainakin puoli tuntia kylläisyydentunteen saavuttamiseen.

Ei ole lohtusyömistä. Ainoastaan hillitön, nälkääkin jonkin verran muistuttava tarve syödä. Sellainen "craving".

Tuleeko tuo mieliteko ja syömisen tarve kun ei ole muutakaan tekemistä? Moni syö tylsyyteen, niin minäkin. Kokeile tehdä jotain johon tarvitset kaksi kättä ja keskittymistä (esim. käsitöitä, siivousta) ja kokeile meneekö ohi. Hienosti olet kuitenkin jo tiputtanut painoa!

Oletko syönyt nyt viime kuukausina enemmän tai jotenkin eri lailla kuin ennen? Olet kuitenkin tiputtanut painoa jo 28 kiloa. Mistä se vika sinne korvien väliin olisi yhtäkkiä tullut?

Jos ruokamäärissä ja liikunnassa ei ole tapahtunut muutoksia, niin kyseessä on jonkinlainen tasannevaihe. Silloin keho vain yrittää pitää nykyisestä painosta kiinni. Paino lähtee todennäköisesti jossain vaiheessa taas putoamaan. (Mättöpäivä saattaisi houkutella painonlaskun taas liikkeelle.)

Jos taas syöt itsesi täydemmäksi kuin ennen, niin yritä etsiä jotain sellaista syömistä, josta saisit täyden olon vähemmillä kaloreilla.

tiistaina, 13. syyskuuta 2011 klo 21:57 R&R kirjoitti:

Olet kuitenkin tiputtanut painoa jo 28 kiloa. Mistä se vika sinne korvien väliin olisi yhtäkkiä tullut?

Minulla ainakin stressi vaikuttaa. Olen pudottanut 26 kiloa ja aloittajan tavoin paino jumittaa, on sahattu samoissa lukemissa jo kaksi kuukautta ja ylipainoa kuitenkin on paljon. Ja stressaa ihan mielettömästi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jonkun pitäisi päässä loksahtaa paikalleen ennen kuin voin jatkaa. Stressi nostaa päivittäiset mieliteot tosi helposti pintaan, ja vaikuttaa muutenkin ainakin minun kohdallani painoon, vaikka ei sitä roskaa tulisi syötyä.

Mitä lähemmäksi normaalipainoa tulet, sitä hitaammin paino putoaa, tai putoaminen jopa loppuu. Kroppa kertoo että nyt riittää. Kyse voi olla tuostakin.

Ja toinen tärkeä asia on motivaatio. Itse olen huomannut, että minun täytyy todella haluta laihtua, että sitä sitten oikeasti tapahtuukin. Ja tämä motivaation tarve kyllä korostuu nimenomaan näiden viimeisten kilojen kohdalla...

Treenaaminen on viime kuukausina muuttunut intensiivisemmäksi varsinkin kestävyyspuolella. Se toki saattaa vaikuttaa ruokahaluun. Mutta saan kyllä toteutuneet kalorinkulutuslukemat sykemittarista, joten myös syötyjen kalorien määrä on kulutuksen mukainen.
Tekemisen puutteestakaan mielestäni ei ole kysymys. On vain sellainen tunne, etten tule kylläiseksi.
Mittanauha ei anna parempia lukemia sekään.

Entä sitten arkiaktiivisuus, onhan oikealla tasolla (täällähän usein suositellaan mieluummin liian alhaiseksi kuin liian korkeaksi, minkä minäkin ymmärrän kun taipaleen alkumetreillä ollaan)

Mutta itse huomasin että laihdun paremmin reilulla 2000kcal kuin 1800 kcal (mitä yritin väkisin koko viime talven toteuttaa). Ja kun muutin itseni painon ylläpitäjäksi laihduttajan sijaan, näin jotenkin selvemmin että minähän kulutan parhaimmillaan yli 2400kcal päivässä. Ja epäilen että todellinen arkiaktiivisuustasoni on 3 nykyisen 2 sijaan.

Että jospa yksinkertaisesti syöt liian vähän todelliseen kulutukseesi nähden, ja vaikka kroppa ei säästöliekillä olekaan niin pihtaa jotenkin muuten kumminkin...

Ja jos painonpudotus stressaa niin aina voi voi vaihtaa itsensä ylläpitäjäksi. Se tavoitepaino ei "kummittele" ja luo stressiä siinä koko ajan, ja silti nyt niin yksinkertaisen matematiikan osaa, että osaa vähentää siitä kulutusarviosta sen 300-500kcal. Mulle tämä on auttanut paljon stressaamiseen ja siihen, että "vielä pitäisi pudottaa niin ja niin paljon"

Arkiaktiivisuustasoni on 1. Lisäksi merkkaan liikuntaan arkikävelynä kaikki pidemmät arkiset hyötykävelyt, joita on jonkin verran hikiliikunnan lisäksi.

Olen pohtinut laihdutuslomaa - eli painon ylläpitoa tässä vaikka parin kuukauden ajan - ja sitten sen jälkeen voisi katsoa, vieläkö jaksaa jatkaa. Jos vaikka uskaltaisi sen pari kk olla kokonaan punnitsematta itseään, mutta söisi ylläpitosuositusten mukaan...

Joka tapauksessa tämä nykyinen painoni on mulle jo lottovoitto ja olen aika tyytyväinen itseeni kaikin puolin (sisäisesti ja ulkoisest), joten eihän tämä jumitus mikään maailmanloppu ole.