Mitä uskot oppineesi pysyvästi tähän mennessä?

Moni vannoo, kun alkaa laihduttaa, ettei aio lihoa koskaan enää. Uskallatko jo sanoa, että olet oppinut jotain pysyvää terveellisestä elämästä Klubiaikanasi? Siis jotain sellaista, joka seuraisi, vaikka juuri nyt kyllästyisit, heittäisit hanskat naulaan ja jättäisit laihduttamisen sikseen?

Minä uskon, että palaisin repsahdusten jälkeen takaisin terveelliseen ruokavalioon. En tahdo enää ikuiseen sokerihumalaan.

Tahdon myös uskoa, että säännöllinen liikunta on nyt tullut jäädäkseen tarpeeksi monta kertaa viikossa.

Hieno keskustelun avaus

Allekirjoitan nuo samat asiat.

Oli oikeastaan tosi helppo "palata ruotuun" Thaimaan-reissun jälkeen vaikka siellä tulikin hiukan herkuteltua.

Ei siis ole väliä sillä, mitä 10 % ajasta syö kunhan 90 % ajasta syö oikein.

Ja liikunta on ihan oikeasti tärkeä asia (jos vaan pystyy liikuntaa harrastamaan) - painonhallinta on paljon helpompaa kun saa liikunnan ansiosta syödä enemmän.

Proteiinin merkitys on oleellinen kylläisyyttä silmällä pitäen samoin kuin kasvisten. Myöskään rasvan syöntiä ei saa unohtaa! Iho, hiukset ja koko ihminen voi paremmin kun rasvaakin saa päivitäin riittävästi.

Sokeria, tärkkelystä ja muita nopeita hiilihydraatteja kannattaa vältellä ja koostaa hiilarit hyvistä lähteistä - kasviksista, marjoista ja ehkäpä vielä täysjyväleseistä.

Itse olen viimeisen viikon aikana jättänyt pois sokerin, perunan, riisin, pastan, leivän etc.

Tulee syötyä enemmän kasviksia ja marjoja. Lisäksi olen rasvan osuutta lisännyt, koska hiilihydraatteja tulee nautittua nyt vähemmän. Ensimmäiset neljä päivää olivat hiukan hankalia, koska pää oli aika usein kipeä mutta nyt olo on tosi hyvä ja energinen.

Kiitos, Carlos. Jäädään odottamaan, että muutkin heräävät talvihorroksesta sen verran, että kertovat, mikä on mennyt jo selkäytimeen (tai sitten ei).

Moi,
en ole talvihorroksessa, vaan olin muutaman päivän työmatkalla :lol:

Eli kaaliin :wink: on mennyt pysyvästi tuo viherpallukkka, eli salaatteja, vihanneksia ja hedelmiä on saatava joka päivä. Kaipaa ja harmittelee, jos niitä ei jostain poikkeussyystä, kuten esim. matkoilla, ole aina saatavilla. Ja onhan niitä, kun katsoo nykyisin uusin silmin, eli kyllä tarvitseva löytää.

Moikka! Tulin ehkä tänne liian aikaisin hehkuttamaan, koska olen ollut Kiloklubissa mukana vasta 4 päivää, mutta fiilis on niin hyvä, että pakko on hehkuttaa! Siis juuri tällaista palvelua olen kaivannut: sellaista joka informoi, antaa suoraa palautetta, huomioi ruoka-ajat ja ravintosisällöt, liikunnan ja antaa valmiita ateriamalleja. Aivan mahtavaa! Huomaan etten ole tiennyt puoliakaan näistä asioista joita olen jo muutamassa päivässä oppinut.

Tuonne päiväkirjaan olen kirjoitellut mitä olen minäkin päivänä huomannut ja tällaisia asioita sieltä löytyy:

Ensinnäkin tieto on valttia. Huomaan, etten ole aiemmin tiennyt painonpudotuksesta mitään, vaikka olen sitä vuositolkulla niin ahkerasti (mukamas) harrastanutkin. Kaikki tietää että pitäisi syödä terveellisesti ja liikkua, mutta täällä ole todella huomannut mitä se tarkoittaa.

Aina kuulee sanottavan, että pitää syödä aamiainen. Kiloklubissa olen huomannut miksi. Kun syö aamupalan, lounaan ja välipalan, ei illalla tule sitä pohjatonta herkkunälkää. Ruoka-ajat onkin varmasti sellainen asia, josta tulen pitämään kiinni jatkossakin.

Lautasmalli on myös sellainen, jota tulen noudattamaan. Olen huomannut, että voin syödä pizzaa, lasagnea ja muita ns. epäterveellisempiä ruokia kunhan en kahmi niitä koko lautasen täydeltä. Kun lautasella on puolet salaattia, niin voin hyvällä omalla tunnolla syödä pizzaakin.

Kuulee liikaakin tolkutettavan lausetta "älä syö jollei sinulla oikeasti ole nälkä". Pitää varmasti paikkaansa jos on esimerkiksi hakemassa santsilautasta, vaikka maha on jo täynnä, mutta muuten tuo ohje on kyllä täysin päin seiniä. Jos jää odottelemaan sitä nälkää ja syö vasta sitten kun on nälkä, niin ruoka-ajat menevät sekaisin ja meganälässä sitä tulee sitten popsittua nopeita herkkuja. Nälän yllättäessä peli on jo menetetty! Minusta tuon lauseen tulisi mennä näin "syö silloin, kun ei vielä ole nälkä". Vaikkei aamulla ruoka maistuisikaan tai päivällisaikaan tekisi mieli skipata koko ateria laihtumisen toivossa, niin pitäisi muistaa, että syömättömyys kostautuu aivan varmasti. Eli tuon tulen takuulla muistamaan, että kannattaa syödä ruoka-aikoina vaikkei varsinainen nälkä olisikaan. Näin sen pohjattoman nälän pystyy välttämään.

Eli tähän päähän on uponnut ruoka-ajat ja lautasmalli. Aika hyvä saldo neljältä päivältä Ja paino on pudonnut kilon verran ja vyötäröltä on lähtenyt 2cm! Tiedän kyllä, että kilon tiputus voi jouhtua vaikka nestatasapainon vaihteluista, mutta aivan sama! Hyvä fiilis joka tapauksessa ja näillä eväin jatketaan!

Täytynee tunnustaa, että ihanaa palata takaisin oikeiden ruokailutapojen pariin. Olo on vieläkin väsy kahdesta totaalisesta juhlimis-herkkupäivästä ja perjantai ja lauantai meni sitten muuten kirjaamatta.

Olo on vieläkin turvonnut ja maha sekaisin. Ilomielin olen juonut runsaasti vettä, ja kirjannut syömiseni. Odotan vain, että parin päivän pästä olo olisi palannut kohdalleen.

Vatsani tekee nykyään täydellisen stopin ilman vihannes- hedelmäannostaan ja säännöllisiä ruoka-aikoja. Mieli tekee liikkumaan, vaikka vettä sataa.

Olen kiukkuinen kaikesta ja kaikille. Voisin vaan olla ja mököttää. Kaipaan sitä hyvää oloa, jonka tämä klubeilu on mukaamaan tuonut. Paluuta ei menneeseen tule, ei, sen vannon.

Aion olla hyvä itselleni tätä kautta, jotta jaksan olla hyvä muita kohtaan!

Siis klubeilu tuo oikean ruokavalion ja liikunnan ilon kautta, niin paljon henkisiä ja fyysisiä voimia, että lääkäri voisi kirjoittaa lähetteen tänne sekä alakuloon ja muuhun ahdistukseen kuin ylensyönnin - ja tässä tapauksessa ylenjuonnin kiroihin :P

Luulen, että lisääntynyt oikeiden rasvojen käyttö on tullut ruokavaliooni pysyäkseen. Iho on pysynyt parempana ja salaattikin maistuu herkulliselta oliiviöljyn ja viinietikan kanssa.

Toinen on varmasti nuo vihannekset ja hedelmät. Vatsa pysyy kunnossa kun niitä muistaa syödä. Ennen klubia söin todella vähän hedelmiä, joka taas oli perua painonvartijoista, jossa hedelmistä tuli armotta pisteitä. Käytin sitten nekin pisteet johonkin mieluisempaan syötävään. Olen tosin ollut painonvartijoissa vuosia sitten, mutta aika tiukkaan nuo opetukset olivat päähäni pinttyneet.

Uskon vakaasti, että syön loppuelämäni vihanneksia, marjoja ja hedelmiä riittävästi sikäli mikäli niitä on jatkossa yleensä ottaen saatavilla. Mistäpä sitä tulevaisuudesta ja luonnon tilasta tietää. :roll: Kuitupitoiset täysjyvätuotteet ovat syrjäyttäneet tyystin pullamössöleivät ja -sämpylät. Sokeria en kovin paljon ole käyttänytkään ja isot lakupussitkin ovat vaihtuneet lakupatukoihin. Kasvipohjaisten rasvojen käyttöä olen lisännyt.

Olen myös oivaltanut kunnon aterioiden merkityksen. En enää korvaa aterioita voileivillä. :? Ja liikunnan osalta pyrin siihen, että keskimäärin kävelen vähintään 30 min joka päivä. Jos liikuntaa on muutakin, niin kävelyä voi sitten olla vähemmän.

Kun nyt olen 10 kg kevyempi kuin jouluna 2005, huomaan oloni todellakin keventyneen ja liikkumiseni on helpompaa. Tyttärenpojan (4 v.) kanssa olin juuri tänään hippasilla ja hyvin jaksoin ja tunsin itseni ketteräksi. :lol:

Näin siis uskon arkena syöväni ja liikkuvani jatkossakin. Juhlat ja vieraskestit ovat sitten asia erikseen. Niitähän loppuelämän aikanakin tulee ihan varmasti, mutta toivottavasti silloin muistan kohtuuden. :wink:

Repsahtaminen on minun silmissäni ikävä sana ja kuulostaa luovuttamiselta. Toivottavasti se ei kuulu minun sanavarastooni ikinä.

Vähän samanlaiset ajatukset mullakin kuin Aprililla. Mulle myös tuo repsahtaminen on sellanen kirosana, että sitä en liiemmin välitä enää kohdata. Ja tarkoitan tällä nimenomaan tuon roskaruoan ja makeisten syöntiä.

Ruokavaliostani ovat poistuneet kokonaan makkara, liha, vaalea leipä, pullamössö, makeat leivonnaiset, pizzat, hampurilaiset ja majoneesipohjaiset kastikkeet. En aio niitä tulevaisuudessakaan syödä, koska olen oppinut, että syön pysyäkseni terveenä ja elääkseni hyvin, en lihoakseni ja voidakseni huonosti.

Suklaata, jäätelöä ja karkkeja syön vähän sitten, kun olen ihannepainossani, mutta pyrin valitsemaan niistäkin kevyen vaihtoehdon ja yritän pitää ne sellaisina satunnaisina herkkuina.

Paljon hedelmiä ja vihanneksia, kohtuudella perunaa, riisiä, pastaa, soijaa ja kalaa sekä vähärasvaisia maitotuotteita. Rasvana rypsiöljyä ja Beceliä, eiköhän se siinä sitten ole. Sen olen oppinut, että mulle sopii parhaiten kunnon ruokaremontti, ei se hirveän salliva versio.

No siis mahtavaa, Hepsu! Onnittelut! Tämä on juuri se mihin me kaikki pyritään.