Mitä uskot oppineesi pysyvästi tähän mennessä?

liian vähällä ruualla ei kannata yrittää olla. siitä tulee vaan paha mieli, turpea vatsa, kipeä pää ja heikko olo. Ja joskus myös syömishimo. Sen olen totisesti oppinut. Myös sen olen ymmärtänyt, että motivoidun siitä, että tiedän miten tulee syödä ja liikkua, että ei liho.Syön samalla lailla kuin muut hyväkuntoisena pysyvät. Sillä lailla ei voi mennä vikaan! Jos ihminen kuvittelee olevansa hoikka, miten hän silloin söisi? Mitä kuvittelee hoikkien ihmisten syövän? eihän se pelkkää heinää ole, vaan kunnon ruokaa. Syö kuten hoikat syövät! Siinä motivoiva neuvo joka toimii minulla!

(tosin mun alipainoinen kaveri syö sipsejä ja roskaruokaa ja sillä on aina kotona suklaalevyjä ja muita karkkeja... mutta hänen kohdallaan ne määrät on sitten pieniä!)

Olen oppinut säännöllisen liikunnan. Välillä ei meinaa huvittaa, mutta useimpina päivänä on vain päästävä liikkumaan!

Ruokavaliossa kasvisten määrä on kyllä pysyvästi selkärangassa, yleensä niitä tulee päivässä syötyä reilusti enemmän kuin se 600g.

- Rasvaa SAA syödä (minkä kaloreissa häviää sen kylläisyyden kestossa voittaa).
- Vihreää, punaista, keltaista, oranssia... Heviosastolta kahmin mukaan tätä, näitä, tuota ja vielä niitäkin vaikka mies marisee (puoli)leikillään, että tulee kallis kroppa
- Aikuinen ihminen pystyy kyllä kävelemään kauppareissulla karkkihyllyn ohi eikä paljon kirpaise...
- Tasapainoinen ruoka + tasapainoinen liikunta = tasapainoinen olo

mitä olen oppinut, vihdoinkin syömään monipuolisesti mutta rennolla otteella. Totesin että paino tippuu jos on tippuakseen vaikka bmi on 32 mutta ulkonäöllisesti olen varmaan bmi 27 kohalla. Edes lääkäri ei keksinyt syytä miksen laihdu, joten olenkin todennut vain että olen tiukkaan pakattu. Mahaa olen saanut pois paljonkin kun liikun ja syön hyvässä tasapainossa. En ahmi, olen oppinut ottamaan kohtuudella hyvää, en saa pahasti syöpöttelykohtauksia ja jos alan syöpötteleen olen löytänyt terveitä vaihtoehtoja joista ähkyyn syöminen on vain ehkä hyvästä.
Myös tämän rentouden vuoksi ei verenpaineeni ole kohollaan, voin hyvin ja nautin elämästä.

tämän meni helmikuussa lopulta jakeluun kun kuuntelin Patrikkia oulussa yths:n järkkäämässä luennolla.

ai niin edit: appelsiinilla saa hyvin HeVi puolta paikattua <3

Hei!

Ajattelin, että kirjoitan tähän ketjuun,niin ei tarvitse uutta aloittaa .Minä olen oppinut paljon muutaman kk:n aikana!Olen oppinut, että se olen minä,joka syö meidän perheessä kaikki leivät ja leivonnaiset! Meillä on ollut toukokuussa syntymäpäiviä,vapun juhlintaa,sauna-iltaa.Ja kun en ole mättänyt juhlista jäänyttä leipää ja leivonnaisia,niin ei noita kukaan muukaan meidän perheessä kaksinkäsin vedä! Pakastin siis pursuaa raparperipiirakkaa,hiivaleipää,pullaa,kääretorttua! Yleensähän minä olen puputtanut ne pois homehtumasta pitkin viikkoa! Eli siinä syy miksi olen perheeni ainoa ylipainoinen!Muut syövät hyvin vähän herkkuja ,vaikka ovatkin persoja makealle, heille vain riittääkin se yksi pala.Ja nyt kun olen siis joutunut avaamaan pakastinta pakastaessani syömättömiä herkkuja pilaantumasta,olen löytänyt samalla marjavarastoni Vadelmaa,mustaherukkaa,mustikkaa,puolukkaa,marja-aroniaa! Vetelen siis niitä nyt kaksinkäsin nassuuni,jotta pääsen taas pakastamaan uutta satoa.Ja tälläkertaa pakastin tyhjenee marjoista tasaisesti pitkin tulevaa talvea!!

Hei AnzQ66, meillä on sama ongelma herkkujen suhteen. Olenkin vähentänyt leipomista roimasti, ja jos leivon niin lasten lempiherkkuja jotka katoavat samantien ja viime palasta vielä taistellaan. Jos ei näin niin se olen minä joka lopetan ne. Annoskokoja olen myös pienentänyt, ei enää uunipellilistä vaan pieni pyöreä vuoka. Usein teen leivonnaisia vieraille (en tuhatta sorttia), niin kulutus on isonpaa, sillä jokainen kuitenkin maistaa ja jäljelle jää paljon vähemmän.

Naulan kantaan Perttu! Eli jos tekee vaikka mokkapaloja,tuskin ehdin edes maistaa moista herkkua,sen verran joutuin häviää lasten suihin. Tuo pitääkin muistaa.Samoin kuin mainitsemasi sorttien vähyys. Mukava on leipoa,mutta jos jättäisi siis vähemmälle.Ja onhan tuolla kaapissa tosiaankin pikkuvuokia...sen uunipellin sijaan.

Olen oppinut kuinka paljon vähemmän kaloreita saa kun valitsee viljatuotteet fiksusti, ja että vähemmälläkin määrällä leipää ja pastaa selviää. Syön niitä siis edelleen, mutten enää monen ihmisen annosta. Olen myös oppinut ettei rasva ole minun pahin viholliseni vaan nopeat hiilarit joihin olin ihan koukussa. Olen myös oppinut että pystyn sittenkin syömään niin kuin normaalit ihmiset. Toivottavasti olen myös lopullisesti oppinut pois iltamässäilystä, kohta 5 kk ilman ahmimista

Luulisin oppineeni sen, ettei ruoka oikeasti lohduta, ja kun paino kääntyy lohtusyömisen takia nousuun, olo on entistä kurjempi.
Ja myös sen tiedän nyt, että vähemmälläkin määrällä tulee tyytyväiseksi, ei jälkkäriä tarvii santsata kolmea kertaa, puolikaskin annos saa hyvälle mielelle.
Kun nälättää, kannattaa syödä muuta kuin suklaatia tai pullaa.
Parempi syödä useammin ja vähän kuin pari kertaa päivässä tajuton keko.
Kaikki ruoka ei ole kerralla syötäväksi.
Maustamaton jogurtti on parempaa kuin sokeriset!

Itselle tärkeimmät opit taitavat toistaiseksi olla:
rasvaa saa ja pitää syödä
makeanhimon pystyy voittamaan

Toivottavasti jotain muutakin jää pysyvästi päähän ennen kuin painonpudotusurakka on finaalissa. Muutenhan ei taida sen painon pitäminen onnistua.