Tajusin juuri (laihtuminen ja minäkuva)

Tajusin juuri että olen laihtunut 24 kg. Tiedän olevani paremmassa kunnossa sillä jaksan enemmän enkä hengästy niin helposti. Vaatekokoni on pienentyny 42/44 ---> 36/38. Peili ja valokuvat näyttävät hoikan naisen...
Muttta jotenkin miellän itseni lihavaksi. Minäkuvani on lihava. Outoa, sillä laihtuminen on ollut hidasta keskimäärin n. 3 kg/kk.

Missä vaiheessa aivot tulevat mukana? Voiko tälle tehdä jotain?

Muistan joskus aiemminkin laihtuneeni ja silloin lihoin takaisin sillä en osannut nauttia hoikkuudestani. Pidin itseäni lihavana ja kai se oli sitten helpompaa kun peilikuvakin oli samaa mieltä.

Hitaus on suhteellista. Jos olet laihtunut 24 kg kolmen kilon kuukausivauhdilla, niin eihän hommaan ole mennyt kuin kahdeksan kuukautta! MIlloin olit mielestäsi ei-lihava? Kaksi kuukautta sitten? Kolme? Miten nopeasti ajattelet, että minäkuva voi muuttua?

Jos peilikuva on sinulle uusi, se on. Jos tuntemus hoikkuudesta / normaalipainoisuudesta ei ole vielä syttynyt, se on minusta ihan ymmärrettävää. Minäkuva ei varmaankaan muutu muutamassa kuukaudessa, luulisin että tuskin muutamassa vuodessakaan. Käsitys itsestä on aika vakaa - se ilmeisesti suojaa psyykeä satunnaisissa töyssähtelyissä.

Kolme kiloa kuukaudessa ei ole mitenkään hidas tahti, se on jopa melko lähellä vähäkalorisillakaan ohjelmilla suositeltavaa maksimivauhtia ( = kilo/viikko). Kiloklubissa pudotus on suurimmalla osalla huomattavsti hitaampaa kuin sinulla. Ei siis ole mitenkään outoa, etteivät ajatukset pysy mukana. Tähän voi auttaa se, että vaihtaa tavoitteekseen nykypainon pitämisen ja syö sen suosituksen mukaan. Silloin jää aikaa tottua, miltä tuntuu olla siinä nykyisessä painossa.

Minusta tuntuu samalta nyt, kun olen tämän vuoden aikana ensimmäistä kertaa koskaan onnistunut painonpudotuksessa. Tosin pudotusta vuodessa on "vain" lähes 17 kg ja jäljellä tavoitteeseen melkein yhtä paljon (tickeri ei ole ajantasalla koska en usko tuohon uuteen lukemaan ihan vielä). Minulla tämä johtuu varmaan siitä, että en ole koskaan, edes lapsena, ollut normaalipainoinen, enkä siis ole sitä lähelläkään vielä nytkään.

Ewe kirjoitti: MIlloin olit mielestäsi ei-lihava? Kaksi kuukautta sitten? Kolme? Miten nopeasti ajattelet, että minäkuva voi muuttua?

Tämä oli hyvä kysymys. Mielestäni olin normaalipainoinen syyskuussa, jolloin oli 5 kuukaudessa painoa tippunut 20kg. Nyt kun "aktiivilaihdutus" on loppunut ja painoa on lähtenyt sen jälkeen 4kg ihan itsestään tuntuu että olenkin lihava? Tai ei nyt lihava, mutta en kuitenkaan ole tyytyväinen itseeni. Haluaisin olla vielä hoikempi.

Tätä täytyy nyt sulatella ja pohdiskella lisää. En nyt jotenkin ymmärrä omia ajatuksiani ollenkaan.

Omaan ulkonäköön tottumiseen auttaa itsensä katseleminen.
Eihän sitä voi edes muistaa miltä nykyään näyttää, kun on pitkään näyttänyt erilaiselta.
Samoin kuin esim. uusiin makuihin tottuminen tai vaikka uuden liikeradan oppiminen vaatii tietoisia toistoja, samoin oman ulkonäön oppiminen vaatii toistoja.
Katsele itseäsi peileistä ja kuvista, vertaa kokoasi muihin. Kun löydät vierestäsi saman kokoisen henkilön, katsele miltä hän näyttää.
Opettele näkemään minkä kokoinen on sinua isompi, pienempi, saman kokoinen.

Mitäpä jos kaivat esille kuvia joissa olet sen 24kg painavampi? Minkälaisia tuntemuksia ne herättävät?

Itse lihoin aika nopeasti 10kg ja yhtä nopeasti laihduin yli 20 kg ja täytyy sanoa että en tunnista itseäni niistä kuvista joissa olen paksuimmillani, enkä niistä jotka on otettu ihan viimeaikoina. Mieli elää kai vielä jotain vuosien takaista painotilaa... Peilikuvassa ei ole ollut mitään ihmettelemistä, siihen ilmeisesti kuitenkin tottuu nopeasti, mutta valokuvista muutoksen huomaa ja samoin sen minkälaiseksi itsensä kuvittelee ja miten se poikkeaa kuvasta.

Minä laihduin n. 10 kk:ssa 15 kiloa ja vuosi sen jälkeen vasta aivot pitivät peilikuvaa minuna... suunnilleen. Ja siksi sen seuraavan vuoden vielä merkkasin, nolla vajeilla suunnilleen menin... mietin myös sitä, että jos palaan entiseen, koska mun syömisisssä muutokset olivat olleet aika pieniä... pelkäsin että helposti tulee muutokset myös toisin päin ja kilot takaisin. Ei ole tullut, mutta tunnistan tuon ajattelun....

Minäkin suosittelen kuvia niiltä ylipainoisimmilta ajoilta. En itse huomaa vartalossani paljoakaan muutosta, kun peiliin katselen, koska olen edelleen niin läski, mutta auttaa kun katson kuvaa jossa olin 125kg ja pakko siinä on myöntää että no ehkä jotain on sittenkin tapahtunut Läskisokeus on kyllä pyllystä!

Tosin siinä suhteessa minulla menee päinvastoin, että kun katson peilistä lihavia kasvojani, niin mietin vaan että "tuo en ole minä, en suostu uskomaan että olisin tuollainen pallonaama, vasta sitten normaalipainossa minulla on OMAT kasvoni, joissa erottuu kasvonpiirteetkin nätisti", vaikka en ole koskaan ollut normaalipainoinen (no viimeksi joskus 2-vuotiaana.. heh..), enkä siis voi tietää miltä kasvoni näyttäisivät normaalipainoisena. Mutta vartalon suhteen taas näen itseni koko ajan samana läskipallona, saa nähdä miten suhtautuminen siihen muuttuu lähempänä normaalipainoa

Lisään vielä, että silloinkin, kun olin 125kg, en tajunnut olevani niin lihava. Ajattelin edelleen näyttäväni siltä 95-kiloiselta ihrapallolta mitä olin yläasteen lopulla, mutta nyt kun katson niitä kuvia - herranjumala, miten on voinut päästää itsensä sellaiseen kuntoon! On myös yksi kuva tuolta 95-kiloiselta yläasteajalta, siis about sama kuin nyt (mitä nyt olin kiinteämpi hieman kun en ollut lihonut 125-kiloiseksi ), mutta ei sitä masentuneena tehnyt eroa merkittävän ylipainoisen ja sairaalloisen ylipainoisen välillä, ylipainoinen yhtä kaikki

Kyllä se oman minäkuvan piirtäminen aivoihin,laihtumisen jälkeen on vaikeeta,sillä muistaa sen maharöllin ja muut makkarat,siksipä olisi hyvä,olla koko laihduttamisen aikana pitkin matkaa kuvia,se piirtyy paremmin aivoihin!

Onpas ajankohtainen aihe. Tätä tässä miettineenä ja muiden kommentteja kuvistani lueskelleena voin sanoa pohtineeni ihan samoja ajatuksia. Painoa on lähtenyt nyt n. 15kg ja suhteellisen samaa vauhtiakin jopa, ihan kk vajeilla ja opeilla. Mutta oma pää ei ymmärrä tätä! Kun katson peiliin niin tuntuu että olen vieläkin läski, vaikka tuhat naamaa täällä ja oikeassa elämässä sanoo, että en ole.

Itse olen myös aikoinaan laihduttanut lähelle tätä painoa, ja sitten lihonut takaisin yli 80kg:ksi, ihan vaan koska en kai huomannut sitä muutosta. Silloin en kyllä ottanut kuviakaan, ne on oikeasti kyllä olleet havainnollistavia, vaikka pitää niitäkin katsoessaan itselleen hokea että "etkö nyt s**t*n*n hölmö nää miten iso ero tuossa on". Mutta takoa pitää, ja tuun takomaan varmaan kauan vielä. Ei se pää ihan kropan vauhdissa kestä, eipä tajunnut lihottuaan olevansa huomattavan ylipainoinenkaan (bmi 31-32 pahimmillaan) ennen kuin niitä kiloja oli kantanut ehkä 5 vuotta. Josko toisinpäin menee samoin?

Yritän kuitenkin iloita siitä, että saan niitä kehuja ympäristöltä, vaateostoksilla käyminen on nautinto aiemman tuskastelun jälkeen, jaksan paremmin, voin paremmin, nukun paremmin ja keho toimii paremmin. Ja niin edelleen. Yritä sinäkin!