Leikki loppui - leikkaus avuksi

Laihduttaminen ei ole minulle koskaan ollut vaikeaa. Siitä kertoo sekin, että viimeisten parinkymmenen vuoden aikana olen laihduttanut yli 300 kiloa. Mutta se pitäminen... se on aina ollut mahdotonta. Kaikki pudotetut kilot ovat tulleet aina korkojen kera takaisin ...
Vuosi sitten menin kotikaupunkini Järvenpään terveyskeskukseen ja kysyin mahdollisuutta päästä lihavuusleikkaukseen. Koska painoindeksini oli yli 50 ei pääsyssä ollut sen suhteen ongelmia. Ja koska kroppani oli vielä leikkauksen kestävässä kunnossa, pääsin toukokuussa tänä keväänä leikkaukseen. Elämäni paras päätös lähteä tälle tielle. Blogistani osoitteessa www.keski-uusimaa.fi/jaahyvaisetkiloille voit lukea tuntemuksiani ja kokemuksiani. Eivät ole huonoja... Nyt on painoindeksi jo alle 40 ja kiloja liki 40 vähemmän kuin puoli vuotta sitten...

Tämä hirvitti. Painonhallinta ei ole helppoa, mutta kyllä itsekurin pitäisi olla ratkaisu eikä kirurginen toimenpide. En kritisoi päätöstäsi, vaan ylipäätänsä tuollaisen vaihtoehdon olemassaoloa. Toivottavasti alat voimaan paremmin.

Hmm. Toisaalta ei koko loppuelämää voi perustaa itsekurin (eli kieltäytymisen) varaan. Joku muu tässä yhtälössä pitää olla se hallitseva seikka.

En usko, että päätös leikkaukseen menostakaan helppo oli. Itselle leikkaus olisi se vihoviimeinen oljenkorsi (inhoan sairaaloita yms.) mutta niin taisi KiszEndrellekin olla..?

Onnea ja paljon tsemppiä!

Hei KiszEndre. Toivottavasti Kiloklubilla on Sinulle tarjottavana hyvä painonhallinnan väline, sillä tiedän että leikkauksenkin jälkeen voi takautua jälleen hyvinkin ylipainoiseksi. Kaikki mitä yleiseen hyvinvointiin ja terveeseen ruokasuhteeseen on täällä yhdessä pohdittu voisi olla Sinulle aika hyvää antia. Samalla voit olla jakamassa omaa kokemustasi kirurgisen toimenpiteen läpikäyneenä.

Puoli vuotta ja 40 kg on paljon ja se tuo muutoksia elämääsi. Tasapaino ja hyvä olo mitataan vuosissa, jopa vuosikymmenissä. Annathan itsellesi aikaa...

Tsemppiä!

Ymmärrän sinua oikein hyvin, KiszEndre. Olen haaveilut itsekin samasta asiasta. kun sitä on ollut jo neljännesvuosisadan laihiksella ja painoa vain on kertynyt lisää, niin olisi ihanaa jos tälle kierteelle olisi lopulinen ratkaisu. Saitko lähetteen helposti? Itselläni painoindeksi on nyt alle 40 just ja just, sitkeästi yritän roikkua täällä KK:ssa mukana ja saada painoa pois, mutta välillä näyttää niin toivottomalta. Ja että itsekurin puutosko tähän minutkin on saattanut? Niin varmaan, mutta jos kysymys alkaa olla kymmenistä kiloista eikä vain parista, niin mielestäni sitä on ansainnut kaiken avun. Kateellisena uskalluksestasi, sinulle tsemppiä toivottaen, mamma0507

tiistaina, 11. elokuuta 2009 klo 23:35 vahinko kirjoitti:

Tämä hirvitti. Painonhallinta ei ole helppoa, mutta kyllä itsekurin pitäisi olla ratkaisu eikä kirurginen toimenpide. En kritisoi päätöstäsi, vaan ylipäätänsä tuollaisen vaihtoehdon olemassaoloa. Toivottavasti alat voimaan paremmin.

Se on leikkaus muiden joukossa. Onko lääketeide kaiken kaikkiaan mielestäsi väärässä, kun tekee tutkii koko ajan, miten voisi parantaa muiden elämää.

Samalla periaatteella ei pitäisi lääkitä lainkaan 2-tyypin diabetestä, kun sekin on itsekurista kiinni, että ei vain syö ja liikkuisi enemmän, eikä leikata keuhkosyöpää, kun sekin on itsekurista kiinni, että ei vain polta,
myös kaikki urheiluvammat pitäisi jättää leikkaamatta, kun nekin ovat vain itsekurista kiinni, että jättäisi treenin hiukan vähemmälle niin ei vammautisi. Antabustakaan ei pitäisi laittaa, kun juominenhan on vain itsekurista kiinni. Ja näitä riittää lähes kaikkiin sairauksiin ja leikkauksiin, että osa niistä on itsensä auheuttamia, jos itsekurin puute lasketaan itseaiheutetuksi. Minä taas pohdin usein, että mikä on se syy, että tällaiseen on päädytty, miksi ei ole itsekuria, mikä on järkyttänyt henkilön itsekurin jne. .

Sinulle Vahinko ehkä syöminen on se helppo asia, jonka pystyt ja osaat hallita, mutta vielä elämän vareella sinullekin voi tulla jokin asia, mihin lääketieteen apua tarvitset. Riippuvuus ei pelkkä itsekuri. Nykylääketiede jopa löytänyt geenejä, jotak altistavat riippuvuussuhteille. Ole onnellinen, että sinä et ole saanut sellaisia geenejä, mutta älä tuomitse toisia, jotka apua hakevat ja saavat sitä.

Enpä tiedä, itse suhtautuisin aika varovaisesti näihin leikkauksiin. Olen onnistunut kuulemaan niitä kauhujuttuja liikaa lyhennetystä suolesta tai vatsalaukun kuristuspannasta joka meni tukkoon liian isosta lihapalasta...

Toisaalta vastaavia juttuja kerrottiin vielä kymmenen - viisitoista vuotta sitten ihonalaisista silikoniproteeseista - joita en enää suin-surminkaan vastustaisi.

Ehkäpä nämä leikkaukset edustavat tavallaan samaa asiaa - että saako joku etulyöntiaseman muihin nähden lääketieteen avulla ? No, sitä en ainakaan itse usko, mutta uskon suomenkin lääkäreiden syyllistyvän turhiin leikkauksiin - olevan vähän turhan innostuneita leikkaamisesta hoitomuotona. Siksi myös potilaan tulisi suhtautua kriittisesti tarjottuun leikkaushoitoon. Jos se todella tuntuu ainoalta vaihtoehdolta ja mahdolliset komplikaatiot tuntuvat kohtuulliselta riskiltä verrattuna hyötyihin, niin siitä vaan.

Mutta jälkensähän nämä leikkaukset jättävät. Kirurgisesti muokattu ei vain ole sama kuin luomu.

Hyvin kirjoitettu Milla-Riikka!

"Itsekuri ei ole painonhallinnan avain. Tieto on." Sanoi muistaakseni Patrik Borg jossain asiantuntija-artikkelissa. Ehkäpä KiszEndre olisit jojoilun sijasta päässyt laihdutetuista kiloista pysyvästi eroon, jos olisit ajoissa löytänyt Kiloklubin ja rennon painonhallinnan ? Mutta...

Kyllähän periaatteessa sen, mikä on väärin syömällä tullut, pitäisi oikein syömällä lähteä, ja kyllähän oikeiden syömätapojen pitäisi olla jokaisen ihmisen opittavissa. Periaatteessa niin, ja pitäisi. Todellisuus ei vain aina toimi niin kuin periaatteessa pitäisi, ja omasta vielä kuitenkin suht. vaatimattomasta ylipainostani käsin (painoindeksi Kiloklubia aloitellessa yli 31, nyt alle 27) ei parane arvostella niitä, joilla ongelma on päässyt vielä paljon pahemmaksi.

Jos painoindeksi on kovin korkealla ja terveys selvästi uhattuna, niin kyllä silloin pitää olla oikeus turvautua myös koviin konsteihin, ammattilaisten valvonnassa. Leikkaus on kuitenkin aina sen verran rankka ja riskaabelikin juttu (juuri äskettäin luin työmailla Keski-Euroopassa jutun naisesta, joka menehtyi vatsapantaleikkauksen jälkikomplikaatioon), että tuskin siihen kukaan kovin kevyesti lähtee, eikä sellaiseen ainakaan Suomessa ketään kovin kevyin perustein päästetä. Minustakin Milla-Riikka kirjoitti naulan kantaan.

Onnea matkaan Endre, ja mukava olisi jatkossakin kuulla kuulumisiasi!