Oivallus elämän hyvyydestä

Aamulla oli aggressiot päällä, kun kaapista ei löytynyt kuin jotain vehnäsiemensämpylää. Sitä voidellessa tuli ihan kiukku, kun tiesin, että se saakelin kuitupallo jää punaiseksi koko päiväksi kun tulee vedettyä nyt vähäkuituista huttua. Sadattelin itsekseni natsipallon vaativuutta ja aloin jopa kehittelemään suurta huijausoperaatiota, jossa vaihtaisin sämpylät ruokapäiväkirjaan joksikin kuitupalloa enemmän miellyttäväksi tuotteeksi.

Sitten sainkin itsestäni kiinni. Minä, koulutettu aikuinen nainen, raivoan jonkun netin painonhallintaohjelman kuitupallolle ja annan sen muka pilata päiväni! Ja suunnitelen vielä huijausta, josta ei välitä kukaan ja hyötyy vielä vähemmän! Jessus, että osaa ihminen tarttua epäolennaisuuksiin. Jos suurin ongelma on tällainen, elämä on oikeasti aika hyvällä mallilla !

Rauhoituin, söin sämpylän, kirjasin sen ylös ihan rehellisesti, hymähdin kuitupallon värille ja menin ulos nauttimaan ihanasta kesäpäivästä ja upeasta elämästä!

niin tätä!

Loistava! Minä yritän aina lohduttautua sillä, että punainen on itse asiassa lempivärini...

keskiviikkona, 20. heinäkuuta 2011 klo 14:24 AmMMe kirjoitti:

Rauhoituin, söin sämpylän, kirjasin sen ylös ihan rehellisesti, hymähdin kuitupallon värille ja menin ulos nauttimaan ihanasta kesäpäivästä ja upeasta elämästä!

Loistava tarina - ja niin tuttu monelle meistä!
Hyvä, että osasit suhteuttaa asiat.

Totta, meidän kaikkien pitäisi osata keskittyä olennaisiin asioihin ei mihinkään pikkusiin negatiiviisiin juttuihin...niin tulee monta kultasta hetkeä ja iloa elämään