Laihtumisen sivuvaikutukset?

Miten elämä muuttuu kun paino on lähempänä tavoitetta (tai jo tavoitteessa)? Vai muuttuuko mitenkään? Muuttaako se ihmistä? Muutaako se ihmissuhteita?

Vai onko ainut mikä muuttuu vaa'an lukema?

Hei Poppanella !

Mulla on ainakin mieli kohentunut ihan hurjasti Tunnen itseni kauniiksi ja seksikkääksi ja itse asiassa minusta on tullut seksuaalisesti hurjasti aktiivisempi - pyörii niinkuin vähän koko ajan mielessä

Lisäksi on paljon pirteämpi nykyisin - ennen tarvitsin unta 9 tuntia yössä, nyt riittää 6 tuntia ! Sekin on kiva - ehtii iltaisinkin tehdä jotain muutakin kuin nukkua

Olin silloin 6 kiloa kevyempänä paremmalla tuulella nyt tympiiniin monessa kohtaa nämä ylikilot... En osaa sanoa vaikutttako asiaan jokin muu tekijäkin, mutta tämä on ihan selkeä ero. JOten ihan vaan siksi pitäids päästä taas siihen lukemaan.

Nyt puolivälin ohittaneena voin todeta, että mulla ainakin on parempi mieli monesta asiasta, ei pelkästään pudonneista kiloista! Jotenkin tuntuu, että olen herännyt jostain horroksesta!
Itsetunto on kohonnut ja samalla pieni panostus omaan ulkonäköön kiinnostaa (tällaista ei tosiaan ole ollut aiemmin! ). Aiemmin oli ihan sama missä rytkyissä kuljin "kun ei mikään kuitenkaan näytä hyvältä". Nyt pyörähtelen peilin edessä useammin ja pukeudun ihan kotipäivinäkin muihin kuin isoihin t-paitoihin ja verkkareihin. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta oikeastaan tuntuu vain, että vihdoin arvostan itseäni niin kuin pitää. Monen lapsen äitinä on unohtunut itsestä huolehtiminen liian moneksi vuodeksi.

Peilistä näkyy nyt sama tyyppi kuin tunnen olevani!

Miul on pikkase toisipäi ku madamilla...nykysi voi hyvin lähteä kotoa meikkaamatta ja kauppaan vaikka urheiluvaatteissa,mikä ei ylipainoisena tullut mieleenikään. Luulen että tässäkin on se itsetunto asia kyseessä...sillo "rantavalaana" ei tullut mieleenikään että oisin lähteny kotoa seinästärevityn näkösenä Muutenkin olo ihanan pirtee ja kyllä...sitä tulee pyörähdeltyä peilinedessä useesti

Urs, nauratti sen verran, että pakko lisätä: ikinä en ole meikannut, enkä sitä nytkään tee... ihan "luonnon lapsena" kuljen siis edelleen (tai siis seinästä revästyn näköisenä! ) Panostukseni näkyy siis lähinnä vaatteissa, sopivan kokoisissa vaatteissa, ei enää telttoja!

Mutta itsetunto on juurikin se, joka meidät saa tuntemaan olon sisäisesti hyväksi ja kauniiksi, riippumatta siitä mitä päällä on tai paljonko painaa.
Painonpudotus sitä kummasti kohottaa, ehkä se että on saanut jotain aikaan ja pystyy saavuttamaan haluamansa tavoitteet, ylpeä ja iloinen!

torstaina, 7. huhtikuuta 2011 klo 08:50 madami kirjoitti:

Urs, nauratti sen verran, että pakko lisätä: ikinä en ole meikannut, enkä sitä nytkään tee... ihan "luonnon lapsena" kuljen siis edelleen (tai siis seinästä revästyn näköisenä! ) Panostukseni näkyy siis lähinnä vaatteissa, sopivan kokoisissa vaatteissa, ei enää telttoja!

No oikei,sanoin aika karkeesti tuon seinästä repästyn näkönen Mut silt miust tuntu olla meikkaamattomana ku ei muutenkaan ollu hyvä olla omas kropassaan Ymmärrän kyl et se on mahtavaa ku ei niit telttoi tarvii päälesä kiskoo vaa saa kaikkee ihanaa vartaloo nuolevaa vaatetta vetää päälensä

torstaina, 7. huhtikuuta 2011 klo 04:56 poppanella kirjoitti:

Miten elämä muuttuu kun paino on lähempänä tavoitetta (tai jo tavoitteessa)? Vai muuttuuko mitenkään? Muuttaako se ihmistä? Muutaako se ihmissuhteita?

Vai onko ainut mikä muuttuu vaa'an lukema?

Itselläni on toki elämä muuttunut melkoisesti, kun jaksan ja pystyn liikkumaan ihan eri tavoin ja terveyteni on parantunut kohisten monellakin mittarilla mitattuna ja yksi tärkeimmistä on, että olen päässyt lääkkeistä kokonaan irti.

Ystävyyssuhteisiin ei ole vaikuttanut, mutta toisaalta paljon on tullut niin työkavereissa ja harrastusten parissa ihmisiä,jotka ovat alkaneet jutella minulle , vaikka aiemmin eivät. Olen miettinyt sitä paljon, että johtuuko se siitä, että he eivät ole halunneet jutella lihavalle ihmiselle vai onko se johtunut siitä, että olen itse nyt paljon ulospäin suuntautunut ja virkeämpi juttelemaan kuin ennen. Ennen varmaan kaikki energiani menii siihen, että jaksoin siirtyä paikasta toiseen enkä juuri sivuilleni vilkuillut, mutta nyt olen saanut paljon juuri palautetta siitä, että minusta huokuu sellainen energia, että nämä juttelijat oat sanoneet, että kun sais edes osan siitä itselleen. Loppuyhteenvetona olen päätynyt siihen, että muiden suhtautuminen on enemmän ollut itsestäni kiinni kuin muista.

Mitä tulee suksulaisiin ja muihin läheisiin niin he ovat kyllä säilyneet ennallaan ja kovasti kannustaneet minua koko ajan sekä iloinneet kanssani tästä matkasta, jota olen tehnyt jo vuosia. Muutama henkilö on ollut selalinen, että ei selvästikään halua puhua minun muodonmuutoksesta minun kanssani, mutta juttelevat siitä muisen kanssa, mutta senkin ymmärrän, kun heillä itsellään on isoja paio-ongelmia niin se on kipeä puhua siitä, kun samalla pitäisi puhua omasta ongelmastaan eikä ole saanut siihen mitään otetta eli ylipaino vain lisääntyy. Tällöin on vaikea sanoa toiselle, että ompa ihanaa, kun olet saanut painoa pois, että miltäs nyt tuntuu. Yleensä siinä tulee samaan hengenvetoon sanojalta, että minunkin pitäisi, mutta en millään saa otetta siitä. Olen kyllä silloin suositellut kiloklubia ja muutenkin antanut neuvoja ja kertonut nimenomaan terveydellisistä hyödyistä ajatellen, että josko se kannustaisi häntä yrittämään vielä enemmän kuin aiemmin ja onnistumaan sitä kautta samalla tavoin kuin itsekin olen tehnyt ja tulosta saanut.

Ite en ole kovin suurta kilomäärää pudottanut, mutta kunto on noussut ja kroppa kiinteytynyt ja se jo on piristänyt. Tekee mieli pukeutua naisellisesti ja kroppaa imarteleviin vaatteisiin ja olen paljon ylpeämpi kropastani. Kunnon kohotessa on myös palkitsevaa, kun jaksaa tehdä paremmin ja kauemmin lihaskuntoliikkeitä.

Itse nyt jo toista kertaa elämässäni yritän suurta painonpudousta.
mutta viimeks kun pudotin 12kg (ja enempiki ois saanu pudota)
minusta tuntui että pystyn mihin vaan!
Ja oli mukava huomata että minutkin huomattiin..Muutenkin kuin "läskinä"
Mä aloitin sillon laihdutuksen vain siksi, että exäni petettyä minua koin sen johtuvan minun liikakiloistani..Nykyisen mieheni tapasin samaan aikaan kun se laihdutus kuuri alkoi, hän kyllä kans sanoi nyt että olis se hienoa kun siihen painoon pääsisin..Hän kyllä sanoo sen lisäksi ettei häntä mun "keräämät" kilot häiritse (painan nyt sitte jo 40kg enempi ku mitä sillon)
ja nyt sitten aloitin urakan itseni takia..en koe olevani hieno, en haluais mennä ihmisten ilmoille jne..
Toivon että tulen kokemaan samoja fiiliksiä nytkin laihdutuksen myötä
Itsetunto ainankin kasvaa ja sitä tulee paljon sosiaalisempi olo..Kummallista.
Ja sen lisäksi toivon selättäväni myös selkävaivat tällä..!
Mutta aika näyttää miten nyt käy..