Apua _motivaatio-ongelmiin_?

Ihanaa, kiitos Pape! Järkeilinkin itse että ei voi mitenkään mahdollista että niin pienessä ajassa olisin kerännyt 3 kiloa rasvaa takaisin itseeni. Vaikka todella paljon söinkin ja alkoholistakin tuli varmasti tajuttomasti kaloreita, uskoisin että paino laskee ensi viikkoon mennessä edes kilolla, parilla alas. Ja mitäs tässä, motivaatio kohdillaan taas. Ja 15 kiloa kuitenkin takana, enää muutama kilo edessä, mikäs sen mukavempaa kuin tavoitella sen hävittämiseen vuoden loppuun mennessä!

ei vaan jaksa...motivaatio täysin hukassa. Niskat jumittaa ja huimaus jatkuu. Sairastelu vie laihdutusmotivaation täysin. Mistä keräis voimia...

Ei ole pakko tehdä yhtään mitään, paitsi kuolla aikanaan.

keskiviikkona, 7. joulukuuta 2011 klo 14:41 elli77 kirjoitti:

Onko pakko elää jos ei jaksa

elli77 - sen perusteella, mitä toisissa ketjuissa olen kirjoittanut, antaisin ensiksi ärsyttävän tätimäisen neuvon: lopeta itsesi nälällä rääkkääminen, vaikka siitä saisi miten kieroja voimaantumiskiksejä, ja syö kunnolla oikeaa ruokaa. Jos et syö, et jaksa mitään, et elääkään.

Ja sitten: hae apua tilanteeseesi. Mistä tuo jaksamattomuutesi johtuukin, niin siihen saatat tarvita ulkopuolista ammattiauttajan apua, eikä se ole mikään häpeä, siinä tilanteessa on ollut meistä useampi kuin arvaatkaan. Minäkin. Aikoinaan yksi ystäväni kertoi, mitä oli tehnyt omana masennuskautenaan: jättänyt kaiken siihen paikkaan ja lähtenyt työpaikkalääkärin vastaanotolle ihan vain sanomaan, että "nyt minusta tuntuu liian pahalta, en jaksa enää tätä eikä minun velvollisuuteni ole jaksaa tätä, teidän kuuluu nyt auttaa". Ei sinun kuulu kärsiä, sinun kuuluu saada kaikki apu mitä vain saatavissa on.

Voimia!

elli77: EK on oikeassa; älä kiusaa itseäsi. Tekstiesi mukaan harrastat valtavia määriä liikuntaa. Ethän ole ylikunnossa?? Lisäksi vaikutat syövän liian vähän, aivan kuten Euroopan keuhkokin mainitsi. Vaadit itseltäsi ihan liian paljon. Hellitä pikkuisen!!!

Vähän kepeämpää keskustelunjatkoa:

Olen tässä nyt pari kuukautta hakannut päätä seinään kun koko ajan tekee mieli mussuttaa makeaa kaksin käsin (tai oikeastaan ihan mitä tahansa, eilenkin söin raakaa spagettia kun muuta ei löytynyt kaapista) eikä laihduttamiseen ole oikeastaan mitään motivaatiota ollut. Tänään muistin kuitenkin vanhan ystäväni viime talvelta: solariumin.

Tiedän ihoriskeistä, mutta toisaalta pääni sisällä aiheutuvat riskit ovat huomattavasti suurempia jos en jostain valoa saa. D-vitamiinia syön noin 25 mikrogrammaa päivässä ja kirkasvalolamppuun tuijottelen ajoittain, mutta kummastakaan en vastaavaa apua saa. Olo on jo nyt yhden kymmenen minuutin kerran jälkeen ihan erilainen. Eikä nyt puhuta pelkästä syömisestä vaan ylipäätään olo on iloisempi ja onnellisempi kuin aikoihin. Tokihan toisena vaihtoehtona olisi ostaa menolippu päiväntasaajalle

Aarg, motivaatio on taas karkuteillä. Kuulun ihmisiin joilla ei ole kuin joko ei syödä herkkuja tai niitä syödään hirveesti, ihanaista keskitietä ei löydy vuosienkaan etsimisen jälkeen. Nyt olen taas saanut parissä päivässä kerrytettyä itselleni 1,5 kiloa massaa lisää herkuttelemalla...ja en vain saa pysäytettyä itseäni. taidan saada kerrytettyä takaisin kaikki ne 5 kiloa jotka sain jo alkuvuodesta puotettua. Oi rakas motivaationi tule takaisin ja pelasta minut

Tämä oli tällainen pakko purkautuminen

Et ole yksin, mulla on kanssa tuo joko-tai mentaliteetti. Pakko siis olla ilman, vaikka se välillä hankalaa onkin. Ja toisaalta, kun kuitenkin usein onnistuu olemaan ilman, niin se parin päivän herkuttelu ei sitten ehkä niin hirveästi haittaa? Mutta tsemppiä sulle, kyllä sen herkuttelun pystyy katkaisemaan!

Mä oon kans joko tai, kaikki tai ei mitään -ihmisiä. Jos herkkuja syödään, syödään sitten tosi hyvää, sokerista ja rasvaista (tai suolaista ja rasvaista), ja runsaalla kädellä. Mutta kun vatsa on täynnä terveellistä ruokaa, herkkuja ei niin tee mieli... Ainakin teoriassa näin.

Tsemppiä sulle taisteluun kiloja vastaan. Kyllä se herkutteluhimo jossain vaiheessa hieman hellittää, tartu silloin siihen oloon!

Tiedän mitä käyt läpi! Mulla auttaa se että käyn ja ravaan puntarilla. Ja yritän miettiä pitkäkantoisesti elämää eteenpäin. Pidän itseni mietteliäänä mitä haluan itselleni tapahtuvan. Kolesteroli arvot ja verenpaineet alaha ja uuden solakan kropan. Ja mieti mitä ponnistuksia sä olet sen viiden kilon eteen tehny? Etkai sä halua sitä pois heittää, kaikkea sitä työtä ihan sen takia että saisit tehdä sen taas uudestaan?

Pidätkö sä herkkupäiviä? Mulla kun on tuo kaikki tai ei mitään niin mä saan syödä tasan lauantaina ja olkoot se sitten se pitsa tai se karkkipussi mutta se on vain lauantaina. Viikonloppuisin liikun myös paljon ja syön muuten vähän ja ruokia en merkkaile...

Ja en usko että olisit pysyvästi noin lyhessä ajassa painoa lisää saanut. Seuraile painoa jonkun aikaa ennenkuin heitän pyyhkeen kehään.

Kyllä sä sen motivaation vielä löydät!!!!Voimia taisteluun!!!