Annoin periksi

tiistaina, 10. toukokuuta 2011 klo 13:04 Joku oli varastanut nimimerkkini kirjoitti:

Käy taas varmaankin niin,että kun ruokaympyrä tempaistaan esiin,niin jähmetyn enkä saa enää sanaa suustani ja loppu onkin sitten sitä tuttua: lääkäri paasaa liikunnan ja vähärasvaisen ruuan merkityksestä ja minä lähden vastaanototlta hiljaisena ja murtuneena jatkamaan lihomistani.

Mitäs, jos pitäisit ennen lääkärille menoa viikon tai kaksi ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa? Sen kanssa kun menet, lääkärin on pakko ottaa sinut vakavasti.

Sinulle on jo ehdotettu tässä ketjussa rasvan määrän lisäämistä. Ongelmallisesta tilanteestasi huolimatta minäkin suosittelen sitä lämpimästi. Vilkaisehan Patrikin asiantuntijavastaus liian vähäisen rasvansaannin vaikutuksista Ravinnon UKK-ketjusta.

Lääkärillä on myös netti käytettvänä; sieltä kaiva esille tämä kiloklubin sivu ja omat tietosi. Pakko on uskoa!!!
Silloin sinun tarvitse paperille jäljentää ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa

Tsemppiä ja sinnikkyyttä Sinulle!

mars lääkärille!

Jos tuntuu, ettet saa sanottua lääkärille asiaasi, niin kirjota mustaa valkoiselle. Itse tein niin, kun olen herkkä itkemään ja sitten itkiessäni en saa mitään sanottua.

Samaa mietin kuin Huurnekin. Kirjaa paperille asiasi ja anna se lääkärille. Voit etukäteen miettiä sanat ja ei haittaa, vaikka menisitkin lukkoon lääkärin puheista.

Jos kirjaat syömiset kiloklubiin, niin voit lähettää ruokapäiväkirjasi omaan sähköpostiin ja ne on helposti sieltä tulostettavissa. Samoin viikon liikunnat. Voit näyttää lääkärille, että et todellakaan petä itseäsi: makaa päivät sohvalla ja syö suklaata kuin leipää.

Sitten pyydät oikeasti jatkotutkimuksiin ja käsket tarkistaa lääkitystä. Sinut on otettava todesta!!

Tätä ketjua lukiessa tuli mieleen oma kokemukseni lääkäreistä, jotka eivät ottaneet minua tosissaan, kun olin vuodessa lihonut 35 kiloa ilman mitään järkevää selitystä. Ensimmäinen lääkäri syytti minua ahmimishäiriöstä, mutta teetti kuitenkin pyynnöstäni kilpirauhaskokeet, mutta arvot olivat viiterajojen sisäpuolella ja lähdin lääkäristä tietämättä painonnousuni. Kilpirauhasasiaan enemmän perehdyttyäni menin yksityiselle sisätautilääkärille, joka suunnilleen nauroi minut pihalle ja sanoi, ettei noilla arvoilla mitään lääkitystä anneta. Kolmas lääkäri suostui antamaan Thyroxin-lääkityksen kokeeksi, kun tarpeeksi kauan jaksoin sitä anoa. Olo parani hetkessä. Sitten menin vielä yksityiselle endokrinologille, joka teki tarkemmat tutkimukset ja auttoi saamaan lääkityksen kohdilleen.

Eli tämän viestini tarkoituksena oli kertoa, että jos lääkäri ei ota sinua vakavasti, mene toiselle lääkärille. Varaa vaikka lääkäriaika suuremmalle paikkakunnalle kesälomasi aikana. Mene yksityiselle erikoislääkärille. Se kustantaa 50-100 euroa, mutta on todellakin sen arvoista, jos sen avulla saat hoitoa sairauteesi!

Kovasti tsemppiä!