Onnistumisen iloa - välitavoitteita, pieniä ilonaiheita tms

Olen päässyt takaisin samaan vaakalukemaan kuin melkein kaksi viikkoa sitten, eli tuohon tickerin näyttämään. Viime viikonloppu ei kyllä kaikkine valmisruokineen ja viineineen tehnyt yhtään hyvää, mutta onneksi turvotus nyt kadonnut.

Itselläni on ihan itsetuntoa koskeva ilonaihe, olen nimittäin uskaltautunut uimaan jo viidesti tänä kesänä ihan yleisellä uimarannalle ja milloin kenenkin kaverin tai serkun kanssa. Pari vuotta sitten ei olisi tullut kysymykseenkään.

Äitienpäivälahjaksi saamani ulkoilutakki, joka silloin meni kyllä kiinni, mutta oli epämiellyttävän pinkeä, on nyt sopivan väljä!!!JESS!!

Minä olen niin onnellinen ja ylpeä itsestäni ja miehestäni!!
Olen ollut kuluneella viikolla "alennusmyynnissä" omassa vaatekaapissani.
Olen ollut aina niin nuuka, sellainen joka ei varmasti heitä mitään vielä ehjää vaatetta pois (vaikken enää edes käyttäisi niitä) ja nyt on hauska katsoa missävaiheessa olen ollut minkäkin kokoinen.
Olen nyt saman kokoinen, kuin vuonna 2001.
Kaiken lisäksi vaatteet, joita olen ostanut aleista ja sovittanut vasta kotona (osassa vielä hintalaputkin kiinni!! ) alkaa hiljalleen sopia minulle!! Jopa yksi mekko kokoa 42!!! En olisi koskaan voinut kuvitellakaan!! Mekon muoti on jo mennyttä, mutta pikkuinen koko, here i come!!

Ja NYT heitän isot vaatteet pois järjestään. Liian vanhan näköiset ja nuhruiset menee roskikseen, ehjät menee keräykseen. Kaverini, joka pudotti 25kiloa, kielsi säästämästä mitään "äitiysvaraksi", sitten ostetaan uutta jos sitä tarvitaan. Viisas kielto.
Silloin, kun olin viimeksi 63kiloinen, suurin ongelmani uudelleen epäonnistumiseen oli se, että oli aina varaa ostaa uutta: ei tarvinnut katsoa syömisiään, kun voi helposti vaan ostaa uudet kuteet. Nyt eliminoin sen mokamahdollisuuden.

Siis voi jee! Mun vanhat vaatteet alkoi olla tosi kulahtaineita ja virttyneitä, aika isojakin monet. Menin alennusmyynteihin ja LÖYSIN vaatteita ja vielä lisää ihmetyksen aihetta, melkein kaikki vaatteet oli M-kokoa! Meitsi on meediumi! Johan tässä on yli 20kg häippässyt jos lähtöasetelmaksi katsoo 2vko synnytyksen jälkeen.

Olen nyt 19 viikkoa kuntoillut vähintään neljänä päivänä viikossa ja tänään tein jotain, mitä en olisi koskaan uskonut pystyväni tekemään: hölkkäsin 30 minuuttia!

Kaverini käveli vieressä ja samaa tahtia mentiin, hän kävellen ja minä hölkäten. Tuota ylimääräistä painoa minulla on kuitenkin 55 kiloa, niin en olisi koskaan uskonut tuohon pystyväni

^Ihan mahtavaa, oink!!

Viime lauantaina tissini menivät ohi vatsastani. Olen siis lyllertänyt tähän asti "maha edellä", nyt tuli muutos siihen VIHDOINKIN!! Entisenä tiimalasivartalona kookas vatsa on ottanut koville, etenkin henkisesti...ehkäpä siitä vielä päästään!

Olen myös huomannut ettei tarvitse syödä älyttömiä määriä herkkuja; yksi 80g sipsipussi miehen kanssa puoliksi riittää hyvin! Enempi määrä ällöttää ja toisaalta tuon pikkumäärän voi syödä silloin tällöin, koska kalorit eivät ole ihan niin järkyt kuin vaikkapa jättipussissa.

4 kuukautta ja 1 viikko siitä kun tein päätöksen, että nyt riittää paisuminen. Siitä päivästä on paino tullut alas melkein 18 kiloa!!! (-17,7kg).

Kyllä on hieno fiilis! Olo on mahtava, kun mistään ei ole oikeastaan tarvinnut luopua, paitsi vanhoista huonoista tavoista. Syön edelleen hyvää kunnon ruokaa enkä kärvistele nälässä niin kuin aiemmilla keventymiskerroilla. Kyllä tämä Kiloklubi on hieno juttu!

Oi onnea pullapallo!!!!
Ihanaa lukea onnistumisista