Onnistumisen iloa - välitavoitteita, pieniä ilonaiheita tms

Iloista huomenta ja kiitos Kiloklubille ja vertaistuelle!

Tammikuusta 2010 tähän päivään mennessä pudotusta on noin 9-10 kg. Lomalla on lipsunut päiväkirjan pito ja muut syömiset ja juomiset ja liikunnat, mutta homma jatkuu aivan varmasti...

Kummallista, vain 1-2 ihmistä on kommentoinut hieman painon laskua. Olin kait ollut mestari piilottamaan kiloni...

Hyvää päivän jatkoa!

Tämänpäivän kommentti mieheni isältä: Olet aina ollut tosi kaunis, mutta kohta se menee jo ihan yli

Alle 90 kg!!
En edes muista koska olisi oltu näin sievissä lukemissa, siis en ollut uskoa vaakaa!! 89,4kg!! Voi että olen onnellinen!!
Mä luulen, että sekoan onnesta.


Kaveri sanoi tänään nähdessään, että "kylläpäs sä OLETKIN laihtunut, menee pian koirille"
Siis ollaan nähty viimeksi toukokuussa ja on sen jälkeen kuullut meidän dieetistä yhteisiltä ystäviltä.

Kaveri sanoi eilen pesäpalloa pelatessa, että "sulta on lähteny ihan hirveesti ylävartalosta! KÄÄNNY, joo sulla ei selässäkään enää oo paljo yhtään mitään" Siis on siellä oikeasti vaikka mitä, mutta ihanaa, että joku muukin sen laihtumisen huomaa.

Itse taas oon kamppaillut pitkääntuon 80kg maagisen rajan ylittämisessä pysyvästi. Nyt on viikon pysynyt alle tuon, niin voi olla tyytyväinen.

Oikea hyvän mielen ketju!

torstaina, 24. kesäkuuta 2010 klo 05:00 Siissu kirjoitti:

Yksi asia pisti silmään; vaikka me osaamme iloita kadonneista kiloista ja senteistä ynnä muista onnistumisen kokemuksista, paistaa teksteistä se MUTTA... "olen pudottanut x kiloa, onhan se hyvin, MUTTA..." Miksi emme osaa puhtaasti iloita siitä, mitä olemme saavuttaneet?

[nips]

Iloitaan kaikesta saavuttamastamme, olemme sen ansainneet!

Heh, tästä tuli mieleen, kun edellisen (juu, valitettavasti) kerran laihdutin 15 kiloa ja olin onnellinen ja ylpeä. Yksi kaveri totesi, että hän loukkaantuisi, jos häntä kehuttaisiin laihduttamisesta, kun kehuhan selvästi sisältää ajatuksen, että ootpa ollut läsä. Juu, otin kehut silloin vastaan ajattelematta, mitä ajatuksia sen taustalla piilee, (ja tiedänhän mä, että oon läsä / ollut läsä) ja lupaan niin tehdä nytkin!

Vielä ei ole suurta onnistumisen iloa, mutta vihdoin tuntuu motivaatio oelvan kohdillaan - olen iloinen siitä!

Ostin itselleni hienon oman puntarin varmaan 4 vuoden jälkeen ja punnitsin eilen illalla ja nyt aamulla itteni ekaa kertaa... 125,8 kg kun työpaikan vaaka näytti vielä kuun alussa 130 ja grammat päälle. Eri vaaka ja eri lukemat - I know mutta työpaikan vaakakin näytti tällä viikolla 126 ja vähän yli eli oikeesti 4 kiloa ois niinkun PUF vaan kadonnut syömällä enemmän ja miettimällä hieman mitä suuhun pistää ILMAN että oisin kieltänyt itteltäni mitään...

-20 rikki tänään!!
Tuntuu hurjalta ja onnelliselta.

Tämä teki minut iloiseksi vaikka se tapahtui jo lauantaina:
Ostin itselleni Helmikuussa tavoite farkut ne meni kiinni jo keväällä mutta siihen jäi sellanen ällö makkara pullottaa ja sitten viime lauantaina kokeilin niitä kun oli kylmä ilma...ja avot meni kiinni, nyt siihen jäi vain sellanen pikkumakkara, mutta kehtas lähteä niissä ulos

Kokoa46

Tää on ihan pöljä asia riemuita, mutta siis kun itsellä on käytössä prisman halpisvaaka joka makso jonkun 20 euroa, niin tokihan se kertoo jos paino menee alaspäin, mutta kun en oikeen oo tiennyt että paljonko se valehtelee verrattuna tollaisiin lääkäreiden ym käyttämiin "kunnon" vaakoihin, niin tänäänpä bongasin stadikalla käydessä naisten pukkarissa sellaisen, toki digitaalisen, mutta kuitenkin selkeesti asiallisemman vaa'an, ja lähtiessä sitten vaatteet päällä siihen hypähdin ja se näytti painoksi 90,45kg, joten ei kait tuo kotivaaka sitten kamalasti heitäkään kun vaatteet päällä aamupala syötynä näytti tuollaisia se "pro" vaaka Tästä hyvillä mielin eteenpäin!