Kuppikoko pienenee ; )

Huomasin runsas viikko sitten aamulla pukeutuessani töihin lähtöä varten, että rintsikoitten kupit eivät täyty enää, kuten ennen. Ostin kevättalvella tarjouksesta kauniit ja mukavat C-kupin rintsikat ja koska olivat niin hyvät ja edulliset, niin ”kaukaa viisaana” ostin myös B-kuppiset, koska rasvat sulavat minulla myös rinnoista (nyt siis B käytössä). Laihtumiseni näkyykin ensimmäisenä rinnoista ja kasvoista. Muutenkin olo tuntui hoikalta, joten kipaisin vaa’alle ja se näytti 72,8 kg ja vyötärö 86 cm, BMI 25,5.

Lähentelen jo 60 ikävuotta ja tosi hidasta on painon putoaminen ollut eli n. 100 – 300 g / viikko, mutta ei läheskään joka viikko, vaikka vajeitten mukaan painon olisi pitänyt tippua ½ kg / viikko. Pahimmillaan painoin vuoden 2004 joulukuussa 86 kg ja vyötärö 98 cm, pituus silloin ja nyt 169 cm. Kiloklubissa aloittaessani painoin muistaakseni 80 kg ja vyötärö oli 96 cm.

Joulukuussa 2006 olin saanut painoni pudotettua 75 kg ja siinä se oli vielä koko alkuvuodenkin. Tuohan oli välitavoitteeni ja olin siihenkin jo tyytyväinen varsinkin, kun olin saanut vyötärönympärykseni alle 90 cm:n. Verenpaineeni on aina ollut matala, verensokeri normaali, kolesteroliarvot hyvät (parantunut vielä klubeilun aikana), joten näiltä osin olen ollut onnekas.

Koko alkuvuoden olin ”huonossa hapessa”, tajuttoman väsynyt, en liikkunut lainkaan ja pahoinvoinnin takia jouduin syömään tosi usein, varsinkin iltasella. Toki yritin huolehtia siitä, että monet välipalani olivat terveellisiä ja vähäkalorisia. Kun sitten aloin voida paremmin, annoin itselleni luvan herkutella ja nautin ”hyvästä olostani”, kunnes toukokuun lopussa huomasin jo kertaalleen pienentäneeni mustien suorien housujen (hautajaistilaisuus) olevan hieman tiukat. Seuraavana aamuna kävin vaa’alla ja se näyttikin lukemaa 78,2 kg. Silloin ajatus ruokien merkkaamisesta taas kirkastui ja jonkin aikaa junnausta oli taas 75 kg:n kohdalla ja uskoin jo, ettei se ikinä siitä mihinkään putoakaan.

Olen jo pitkän aikaa keskittynyt aikapulan takia melkein yksinomaan omien syömisieni merkkailuun, enkä ole juurikaan seurannut päiväkirjoja, mutta yleisen osan kirjoituksia luen aina silloin tällöin. Sieltä huomasin tietoja Patrikin elokuisesta radiohaastattelusta ja kuuntelin sen. Minulla on Patrikin painonhallintaa käsittelevä kirja ja olen sen lukenut, mutta radio-ohjelma iski tajuntaani paremmin ja selkeämmin. Siihen loppui joka aamuinen ja iltainen vaa’alla hyppääminen ja myös se, että en tuijota enää niin tarkkaan 1500 kcal:n syömiseen, vaan osaan nyt ottaa todella paljon rennommin koko touhun. Enää syömisien ylenmääräinen tarkkailu ja vaaka eivät hallitse elämääni. Syön silloin, kun on nälkä (yleensä runsas aamiainen, lounas ja yhdistetty välipala-päivällinen ja tarpeen mukaan iltapala) ja toki näin pitkään klubissa mukana olleena osaan jo valita oikeanlaista laadukasta ruokaa. Iltapäivällä saatan tutkia laatupallukoita tarkemmin, mitä valitsen päivän viimeisiksi suupaloiksi. Välillä syödyt määrät ovat 1300 ja välillä taas 1700, mutta harvemmin tasan 1500. Liikuntani on koko ajan ollut vähäistä. Kesällä pyöräilen, koska pidän siitä, mutta lenkkini ovat vain tunnin mittaisia (lenkki on tosin raskas), kerran viikossa käyn ihan tavallisessa jumpassa. Mutta siitä olen pitänyt kiinni, että joka päivä tulee vähintään ½ tunnin kävelylenkki, jos ei mitään muuta liikuntaa ole. Ja nyt on niin raikas ilma ulkona, että jo sen takia lähden ihan mielelläni ulos. Vajeet ovat viimeisen 3 kk:n ajalta keskimäärin 605 kcal / pv.

Koko aikana vajeitten mukaan painoni olisi pitänyt pudota ½ kg viikossa, mutta niin ei vain ole käynyt. Uskon, että rentous ja uudenlainen suhtautuminen koko painon- ja samalla elämäntavan hallintaan on alkanut tiputtaa painoa reilummin. Tällä viikolla, kun olo tuntui taas niin hoikalta näytti vaaka lukemaa 72,5 kg, mutta unohdan taas vaa’an joksikin aikaa ja tarkkailen vaan vaatteita. Kertaalleen pienentämiäni vaatteita en enää räätälöi, vaan heitän pois ja olen jo käyttänyt muotoon ommeltuja paitapuseroitakin, mutta ihonmyötäiset muut paidat ja mekot saavat vielä odottaa ensi kesää. Vielä on pienet jenkkakahvat ja HK:n sinisen paksuudelta vyötärön yläpuolella pullistumaa. Mutta hyvä ryhti (tässä on vielä opettelemista) paikkaa nuokin ”vajavuudet”.

No niin, tämän siitä saa, kun harvoin kirjoittaa, että tulee tekstiä liiankin kanssa. Ajattelin vain kertoa oman kokemukseni, josko siitä olisi jotakin hyötyä muille jumituksesta kärsiville.

Oikein raikkaan kaunista ja rentoa syksyä ihan kaikille – niin vanhoille tutuille kuin uusillekin klubeilijoille :!:

Onnea!

mukava aina lukea positiivisia asioita ja onnistumisia! ja sinä olet todellakin tainnut löytää sen perusidean koko laihduttamiseen.Mahtavaa että se toimii myös noin hyvin käytännössä ! Itse jumittelen.paino ei laske ja nyt olen ajatellut pitää vähän paussia mutta silti muistaa KK ssa oppimani asiat.kun tulee lisää motivaatiota kirjailen taas ylös...Mutta kiitos innostavasta palautteesta.Sellaista aina tarvitaan! Mukavaa syksyn jatkoa toivoo Kevättyttö

Onnea April. Juuri tuollaista tekstiä onkin hauska lukea. Täytyy siis vain uskoa, että tämä homma toimii. Itse olen jumitteluvaiheessa ja yritän kovasti selailla sitä Patrikin kirjaa saadakseni lisätukea tähän hommaan. Kiitos kirjoituksesta ja oikein hyvää jatkoa sinulle!

Onnittelu April, kyllä on mukava kuulla että uusi onnistuja aina ilmaantuu.Itselläni on ollut hidasta ja takkuilevaa tämä pudotus mutta sain taas kerran uskoa onnistumiseen, kun luin kirjoitustasi!Onnea paljon tuloksen saavuttamisesta!

Ihanaa kuulla sinusta, April! Ja tosi hienoja uutisia, kuinka olet oppinut tuota syömisen rentoutta! Minäkin olen koko ajan vahvemmin sitä mieltä, että sieltä se lopullinen viisasten kivi löytyy.

Onnea!

Kiitos onnitteluista!

Kerron lisää tuolla 'yleisellä osastolla' Johnan avaamassa ketjussa omasta päänuppini rentousruuvin löysäämisestä, kunhan työkiireiltäni ehdin vähän koota ajatuksiani. :roll:

Sillä välin tsemppiä kaikille!

Onnittelut! Hieno tulos. Mulla ei kuppikoko pienene, vaikka haluaisin. -16 kg ja sama kuppikoko edelleenkin...

Itse en ole eroa pistänyt merkille, mutta äijä hihkaisi minulle viikonvaihteessa, että "sun tissit on pienentyny!" Luulen kyllä, että hänelle se ei ole mikään ilon aihe, mutta valitettavasti se kuuluu kauppaan jos yritän saada muualta kropasta ylimääräistä pois

Hih, minulla ei ole pienentynyt kuppikoko, vaikka rinnat(kin) ovat selkeästi pienemmät. Mies ei ole huomauttanut asiasta, mutta kun ohimennen mainitsin, hän kyllä myönsi asian.

Voi ku pieneniskin! Alussa kuppikoko oli E80, nyt se on D80 tai E75. Ehkä. Koska noi yhdet liivit on jo lössöllä kupeista. Jos multa kysytään, niin ottaisin mielelläni C-kupin. Katsotaan missä painossa sen saan.