50 kg:n tavoittelijat

Huomenta! nyt on sitten joku kipinä tavoitella tavoitella: kaverin kanssa olen lähdössä Riikaan tässä loka-marraskuussa ja mies lupaili sponsoroivansa matkaa kun tavoite on saavutettu..

Tossa noin kun pari päivää oli kipeenä, niin paino kävi jo 52,8kg:s, mut se varmaan johtu siitä, ettei kauheesti ollu nälkä. Mut silti jotenkin masentavaa, et tänä aamuna oli taas 53,4. Tietenkin johtunee siitä, että eilen tuli syötytä karkkia ja jotain ihanaa herkkupiirakkaa. Tänään äiten synttärit ja herkuttelu sen kun jatkuu. Tietty en oo nyt kyllä edes liikkunu varmaan viikkoon.

Mähän on silleen mukavassa asemassa, että mun ei periaatteessa tarvis laihduttaa, mut haluisin silti painaa sen 50kg, vaikka pituuttakin on se 165cm. Sen alle en sitten oikeastaan edes saisi mennä, kun sit rupee hipuu jo alipainoisuutta.

Mut tsemppiä kaikille syksyyn

Näitä muutamia edellisiä viestejä lukiessani tuli todellinen helpotuksen tunne. Mä oon niin iloinen, etten enää päivittäin ravaa vaa'alla ja tuskaile sitten sen kanssa, jos paino on muutama sata grammaa enemmän kuin edellisenä päivänä.

Karpalomehu kirjoitti: "tänä aamuna oli taas 53,4. Tietenkin johtunee siitä, että eilen tuli syötytä karkkia ja jotain ihanaa herkkupiirakkaa." Eihän tuo painon heilahtaminen ylöspäin johdu välttämättä mitenkään karkista ja piirakasta, ja hyvin epätodennäköistä onkaan, että johtuu. Se paino vaan vaihtelee päivästä toiseen..

Siitä on jo piiitkä aika, kun päätin lopettaa sen vaa'alla päivittäin ravaamisen ja täytyy sanoa, että on ollut kyllä hyvä päätös! Vaikka olisi syönyt hyvinkin kevyesti, voi se paino olla enemmän kuin edellisenä päivänä - ja sehän masensi. Ja aivan täysin turhaa! Enää en edes omista vaakaa. Tänään tosin kävin porukoiden vaa'alla taas, 50,5kg näytti se. Ihan jees.

Syöminen lähtee taas menemään enemmän ja enemmän mönkään. Treenit on jäänyt kokonaan, kun polvi on kipeä. Nyt sitten en pysty olemaan enää edes töissä, kun sattuu. Onneksi leikkaus jo ens keskiviikkona.. Pitäis vaan koittaa syödä vaikka kotona makaakin, mutta miksi se on niin vaikeeta..?!?!

Mua vähän kanssa kauhistutti noi muutamat paino-viestit (vaikka omakin paino tuli julkaistua) ja just eilen mietinkin että olisi varmasti aika jättää toi vaa'alla käyminen kun en enää laihduta. Oon nyt tavoitepainossani (53kg) enkä tästä kevyemmäksi enää halua. Mieluummin näytän sporttiselta kuin liian laihalta ja muutenkin oma kauneusihanne löytyy enemmänkin fitnessmaailmasta kuin sairaanloisen laihoista mallitytöistä.

Aion keskittyä tästä eteenpäin iloiseen treenaamiseen ja opetella kuuntelemaan omaa kehoa syömisten kanssa. Eilenkin käytiin ravintolassa, enkä todellakaan miettinyt mitään kaloreita vaan söin hyvällä omatunnolla kaiken mitä tarjottiin Ja vaikka kuinka mätin eilen niin silti aamulla vaa'alla "kauhistutti" taas entisestäänkin pienentynyt lukema. Kyllä tää 53 kg saa luvan riittää ja olen siihen täysin tyytyväinen

Mutta näillä eväillä mennään kohti syksyä, tuun varmaan vielä tänne avautumaan vaikken mitään tiettyä painoa enää tavoittelekaan

Kolmisen vkoa kerkesi töissä ollakin taas ihan kunnossa, mutta vko sitten iski flunssa ja nyt sitkeästi vielä tallella. Ärsyttää kun haluaisi päästä liikkumaan! Kiva saada töissä kaikki muksujen pärskeet, aivastukset ja räät suoraan naamaan.. Noh, jospa loppusyksyn sais olla sit vähän terveempänä. Tää nimittäin tympäsee kun ei voi tehdä mitään! Paino ei sen ihmeemmin ole alemmas tippunut, mutta tahtikin syömisissä on ollut herkkupainotteista muutamana vkonloppuna ja tää flunssan aiheuttama liikkumattomuus päälle. Mutta levolla parantelua ja sit taas uusin eväin jatkamaan, mikäs kiire tässä ois!

Ah kun olen niin kade kun lueskelen näytöltä teidän pienen pieniä lukuja ja itsellä 56 mittarissa varmaan seuraavat puol vuotta ennen kuin tipahtaa taas Onko teillä tavoitteessanne olevat mitään vinkkejä näiden viimeisten kilojen irti irvistämiseen ? Kun tuntuu että kiinni ovat kuin peruskallio!

Kävin ostamassa tänään kaksi uuttan paitaa, ja täytyy kyllä sanoa että kun katsoin itseäni peilistä takaapäin en ollut tunnistaa! Näytin oikeasti hoikalta! Vaikkakin hiukan jenkkikset pullottivat tiukkojen tavoitepöksyjen suusta. Edestäpäin olikin sitten jokapäiväinen tuttuakin tutumpi pömpsä olemnus Nyt on kamala vaikeus edessä, kun alkoi tämä opiskelijaelämä! Ja voi hyvänen aika kun joka nurkan takana on jotkut bileet käynnissä ja aina tekisi hiukan mieli maistaa. Tänään en kuitenkaan aio edes mennä paikalle, mieluummin menen sitten terveenä ja kauniina !

Mulla varmaankin ero vei ne viimeiset kilot, mut sitä en kyllä suosittele kellekkään.. Jotenkin myös tuntuu että kun vanhat farkut sun muut mahtuu, ei tee enää mieli mässäillä entiseen malliin. Myös suhtautuminen ruokaan on ehkä muuttunut ns. terveemmäksi eli en enää palkitse/lohduta itseäni "herkuilla", mutta en toisaalta myöskään koe huonoa omatuntoa jos niitä silloin tällöin syön. Ennen tuli aika usein myös ajateltua ruokaa ja syömistä, nyt siihen suhtautuu enemmänkin kehon polttoaineena. Tosin olen edelleen kulinaristi ja nautin hyvästä ruoasta, mutta sillä erotuksella ettei enää ole pakko vetää itseään ähkyyn

Oon viimeksi ollut näin kevyt vuonna 2006, silloin oli kanssa ero takana ja liikuin tosi paljon. Että voihan tää olla että niitä kiloja sitten taas tulee jos joskus vielä löytyy joku mies

ArcticCatille paranemisia ja Ringotukselle tsemppiä opiskelijaelämän houkutuksiin!

Vaikea sanoa mitään vinkkejä, koska vaikka ajattelin itsekin, että tuo 50kg on varmaan aika hyvä, niin on siinä kropassa vielä paljon sellaista, minkä haluaisin pienemmäksi.. Joten taitaa tuo tavoitepaino olla aika turha homma, parempi mittari se peili on!

Jotenkin mä oon vaan nyt niin kyllästynyt tähän kaikeen, etten todellakaan ajattele laihduttavani. Ei se pienempi paino sitä onnea tuo. Ja vaikka tosiaan tänä kesänä on jopa vatsalihakset ollut hiukan havaittavissa (ja vaikka siihen olenkin erittäin tyytyväinen ja ensimmäistä kertaa pidän mun mahasta ) niin sitten taas se tyytymättömyys kohdistuu johonkin muualle. Joten ikuinen oravanpyörä se taitaa olla.

Vaikka mun teksti antaa ymmärtää ehkä jotain muuta, niin en mä mun syömisongelmista ole ikävä kyllä päässyt täysin eroon ja joka ikinen aamu (ja päivä ja ilta) tulee katsottua itteään peilistä useaan kertaan ja toivottua pienempää takapuolta yms, mutta jotenkin en vaan enää jaksa ajatella laihduttavani.. En tiedä, vähän on ristiriitaista tämä, mutta ehkä parempi näin, kun että edelleen ajattelisin vain laihduttavani Ja löytyy niitä jopa päiviä, että olen tyytyväinen itseeni.. Ruokapuoli on sitten vielä toinen juttu, mutta hurjasti edistytä siinäkin tapahtunut (vaikka nyt kotona ollessa se vaikeaa taas onkin..).

Ehkä se ikä tuo sitä viisautta mukanaan On alkanut tässä viime aikoina tuntumaan siltä, etten mä halua sitten joskus vanhana miettiä, että miksi tuli käytettyä se koko elämä siihen oman ulkonäön murehtimiseen, jokapäiväiseen pakolliseen treenaamiseen ja ainaiseen ruoan miettimiseen. Haluan mä mun elämään jotain muutakin sisältöä! (tällaiseen on tullut tuhlattua jo aivan liikaa vuosia!)

Lettunen, kiitoksia! Nyt joudun kyllä ainakin viikonlopun sairastamaan täysin sängyn/sohvan pohjalla, tulin töistä kotiin ja olo oli vähän kipeämpi kun aamulla, niin kuumettahan se mittari jo näytti. Nyt menee ilman treeniä varmaan ensikin vko..tai ainakin vasta ensi vkon lopulla uskaltaa vähän jotain kokeilla, jos tää nyt menis tässä yhdessä vkonlopussa ohi. Kurkku on tuhottoman kipeä, mutta eipä kyllä tee hirveesti mieli mässätä mitään herkkuja! Kuumaa teetä/mehua ja puuroa marjojen kanssa taitaa olla vkonlopun menu.

Mukavaa vkonloppua itse kullekin, pysytelkää terveinä!

Minäkin kannan korteni kekoon. Eli olen 31-vuotias, 156,5 cm, 55,1 kiloa. Toi paino on tän aamun punnituksesta, sen takia on niin tarkka.

Tavoitepaino on siinä 52-53 kiloa, mutta tärkeämpi mittari on täälläkin se peili. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä, ettei vatsaa tulisi vedettyä sisään peilin tai kameran edessä. Reisissä ja käsivarsissakin on vielä höttöä joka olisi kiva saada muutettua vaikkapa lihakseksi.

Mä pyrin pääsemään tavoitteeseeni järkeistämällä syömisiä (ei karkkia joka päivä!) ja harrastamalla liikuntaa väh. 4 kertaa viikossa. Liikuntaan olenkin jäänyt kesän aikana täysin koukkuun, kroppa ja mieli haluaa treenaamaan, mikä on ihan mielettömän hieno fiilis!

Näillä mennään, tavoitteeseen haluaisin päästä tyttären synttäreihin (marraskuun loppu) mennessä, tai noh, viimeistään jouluna olisi kiva olla HOT. Ja vaikka tää laihdutus/treenailu onkin tällä hetkellä aika paljon läsnä jokapäiväisessä elämässä, pyrin siihen, etten ota asiasta stressiä.

Yhtä asiaa olen miettinyt, nimittäin joku tavoitepalkinto. Reissuihin meillä ei ikävä kyllä ole varaa, mutta jos sitä jotkut ihanat kengät tai housut bongaisi itselleen..? Housut vois olla kivat, varsinkin jos ne saisi mukisematta päälle koossa 34/36 ...