Apua _motivaatio-ongelmiin_?

Ilmaisen kokeilun tein jo toukokuussa, jolloin ei vielä aika tuntunut oikealta. Joten homma jäi jäihin.
Nyt joulukuussa päätin vakaasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja pudottaa tuollaiset 7kiloa, ei kuulosta paljolta mutta jostain on aloitettava
Jostain kumman syystä paino junnaa paikoillaan ja välillä jopa nousee :?
Sohva perunasta olen siirtynyt liikkumaan 6krt viikossa 30 min kävely ja 3-4krt viikossa jumppaan videon tahdissa 30min. Töissä askelia tulee hiljaisena päivänä tollaiset 12 000 ja kiireisempänä päivänä jopa 16 000. Lasten kanssa tulee tietysti leikittyä ja hypittyä.
Herkut olen pudottanut roimalla kädellä. Teehen ei enään sokeria, sipsit jätetty väliin, limpparia ei koskaan juotu... Tietty joskus jotain pientä :lol:
Usko alkaa loppua kun ei minkäänlaisia tuloksia näy.
Motivaatio alkaa hiipua...

Ensinnäkin 7 kg ei ole mikään helppo tavoite sekään. Kyllä siihenkin pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Kuukausi ei ole vielä mitään - siis oman kokemukseni mukaan . Jotkut muut tietysti tekevät kuukaudessa jo ihmeitä, mutta en vertaa itseäni heihin, teen omaa juttuani siinä suhteessa.

Oletkos mitannut vyötäröä? Jos vaaka ei näytä tulosta, joillakuilla mittanauha näyttää (minulla mittanauha ei ole ollut vaakaa parempi väline ).

Edelleen, on erilaisia tapoja motivoitua tästä projektista. Laitumistahan me ainakin melkein kaikki täältä haemme, mutta useat meistä ovat halukkaita sisäistämään Kiloklubin suositteleman terveellisemmän ruokavalion. Itse olen tukeutunut siihen, kun tulosta ei ole tullut. Sitten sitä tulostakin on alkanut tulla, hitaasti mutta varmasti.

Hmm... en tiedä onko tästä nyt sitten mitään apua, mutta jotain on yritettävä jos epätoivo iskee.

Hei!

Tuli vain mieleeni, että ethän vain ole muuttanut elintapojasi liikaa kerralla? Esim. yhdessä sokeripalassahan ei ole kaloreja kuin muutama, joten tuskin pari sokeripalaa teessä kaataa tilannettasi mihinkään suuntaan. Toisaalta tietenkin olisi erittäin innoittavaa, kun alkuun saisi ns. lentävän lähdön ja kiloja tippuisi vaikkapa 1 kg/viikko. Mahtaisiko kuitenkaan tulos olla pysyvää laatua. Luin jostain, että vain 5 % painonsa pudottaneista saa aikaan pysyviä tuloksia, joten ainakin minut omalla kohdallani se saa hyvinkin mietteliääksi...

En todellakaan ole oikea henkilö neuvoja antamaan, koska en ole saanut vielä näkyvää / pysyvää painon pudotusta aikaan. Itse kuitenkin tähtään lähinnä hyvään olotilaan elintapamuutosten avulla. Toivoisin, että oppisin pysyvän terveellisen elintavan, joka toisi mukanaan 5 - 10 kg painonpudotuksen esim. seuraavan puolen vuoden aikana.

Tsemppiä vaan jatkoosi!

Vain noin 5 % laihduttajista on tosiaan onnistunut pysyvässä laihtumisessa jonka kriteerinä oli muistaakseni yli 3 kg painonpudotuksen säilyminen 5 vuoden ajan.

Mutta ei tuo ole mikään sääntö. Syy noin pieneen lukuun on että suurin osa laihduttaa aivan älyttömillä tai liian tiukoilla tavoilla joista voisi ensimmäisen päivän kohdalla sanoa että takaisin tullaan jossain vaiheessa.

Sanoisinkin että jos painonlasku tapahtuu tavalla jossa elämänlaatu tuntuu parantuvan niin onnistuminen on hyvin todennäköistä. Jos laihdutus tapahtuu sitkuttamalla ja epämukavalla tavalla, niin pysyvän laihtumisen todennäköisyys on häviävän pieni.

Mikä avuksi, kun kyllästyttää oikein urakalla kko tämä laihduttaminen/ elämäntapamuuttaminen?? Liikunta ei huvita eikä ruokien merkkaaminenkaan kiinnosta samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Olen yrittänyt pitää pientä taukoa merkkaamisista ja ottaa löysin rantein, mutta ainakaan vielä siitä apua ei ole ollut. Masentaa, koska tiedän tämän jutun toimivan mikäli vaan jaksaisin hieman liikkua ja merkata syömisiä tänne.

Ehkäpä ihan ensimmäiseksi on hyvä olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, ettei aina huvita.

Sitten, kun on hyväksynyt sen, voisi vähän yrittää miettiä, millä keinoin pärjää lihomatta siihen asti, kunnes taas huvittaa. Minusta rennoin rantein meneminen on hyvä ajatus, mutta ihan lekkeriksi ei kannata antaa mennä. Siitä ei tule kuin turhaa pahaa mieltä ja syyllisyyttä, koska helposti lihoo.

Samasta syystä joistain järkevän elämän kulmakivistä on hyvä pitää kiinni, vaikka ei yhtään huvittaisi. Usein rytmi ja säännöllisyys myös auttavat innostumaankin jossain vaiheessa. Muista vaikkapa ihan minimiliikunta, koska liikunnasta tulee hyvä olo, ja kasvisten ja hedelmien syönti.

Itse pohdin joitakin viikkoja sitten omassa kriisissäni, mikä olikaan se syy, miksi klubeilu oli aluksi niin tosi kannustavaa ja itseään ruokkivaa. Se oli liikunnan ja järkevän syömisen tuoma hyvä olo. Päätin, että niistä tahdon pitää kiinni, vaikka en laihtuisi enää grammaakaan. Ja kas, siihen laukesi kriisi!

Sitkeyttä, piipi!

Oliskohan nyt kaamosmasennus joka iskee kapuloita rattaisiin!Jos jotenkuten sinnittelisitte hiukan eteenpäin(ruokia merkkailemalla ei ehkä repsahda ihan niin pahasti),tammikuussa päiväkin pitenee.Naisethan tietää,että joku päivä ennen kuukautisia on masennusta täysi ja voisi hypätä vaikka kaivoon,onneksi takaraivossa on pieni muisto siitä,että parin päivän päästä helpottaa.
Minä ainakin odotan jo ensi vuoden alkua,oma olo helpottuu ja alkaa tulppaanikauden odottelunhan niitä kyllä jo joulunakin.

Tuttu tunne taallakin. Valilla sita lyo hanskat tiskiin, kun ei sitten huvita patkaakaan lahtea, ei toihin, ei lenkille, ei mihinkaan. Pienia sopeutumisvaikeuksia tyoelamaan, kun viela vuosi sitten sai nukkua juuri niin pitkaan kuin halusi.

Mutta kaikkiin naihin motivoitumisongelmiin auttaa minulla tavoite ja pieni huijaus. Kun ei huvita lahtea lenkille, otan lenkkivaatteet kaapista ja laitan ne nakosalle. Vaihdan vaatteet pikkuhiljaa paalleni. Lopulta tuntuu typeralta lohota urheiluvaatteissa ja katsoa TV:ta. Niinpa 99 %:sesti loydan itseni lopulta juoksemasta. Ja siita taas tulee hyva olo, joten palkintona on hyva mieli! Sen jalkeen lenkin merkkaaminen KK:hon onkin jo paljon kivempaa.

Miettisin kyllästymisessä kahta asiaa.

1) olenko ollut liian kovalla asenteella liikkeellä. Silloin ohjeet otteen löystämiseen ovat varmasti paikallaan. Eli asia etenee, mutta uudella meiningillä jossa vähempikin parannus riittää.

2) Olenko ottanut rennommin mutta silti vain nuukahdan. Tämän hyväksyisin välttämättömyytenä enkä siitä hirveästi ressaisi. Tyypillisesti puolen vuoden - vuoden ohjauksessakin asiakkaalle tulee kuukausi jolloin ei jaksa katsoa asioita. Ei mitään väliä. Ottaa suosiolla vähän happea ja katsotaan kuukauden päästä olisiko virtaa parantaa asioita.

Ei se väkipakolla kuitenkaan mene.

Minulla on hirveä motivaatio-ongelma. Painoa on liikaa ja painontiputus alkoi hyvin. Nyt ei enää minkäänlaista innostusta. Motivaatiotekijöitä on paljon mutta nekään eivät enää jaksa motivoida. Innostakaa minut taas laihduttamaan rakkaat ystävät! Istun vain päivät pitkät ja syöminenkin tahtoo karata käsistä taas..
Mitat on 166-167cm ja 70 kg. haluaisin n. 10 kg pudottaa painoa, mutta tätä vauhtia tästä ei tule mitään. Enkä edes keksi mikä tämän laihdutuksen yhtäkkiä masensi...

Pali