Tajusin juuri (laihtuminen ja minäkuva)

Mulla on välillä vieläkin sellainen ylen läski olo, vaikka olen vuosia ollut normaalipainoinen. Sitä ennen olin kyllä pikkulapsesta asti ollut ylipainoinen, joten tuota lihavampaa kokemusta ehti kertyä yli 30 vuotta. Ei kai siis ihme

Kun olin lihavimmillani, en juurikaan käynyt esim. vaa'alla ja välttelin peilejä ja valokuvatuksi joutumista. En siis saanut oikein konkreettisia todisteita siitä lihavuudestani. Sitten kun laihduin, niin muutosta yritti samalla lailla kiertää. Meillä on töissä nauhoittava kameravalvonta ja muistan jonain aamuna harjoitelleeni sillä tallenteen katsomista. Olin ihan silmät pyöreinä, kun näin vahingossa itseni siinä kameratallenteessa - olin niiin hoikka ja pikkuinen, ihan eri kuin omat mielikuvani

Mulla on vähän samantyylinen ongelma tullut tässä, vaikka painoa on pudonnut vasta 5 kiloa mutta koska olen käynyt tosi ahkeraan salilla ja liikkunut paljon, niin se näkyy kyl kiinteämpänä kroppana. Näen itsekin muutoksen peilistä, mutta nykyään peilikuva ällöttää ja haluaisin näyttää vielä hoikemmalta, kun ennen liikunnan aloittamista ja painon tarkkailua olin jotenkin oppinut hyväksymään kroppani sellaisenaan, ja päässyt jotenkin irti siitä ajattelusta, että paino määrittelee sen, kuka olen.

Pelottaakin, että sitten takaiskujen sattuessa iskee tappiomieliala päälle ja luovutan koko jutun, niin kuin aiemmin on käynyt. Toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut kaikista parhaiten ikinä tässä painonhallinnassa, viime marraskuusta asti olen pikkuhiljaa ruokailutottumuksia rukannut terveellisemmiksi ja alkanut liikkua aktiivisesti. Tänne olen ruokia merkkaillut parin viikon ajan, mikä on ollut suuri apu. Liittynythän tänne olen jo joskus 2010 puolella, mutten koskaan alkanut käyttää palvelua silloin.

Hei kaikki! Mua vähän huolestuttaa, kun puhutaan vain kiloista ja vaatekoosta. Miltä teistä tuntuu nyt? Itsellänikin on paino pudonnut ihan kivasti ja samalla miettinyt noita peilikuvia, valokuvia ja puntarin lukemia. Mutta mikä tärkeintä, tunnen voivani paremmin kuin koskaan ennen! Jopa paremmin kuin silloin nuorena, jolloin olin 65kg, mihin vielä vuosi sitten tavoittelin... Vuosi sitten olin 97 kg, päätin laihduttavani tuohon 65 kiloon, mutta nyt 80-kiloisena nuo lukemat ei tunnu enää niin tärkeiltä, vaan se, että olen oppinut syömään oikein, paino ei ole noussut takaisin, tykkään liikkua ja voin hyvin.

Toki tässä talvella olen liikkunut vähemmin, syönyt enempi herkkuja, mutta silti kokonaisuudessaan paino ei ole noussut, luulenpa oppineeni syömään tarpeeni mukaan, vaikka niitä herkkujakin on välillä mennyt. Tässä kohtaa voin onnitella itseäni...

Mutta itselleni kiloklubeilu on antanut tunteen, että osaan, pystyn, olen hyvä itselleni, paino putoaa vielä, vaikkakin hitaasti jatkossa. Pussikuurit sunmuut dieetit olen aina itseltäni kieltänyt, samoin olen aina tykännyt ruuasta, joten päätin myös aikanaan, että hyvällä ruualla ne läskitkin lähtee samalla nauttien mauista ja ruuan antamasta hyvästä olosta.

Peilistä en ole koskaan niin välittänyt itseäni katsella, en myöskään ole juuri ollut kameran edessä. Enemmän nykyään merkitsee hyvä olo ja sisäinen tyyneys ja tieto siitä, että kroppa voi hyvin. Sitten kun peiliin katsoo kun on jo valmiiksi hyvällä päällä, sanoo itselleen, että olet kaunis ja hyvä ihminen, mitä väliä painolla enää on..?