95 päivän täysremontti takana + jatkotapahtumat

Vuoden alussa olin merkittävän lihavuuden ylärajoilla keikkuva heikkokuntoinen ja stressaantunut mies. Liikuntaa ei enää tullut paljon harrastettua, paino ja verenpaine jatkoivat kohoamistaan. Vaatteet kiristivät, portaissa hengästytti, ja kengännauhojen solmintakin tuntui työläältä. Oma surkeus ja 110,8 kg:n ihrainen olemus alkoivat tympiä niin paljon, että PÄÄTIN 09.01.2009 aloittaa laihduttaminen ja kunnon kohottamisen. Tein vähän laskelmia, ja asetin tämän laihdutusprojektin tavoitteeksi haastavan 90 kg:a 22.04.2009 mennessä. Sitten pantiin töpinäksi!

Aloitin laihdutuksen alle 1000 kcal:n päiväruokailuilla. Viikon kuluttua kaivoin sauvat kaapista ja lähdin onnahdellen kävelylle. Paino tippui yli kahden kilon viikkovauhtia, ja kuntokin kohosi lupaavasti 10 km:n sauvakävelylenkeillä. Syömiseni nostin 1600 kcal:n tasolle. Pyrin valmistamaan herkullisia, vähäkalorisia ja täyttäviä aterioita. Ruokieni pääraaka-aineita ovat olleet nälänpitävyydeltään hyvät liha ja kala, vihannekset ja hedelmät, ruisleipä ja hapanmaitotuotteet.

Ensin aloin syödä iltapainotteisesti, ettei tarvitsisi mennä nälkäisenä nukkumaan. Nyt olen siirtynyt niukahkoon aamupalaan, ja muut keskimäärin neljä ateriaa ovat suunnilleen saman kokoisia. Tällä tavalla ruokailemalla olen koko päivän energinen, eikä ähkyä tai nälkää tarvitse potea. Epäilyjä on esitetty niukkakalorisen ateriointini seurauksista, mutta EN ole ollut nälissäni laihdutuksen aikana, ja olen voinut koko ajan entistä paremmin sekä tuntenut itseni paljon virkeämmäksi. Kaikki veriarvotkin ovat olleet kohdallaan.

Lisäksi motivaatiotani ovat kasvattaneet monet tapahtuneet myönteiset muutokset, jotka olen aina kirjannut ylös kannustaakseni itseäni:
- 110,8 kg:n paino alentunut 20,8 kg:lla 90 kg:aan, pudotuksesta liikunnan ansiota noin 7 kiloa
- BMI laskenut merkittävästi lihavan ylärajoilta lievästi ylipainoisen keskivaiheille eli 34,2:sta 27,8:aan
- muhkeasta 126 cm:n vyötärön ympärysmitasta hävinnyt 22 cm, nykymitta 104 cm
- fyysinen kunto hyvä 740 km:n sauvakävelyn seurauksena
- olen huomattavasti notkeampi ja ketterämpi
- lihaksikkaat raajat ja ylävartalo, navan seutu vaatii vielä vähän työstämistä
- verenpaine normaali, lääkitys tippunut neljännekseen, voin ehkä päästä vielä kokonaan irti lääkkeistä
- hikoilu vähentynyt huomattavasti, tuoksun paremmalta, en ole enää huohottava hajuherne
- iho tuntuu terveemmältä ja joustavammalta, lisäksi hydrokortisonia vaatineet kutinat loppuneet
- autoilusta ja tietokoneilusta joutuneet hartia/niska/pääkivut kaikonneet kokonaan
- närästykset vähentyneet lähes olemattomiin varmaankin terveellisemmän ruokailun seurauksena
- kengannauhojen solminta ja varpaankynsien leikkaaminen sujuu vaivatta
- pikkuveli näkyvissä ilman peiliä, ja sen vartta paljastunut lisää läskien uumenista
- voin istua jalat ristissä, eikä enää tarvitse kököttää alaraajat levällään
- ei ole enää miesten läskitissejä
- häiritsevä kuorsaaminen vaiennut
- olen jaksavampi ja virkeämpi
- kainalokuopat löytyvät kainalokumpujen tilalla
- ulkonäkö kuulemma kohentunut
- vaatteet eivät kiristä, päinvastoin tuntuvat löysiltä
- olen löytänyt kuntoilun uudelleen ja nautin siitä
- osaan valmistaa herkullisia ja terveellisiä ruokia
- syön oikeaoppista ja terveellistä ruokaa, tosin tähän asti varsin nuukasti
- olen innoissani tapahtuneista positiivisista muutoksista, ja olen ihan eri mies kuin alkuvuodesta
- laihdutusprojekti saatiin valmiiksi 14.04.2009, ja aikaa kului 95 päivää
- tein mitä olin päättänyt tehdä, ja hieman ennakoitua nopeammin

Mitäs negatiivista on ilmennyt tämän projektin aikana? Ei paljoakaan, mutta seuraavat asiat tulivat mieleen ankaran pohdinnan jälkeen:
- arkikävely muuttunut liian nopeaksi, hiki tahtoo tulla pintaan sisälle kauppoihin mennessä
- vihaamilleni vaateostoksille joutuu lähtemään pienemmän puvuston hankkimiseksi

Tällainen oli tarinani pähkinänkuoressa, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki nämä suuret parannukset elämääni olivat tämän pienen ponnistelun arvoisia. Tämä oli minun ja aineenvaihduntani tapa hoitaa asiat, eikä varmaankaan sovi kaikille. Mutta tarina kertoo myös sen, että rapakuntoinen sohvaperuna saadaan kohtuullisen hyvään kuosiin vajaassa sadassa päivässä, jos tahtoa ja sisua vain riittää. Nyt homma jatkuu maltillisemmin kohti vielä vähän pienempiä ulottuvuuksia ja painonhallinnan opettelua...

Tämä juttu on teille kannustukseksi - ja ajatelkaa enemmän sieltä kivisen polun päästä löytyviä ihania palkintoja kuin tämän päivän pikku koettelemuksia!!!

Sen haluan lopuksi vielä sanoa, että on turha ruveta laihduttamaan tai kuntoaan kohottamaan, jos ei ole omassa päässään selvittänyt homman motivaatiota. Muuten asiasta tulee vain pelkkää itkua ja valitusta sekä toisten ihmisten tai muiden asioiden syyttelyä itse tekemistään vääristä valinnoista ja odotuksista.

PÄIVÄT 96..151

Tasan viiden kuukauden takaisesta lähtöpainosta 110,8 kiloa on tippunut 28,5 kiloa eli nykypaino on 82,3 kiloa. Keskikeho on kaventunut lähtömitasta 126 senttiä 93 senttiin - kutistumista on tapahtunut 33 senttiä. Nyt en enää WHO:n mittareiden mukaan ole vyötärölihava, mutta Kiloklubin kriteerit vaativat alle 90 sentin ympärysmittaa

Tärkein tapahtuma oli kuitenkin se että viiden vuoden käytön jälkeen lopetin lääkärini luvalla 04.05.2009 verenpainelääkkeiden popsimisen

Vaatekoko on alkuvuoden muhkeasta XXL/XXXL-kaudesta romahtanut vaatimattominpiin M/L-mittoihin. Muutenkin sitä läskiä on kuihtunut lisää vähän joka puolelta, mitä ei niin itse ole osannut aavistaakaan. Varpaat, sormet, ranteet, rintakehä ja lantiokin ovat nykyisin paljon entistä luisempia. Piirongin laatikossa lymyilleet sormuksetkin sujahtavat nykyisin helposti paikoilleen - lisäksi sormet on paljon helpompi ristiä kuin aikaisemmin.

Liikuntaa on edelleenkin jatkettu sauvakävelyllä - taivalta on alkuvuodesta kertynyt yli 1600 kilometriä. Lenkit ovat muuttuneet pidemmiksi, mutta muuttuneet repun ja eväiden kanssa enemmän retkeilyn suuntaan. Fyysinen kunto on nykyisin tosi hyvä, eikä parin kymmenen kilometrin lenkki tunnu kauppakäyntiä kummoisemmalta

Keskikehon kaventamista jatketaan vielä muutamalla kilolla, mutta nykyolemus on kuitenkin mielestäni jo hyvällä mallilla - naistenkin säälivät katseet ovat muuttuneet paljon enemmän flirttailun suuntaan

PÄIVÄT 152..181

Tänään on kulunut tasan puoli vuotta, kun rapakuntoisena ja terveysongelmaisena läskinä aloitin tämän laihdutus- ja kunnonkohotusprojektin.

Juhannuspäivänä 20.06.2009 kaikki asettamani tavoitteet tuli saavutetuksi. Paino oli 79,9 kiloa, tiputusta 30,9 kiloa ja BMI=24,7. Vyötäröstä oli tällöin lähtenyt kunnioitettavat 36 senttiä ja mitta oli tasan 90 senttiä. Lisäksi olin erinomaisessa fyysisessä kunnossa, joten lihaksiakin löytyi - oikeastaan tästä syystä olin varmaankin normaalipainoinen jo muutamia kiloja aikaisemmin. Kaikkeen tähän meni aikaa 162 päivää.

Tämän jälkeen lopetin varsinaisen laihduttamisen enkä enää täytä ruoka/liikuntapäiväkirjaa tai merkkaile mitään edistymisosioon. Pyrin vain elämään uusien opittujen elämäntapojen mukaisesti. Nautin edelleen samoista herkullisista ja terveellisistä ruoista kuin laihdutuksen aikana - miksipä sitä ruokavaliota muuttaisi kun näin syöden tunnen nauttivani gourmet-ruokaa Eihän minulla laihdutuksen aikanakaan mikään ruoka-aine ollut kiellettyjen listalla, enkä muutenkaan paljon kevyttuotteita harrastanut.

Arkiliikunnan taso on pysynyt korkeana, koska hoitelen melkein kaikki lähimatkat kävellen. Kymmenen kilometrin päässä tuttavien luonakin kävin kylässä kävellen, ja sauvakävelyretkeilyä eväiden kanssa on tullut harrastettua muutaman kerran viikossa. Tuntuu alkuvuoden tilanteeseen nähden hullulta, että liikunnasta vilpittömästi nauttii kun se hyväkuntoisena ei ole enää mitään tuskaa ja pakkopullaa.

Juhannuksen jälkeen paino on pysytellyt alle 80 kilossa, vaikka juhlittu ja herkuteltukin on. Vyötäröstä on lähtenyt vielä sentti pois, ja muutenkin olen jotenkin vielä kiinteytynyt ja muuttunut luisevammaksi Vaatekoko on nykyisin M, mutta olen ostanut joitain S-kokoisiakin kuteita

Jollakin tasolla tästä nykyolemuksesta nauttii suuresti kun ulkoinen minä on reippaan, ryhdikkään ja terveen näköinen entisen puuskuttavan pulleroisen ja kärsivän habituksen jälkeen. Kyllä tässä laihdutuksen aikana ja varsinkin nyt kesällä, kun ihmiset ovat kuoriutuneet peittävistä vaatteistaan, on huomannut minkälainen ongelma tämä ylipaino on. Alkaa näyttää siltä, että normaalipainoiset ja hoikat ovat jäämässä vähemmistöksi kadun kulkijoista - jotain tarvitsisi tälle ongelmalle ruveta tekemään

Minua on monelta taholta toistuvasti varoitettu nopeasta laihduttamisesta sekä sen tuomista todellisista ja kuvitelluista vaaroista. Itse olen sitä mieltä, että puoli vuotta sitten olin hengenvaarallisessa tilassa ja jotain oli äkkiä tehtävä. Minulle on tämän laihdutuksen aikana tapahtunut vain positiivisia asioita - ei mitään negatiivistä vaateostoksia lukuunottamatta. Minä en ainakaan kadu mitään tässä projektissa tekemääni vaan iloitsen kaikesta siitä hyvästä mitä tämä elämänmuutos on mukanaan tuonut

Tsemppiä kaikille kilojen karistelijoille - kerron tulevaisuudessa taas tapahtumistani

PÄIVÄT 182..268

Paino on pysytellyt 80 kilon kieppeillä, mikä tuntuu nykyiselle lihasolemukselleni oikein passelilta. Vaatekokoasiatkin on nykyään hallinnassa - normaalitapauksissa M tai 50, housuissa 33/34 tuumaa ja kaulus 40 senttiä. Eli aika paljon on supistuttu XXL-mitoista

Ulkoinen olemukseni on vielä edelleenkin kiinteytynyt ja olen tullut entistäkin luisevammaksi Lisäksi laihdutuksen loputtua nahkat tuntuivat olevan vähän irrallaan lihojen päällä, mutta nyt ne taas tuntuvat olevan yhtenäistä rakennetta

Laihdutuksen aikana opitut ruokailutottumukset ovat aika hyvin arkipäiväistyneet. Kasvispitoiset ruoat ovat säilyneet enemmistönä ja teen edelleenkin noin 350 gramman ja 300..400 kilokalorin annoksia sarjatyönä puolen litran muovirasioihin pakkaseen. Lisäksi minulla on aina mukana hyväksi havaitsemiani maapähkinän 50 g ja rusinoiden 30 g seoksia mini-Minigrip -pusseissa. Nämä pussiannokset ovat monesti pelastaneet nälältä tiukoissa tilanteissa eivätkä ne paina paljoa tai vaadi isoa tilaa. Välillä on herkuteltu hyvällä omatunnolla runsaastikin, mutta arkiruokailu on pysynyt hallinassa sen enempiä stressailematta. Olen siis edelleenkin syönyt pääosin terveellisesti eikä mitään nälkä- tai ahmimisongelmia ole esiintynyt.

Laihdutuksen aikainen sauvakävely on saanut rinnalleen muita liikuntoja runsaan arkiliikunnan lisäksi. Nyt olen käynyt pyöräilemässä, marjastamassa, sienestämässä ja kävelemässä koiran kanssa. Raskaampina lajeina ovat olleet juoksulenkit ja sählyä pelaan kahdesti viikossa 1,5 h kerrallaan. Entisen sohvaperunailun sijaan tullut liikunta on nykyisin NAUTINNOLLISTA ja arkiasioita on KIVA hoitaa kävelemällä

Nyt on mukava liikkua kun se ei entiseen tapaan tunnu tuskaiselta ja ulkoilun aikana voi keskittyä muuhunkin kuin työlääseen huohottamiseen ja veikkailuun milloin keuhkot lentää ulos Erään tuhdin kaverin kanssa sienestämässä ollessamme oli kiva mielessään hekotella hänen puuskuttaessaan äänekkäästi hikeä silmiltään pyyhkien - itsestäni tämä tarpominen tuntui lähinnä löntystelyltä mutten viitsinyt kaveria kuitenkaan tölvimään ruveta

Tämä 30 kilon painon pudotus ja kunnon kohottaminen erinomaiseksi ovat saaneet aikaan suuria muutoksia minun arkielämääni. Verenpainelääkkeet ovat jääneet pois, liikkuminen on helppoa, olen paljon ketterämpi, pirteämpi ja jaksavampi kuin aiemmin merkittävän ylipainoisena. En itsekään alkuvuodesta olisi uskonut että minusta lääkkeitä popsivasta läskistä voisi tulla tällainen liikkuvainen ja terveellisesti elävä normaali mies. Mutta se täytyy sanoa että päivä päivältä nautin yhä enemmän tästä tapahtuneesta muutoksesta ja iloitsen nykytilanteesta - tästä ei ole enää paluuta entisiin mittoihin ja elämäntapoihin

PÄIVÄT 269..270

Laitan tähän vielä arkipäivän rutiinini nykyelämäni tavoista painonpudotuksen ja kunnon kohotuksen jälkeiseen elämään jos tästä olisi jollekin apua:

1. 80-kiloisen peruskulutus noin 2500 ja liikunnat noin 500 kilokaloria päivässä eli voin syödä suunnilleen 3000 kilokaloria päivittäin

2. Syön edelleenkin 4..5 tasaenergistä kasvispitoista ateriaa päivän kuluessa - viimeinen satsi ennen nukkumaanmenoa ettei yöllä ala kurnimaan

3. Mikään ei ole kiellettyä kohtuuden rajoissa. Liikunta lisää hyvää oloa ja antaa pelivaraa syömisiin ja herkutteluihin

4. Kasviksista, juureksista ja vähärasvaisista lihoista saa herkullisia, halpoja ja helppoja aterioita jos osaa vain kokata

5. Vähäkalorisia herkkujani:
- Polar 5% -juusto noin 50 g + viinirypäleitä tai omenaa, usein iltapalana
- Granny Smith -omenat sekä kotimaiset happamat omenat
- Teflonpannulla paistetut kesäkurpitsaviipaleet sokerilla ja sitruunalla maustettuna , 1 tl sokeria vain 16 kcal
- kuivatut suppilovahverot ovat sata kertaa parempia naposteltavia kuin sipsit
- tuoreet ja pakastetut marjat

6. Runsaskalorisia herkkujani:
- kermajäätelöt kohtuudella eikä mitkään maitojäätelöt
- runsarasvaiset juustot nekin kohtuumäärissä, erityisesti gorgonzola
- kuohuviinit/shampanjat pullollinen perjantai-iltana
- maapähkinä 50g/rusina30 g -sekoitus, herkuttelun lisäksi myös hyvä välipala tai eväs

Näin liikunnallisesti eläen ja nautinnollisesti syöden uusi elämä tuntuu paljon paremmalta kuin entisen pulleron hikinen, vaivalloinen ja ylipainoinen elämä arjen vaivoineen Ei se sen vaikeampaa ole

PÄIVÄT 271..335

Tänään alkoi viimeinen kuukausi tästä vuoden mittaiseksi kaavailemastani elämäntaparemontista. Ensimmäiset 5,5 kuukautta olivat toiminnan aikaa, jolloin painoa tiputettiin 30 kiloa, ruokailutottumukset terveellistettiin ja fyysinen kunto nostettiin hyvälle tasolle.

Juhannuksesta aloitin uuden muutosten arkeen sopeuttamisen kauden. Lopetin kaikki seurannat ja aloin viettää uusien opittujen tapojen mukaista elämää. Liikunnat monipuolistuivat laihdutuksen aikaisesta sauvakävelystä vähän rajumpiin ja sosiaalisempiin lajeihin.

Viikkorutiineiksi on vakiintunut kaksi sählyvuoroa, yksi kuntosali- ja uintikerta, 2..3 kympin juoksulenkkiä sekä pari sauvakävelykertaa hartioiden jumiutumisen estämiseksi. Lähes joka päivä jotain liikuntaa tulee harrastettua - ei mistään pakosta vaan sen positiivisen vaikutuksen takia. Viime maaanantai-iltanakin olin todella ärtynyt ja lähdin suutuspäissäni lenkille. Kotisaunaan palasi sitten rauhoittunut mies, ja löylykaljan jälkeen tuntuivat jo velat saamisilta

Ruokapuolikin on pysynyt opituissa uomissa, eikä joulun ruokapuoli mitenkään hermostuta. Innokkaana odottelen jouluherkkujen mässäilyä - oikealla tavalla maustetun lipeäkalan, läskisen rullasyltyn ja suoliston ilmanvaihtoa tehostavan lanttulaatikon ajatteleminen saa jo veden kielelle

Vielä vuosi sitten minulla ei ollut hajuakaan, että tälläisen elämäntapamuutoksen tulisin tekemään. Pullaan kahvipöydässä olisin tukehtunut, jos joku olisi minulle sanonut, että vuoden sisällä juoksen vielä puolimaratonin Minulla ei muutosvaihemallin ensivaiheista suunnitelmiin ja toteuttamisiin montaa päivää mennyt kun toiminta oli täysin käynnissä.

Rauhallisin mielin tässä elellään kun nämä terveelliset ruokailut ja liikunnat ovat arjen rutiineihin sulautuneet. Kaikkea hyvää on tästä muutoksesta itselleni seurannut enkä millään lailla kaipaa entistä elämääni.

Joku voi tietenkin ajatella, että tämä muutos on kuin uskoon tulo kun nykyisin paasaan pulleille kavereilleni muutosten autuaallisuuksista, ja jakelen heille kaikenlaisia laihdutuslehdyköitä iltalukemiseksi. Onkohan minusta tullut heille rasittava ystävä, kun en enää heille kalansaaliista ja hevosvoimista juttele

Lisäksi olen osallistunut pariin laihdutuksen ja liikunnan seminaariin, jälkimmäisessä jopa puhuin omista kokemuksistani. Lisääkin osallistumisia on tulossa, mutta niistä olen kertonut Arjen pulinat -osiossa. Jonkinlaisiin vertaistukihommiin olen lähdössä, mutta nämä projektit ovat vielä valmisteluvaiheessa.

Aika tavalla elämäni on muuttunut eivätkä nämä muutokset yhtään kaduta - arki on saanut aivan uutta puhtia ja uusia myönteisiä muotoja. Nyt lähden sauvakävelylle hartioitani irroittelemaan

PÄIVÄT 336..365 = 1.VUOSI TAKANA

Tammikuun 9. päivä tuli vuosi täyteen tämän laihdutusprojektin alkamisesta. Ensin aloitin ruokavalion muutoksilla, mutta parin viikon kuluessa lähdin myös sauvakävelylle. Tarkoitus oli laihduttaa parikymmentä kiloa ja saada fyysinen kunto paremmaksi. En vielä silloin voinut aavistaakaan minkälainen elämäntaparemontti tästä projektista loppujen lopuksi kehkeytyi.

Juhannuspäivänä 162 päivän jälkeen laihdutus- ja kuntotavoitteet saavutettiin - olin normaalipainoinen ja hyväkuntoinen mies. Nyt on reilut puoli vuotta eletty opittujen terveellisten ruokailutapojen ja liikuntojen aikaa, ja kyllä nämä uudet elämäntavat ovat aika hyvin arkipäiväistyneet.

Nyt vain nautin uudenlaisesta arjesta ja juhlasta - eikä itsekään aina tajua minkälaisen muutoksen on kyennyt itselleen tekemään. Monet marmattavat ruokailun muuttamisen ja liikuntojen aloittamisen vaikeudesta, mutta luulen että alun suurienkin ponnistelun jälkeen tulosten näkyessä sitä vain innostuu hommasta lisää. Eli itselleni tapahtuneet positiiviset muutokset toivat lisää onnistumista ja jaksamista. Jotenkin tämä koko projekti oli itselleni pelkkää juhlaa kun näki vajaassa puolessa vuodessa itsensä muuttuvan rapakuntoisesta sohvaperunasta hyväkuntoiseksi liikunnan harrastajaksi.

Listaan vielä tähän tärkeimmiksi kokemani muutokset:
- paino tippui 30 kiloa ja vyötäröstä lähti 37 cm
- ruokailu terveellistyi
- runsaat liikunnat arkipäiväistyivät ja niitä harrastaa mielellään
- verenpainelääkitys loppui kokonaan
- uskallan olla ylpeä saavutuksistani ja on kivaa olla hyväkuntoinen, ryhdikäs, virkeä ja jaksava normaalipainoisten miesten vähemmistöön kuuluva uros
- ainoa merkittävä negatiivinen tapahtuma oli kallis ja vaivalloinen vaatevaraston uusinta mittojen muuttuessa XXL:stä M:ksi

Täältä Kiloklubistakin tarttui vuoden aikana monenlaista oppia ja tietoutta etenkin ruokailupuolelta - siitä suurkiitokset. Minusta on kuitenkin tärkeää tuunata aterioinnit ja liikunnat itselleen mieluisiksi eikä väkipakolla yrittää itseään muiden muotteihin sovitella. Monet tuntuvat tekevän laihdutuksestaan ja kunnon kohotuksestaan monimutkaisen ja arkipäiväänsä sopimattoman projektin. Oma mottoni koko tämän vuoden oli: terveellistä ja yksinkertaista ruokailua, terveellistä ja yksinkertaista liikuntaa

Aluksi tällä palstalla hämmästytti kaikkien ihmeliikuntojen, ihmedieettien ja ihmeravintoaineiden kirjo - tunsin itseni tolloksi kun ei ollut aavistustakaan mitä allit, vhh, fibromyalgia (meniköhän oikein), concept rower tai body pump tarkoittivat. Tosin en vieläkään ymmärrä kuin pienen osan näistä hienon kuuloisista termeistä Myöhemmin ymmärsin että on parempi vain keskittyä niihin omiin liikunta- ja ruokailujuttuihin - antaa muiden vain knoppailla näillä termeillä ja viilailla pilkkujaan

Tämmöinen vuosi tästä sitten tuli eikä mikään tässä projektissa kaduta - ja paljon enemmän saavutin kuin uskalsin missään vaiheessa odottaa. Toivon muillekin samanlaisia onnistumisia ja saavutuksia. Välillä voi olla vaikeaa, mutta kaivakaa itsestänne se sisukas ja rohkea taistelija esiin - se kyllä kannattaa

KYMMENEN KUUKAUTTA NORMAALIPAINOISENA

Oikeastaan mikään ei viime aikojen tekemisissäni ole muuttunut. Paino ja ruokailutavat ovat säilyneet kohdallaan. Nyt kun tätä palstaa välillä lueskelee, oikein hymyilyttää tuo laihduttajien pilkun viilaus ja omatunnon tuskat muutamasta yligrammasta jotain ruoka-ainetta. Kuitenkin ne OLEELLISET muutokset ovat pitkässä juoksussa merkitseviä: tasainen ateriarytmi, runsaasti kasviksia ja vähäenergiset juomat.

Jotenkin tämä uusi elämä loistokuntoisena ja normaalipainoisena tuntuu olevan yhtä juhlaa. Nyt jaksaa tehdä vaikka mitä. Pari viikkoa sitten kävelin sauvojen kanssa yli 43 km tasan kuuteen tuntiin eli aika olisi hyväksytty maratonin suorittamiseksi. Puolikkaita olen neljästi jo juossut omatoimisesti. Kesäkuussa on tarkoitus osallistua Vuokatin PopMaratonille, jossa ei tänä vuonna ole kokomatkaa, mikä on tähtäimessä loppukesästä.

Yksi hiihtohullu naisystävä sai minut vielä puhuttua luisteluhiihdon harrastajaksi, ja ostin kunnon vehkeet kevään alennusmyynnistä. Ensimmäisen kerran pariin kymmeneen vuoteen saapastelin hiihtoladulle maaliskuun viimeisenä päivänä. Takkuista luistelu oli mutta parani kerta kerralta. Tosin en kerinnyt ladulle kuin viidesti ennen lumien häipymistä.

Samainen nainen houkutteli minut vielä viime viikoksi Lappiin hiihtelemään. Sää oli hieno, ja hiihtokin alkoi sujua kohtalaisesti. Kilometrejä kertyi 225 ja pisin päivämatka oli 58 km. Välillä etenimme hankikannolla maastossa ja upeilla paljailla tunturien huipuilla. Voi kai todeta, että kerralla hurahdin luisteluhiihdon pauloihin, ja ensi talvea jo odotellaan!

Edelleenkin liikkumiset ovat säilyneet jokapäiväisinä, ja kroppani on koko ajan lihaksistunut enemmän ja enemmän. Naisetkin ovat taas entisen kauhukokemuksen jälkeen alkaneet ilmestyä kuvioihini, ja kyllä minulle on sanottu näyttäväni uudessa kuosissani ihan hyvältä.

Alan jo varmaan toistaa itseäni, mutta kyllä tämä elämäntapamuutokseni on kannattanut kun siitä ei ole minulle seurannut kuin pelkkää hyvää ja uudenlaista virtaa kaikkeen tekemiseeni.

Tsemppiä ponnisteluihin - kyllä se muutos kannattaa tehdä

REILU VUOSI NORMAALIPAINOISENA

Oikeastaan en enää ole normaalipainoinen kun paino pyörii muutaman kilon BMI=25:n eli 81 kilon yläpuolella. Painoindeksiin pilkuntarkasti tuijottaminen vähän huvittaa kun ei minua varmaankaan ylipainoiseksi voi sanoa. Runsaiden liikuntojen takia vaan lihasmassa on lisääntynyt, ja sen huomaa siitä, että housut tuntuvat tiukemmilta reisien ja takamuksen kohdalta. Samoin jotkut viime kesänä ostetut paidat ahdistavat rintakehän kohdalta.

Vuokatin PopMaratonin puolikas meni aika helposti läpi parissa tunnissa, vaikka sää oli karmean kylmä, myrskytuulinen ja kaatosateinen. Nyt on vähän harkinnassa täysmaratoninkin kokeileminen syksyllä; en minä asiasta mitään paineita ota, mutta olisihan sitä hienoa lapsenlapsilleen tulevaisuudessa kertoa miten rautainen paappa heillä on

Nykyisin juoksentelen suunnilleen joka toinen päivä reilun kymmenen kilometrin lenkin 11..12 km/h nopeudella. Minulla on tuo juoksu aika outo juttu kun en oikeastaan osaa juosta hiljempaa eikä kovempaakaan menoon tunnu olevan taipumuksia. Kai se johtuu siitä että juoksurytmini on aika tiheä, ja etenen ylä- ja alamäetkin suunnilleen samaa vauhtia.

Toinen juttu mihin olen hurahtanut, on skikeily eli lenkkareihin kiinnitettävillä isoilla ilmakumipyörillä varustetuilla suksilla hiihtelyyn. Homma muistuttaa luisteluhiihtoa, mutta rullaluisteluun verrattuna se onnistuu hyvin sorateillä ja märällä pinnalla. Skikejen jarrutkin ovat kunnolliset rullaluistimiin verrattuna. Liikuntaosioon kirjoittelin muutama viikko sitten jutun skikeistä, joten sieltä löytyy lisätietoa kiinnostuneille.

Lisäksi käyn vetämässä uistimia soutaen, missä tulee hyvän liikunnan lisäksi saaliiksi terveellistä kalaa. Pääasiassa pyydän kuhaa, mutta onpa pari hyvän kokoista järvitaimentakin tullut. Toisin sanoen minun liikkumiseni ovat muuttuneet polttomoottoreilla päristelyistä ja nappien paineluista lihasvoimilla etenemisiin

Muut liikuntaharrastukset ovat säilyneet ennallaan, samoin terveelliset ja kasvispitoiset aterioinnit. Oikeastaan ainut mitä ruokapuolella on tapahtunut on lihansyönnin väheneminen ja kalaruokien runsastuminen. Ei se ole ollut mikään tietoinen valinta vaan yksinkertaisesti kalaherkut ovat alkaneet maistua lihaa paremmilta. Se myös ihmetyttää että monelle tekee tiukkaa puolen kilon kasvisten syöminen päivässä - minulla taitaa mennä niitä helposti reilusti toista kiloa päivässä

Nämä liikunnat ja oikeanlaiset syömiset ovat nykyisin ihan itsestään selviä arkijuttuja. Ei niitä minua kukaan pakota tekemään - ne vaan ovat tulleet päivittäisiksi rutiineiksi ja hyvän olon lähteiksi. Kummastuttaa edelleen myös tuo roskaruoan pitäminen HERKKUNA . Muutama päivä sitten kokeilin miltä Hesburgerin ateria maistuu - lopputuloksen perusteella ei vähään aikaan tee mieli uudestaan. Jotkut hyvin tehdyt pizzat kyllä uppoavat, mutta pullamaisia pannupizzoja en suuhuni millään suostu laittamaan.

Kansan nyt helteillä liikkuessa vähissä vaatteissa ihmisten paino-ongelmat havaitsee helposti eli puolet on ylipainoisia. Minulla oli vieraina noin 35-vuotiaita tuhteja tuttuja, joiden kanssa kävimme kävellen vajaan kilometrin päässä tavaratalossa. Oli hullua nähdä heidän hikoilevan ja puuskuttavan kuin olisivat jotain ekstreemiä urheilusuoritusta tekemässä kun ei itse edes hommaa miksikään haukottelua kummoisemmaksi kokenut.

Ihan tosissaan tälle huonokuntoisuudelle ja läskistymiselle pitäisi yhteiskunnan alkaa jotain tehdä. Jos terveydenhoitokulut räjähtävät käsiin niin kyllä silloin aletaan karsia hoitoon pääsyssä itse aiheutettujen sairauksien päästä. Joudutaan antamaan kansalaisille enemmän vastuuta omasta terveydestään eli tupakoitsijat, alkoholistit, ylipainoiset ja sohvaperunat joutuvat enimmäisenä tulilinjalle, näin ennustan.

Tällaisia juttuja ja pohdintoja tuli tällä kertaa. Kyllä se elämäntapamuutos kuitenkin kannataa tehdä - niin paljon siitä kaikkea hyvää itselleen saa. Olen tässä ketjussa yrittänyt kertoa miten oma elämäni on tämän puolentoista vuoden aikana muuttunut nuhruisesta pullerosta virtaa täynnä olevaksi normimieheksi. En minä oikeastaan laihdutusta aloittaessani edes ymmärtänyt mitä positiivista hommasta tulee itselleni seuraamaan - kaikkea hyvää on ennakko-odotuksia paljon enemmän tullutkin

Tänään vielä sitten sille kympin juoksulle!


TAPAHTUMAT 1,5..2,5 VUOTTA ELÄMÄNTAPAMUUTOSEN ALOITUKSESTA

Vuodenvaihteessa 2009 olin fyysisessä rappiotilassa, eikä henkinenkään olotila ollut riitaisen ultranegatiivisesta exästä tapahtuneen avioeron ja muidenkaan kipeiden tapahtumien seurauksena kovin auvoinen. Portaiden nouseminen kerrosvälin verran tuntui vuorelle nousulta, ja pumppu oirehti kaikenlaisilla rytmihäiriöillä, verenpainekin huiteli korkeuksissa lääkityksestä huolimatta. Painoa oli 111 kiloa 180 sentin pullamaisessa kropassa, eli oltiin merkittävän ylipainon rajoilla. Lisäksi jalat tuntuivat puutuvan jatkuvasti, ja siksi pitkäaikainen istuminenkaan ei tuntunut onnistuvan.

Viikatemies tuntui jo kolkuttelevan ovella, eli jotain oli alettava omalle voinnilleen tehdä. Sen ymmärsin, että liikuntaa olisi alettava harrastaa ja painoa tipautettava runsaasti. Tässä ketjussa olen kertonut tapahtumistani pääpiirteittäin viime kesään asti, mutta todellisuudessa fyysinen ja henkinen tilani oli alkuvaiheessa paljon kertomaani hälyttävämpi. Kuitenkin oman ruokavalioni ja ainoaksi liikuntamuodoksi valitsemani sauvakävelyn avulla pääsin puolessa vuodessa oikein hyvään kuntoon. Paino laski 30 kiloa, ja verenpainelääkkeetkin jäivät kokonaan pois.

Vajaan puolen vuoden uurastuksen jälkeen siis saavutin tavoittelemani 80 kilon painorajan kesällä 2009, jolloin aloin harrastella muitakin liikuntoja sauvakävelyn lisäksi. Päälajeikseni ovat sen jälkeen valikoituneet juoksu, kuntosaleilu, luisteluhiihto, skikeily ja sähly kaikenlaisen retkeilyn lisäksi. Puolimaratonkin tuli juostuksi omatoimisesti jo vuoden 2009 isänpäivänä, virallisestikin seuraavan kesäkuun puolivälissä Vuokatissa. Heinäkuussa 2010 päätin vielä osallistua syyskuun alun Kuopion täysmaratonille, mutta elokuun alussa sain kovan harjoittelun seurauksena elämäni ensimmäisen rasitusvamman oikeaan sääreeni. Akuutti kipuvaihe kesti kolmisen kuukautta, jolloin mikään kovin jalkoja kuormittava liikunta ei onnistunut. Loppusyksystä sentään mielilajini skikeily alkoi luontua, mutta talvenkin pysyttelin pois juoksuista toista mielilajiani luisteluhiihtoa harrastaen. Keväällä taas teiden sulettua jatkui skikeily, ja muutaman kerran kävin varoen juoksentelemassakin. Nykyohjelmaani kuuluu noin 15 kilometrin juoksulenkki joka toinen päivä upeissa mutta aivan uudenlaisissa maisemissa, paikkakin selviää tämän jutun viimeisessä kappaleessa.

Viime syksy oli jalan rasitusvamman ja pitkällisen henkilökohtaisen oikeuskamppailun takia todella rankka ja kuluttava. Onneksi selvisin molemmista koettelemuksista voittajana, mutta olin todella väsynyt. Paino kuitenkin nousi lähes 90 kiloon, vaikka muut liikunnat pyörivätkin normaalisti, ehkä ruokavalio pääsi vähän lipsahtamaan huonompaan suuntaan. Ei minulle mitään paniikkia tai huonoa omaatuntoa lisäkiloista syntynyt, koska tiesin fyysisen kunnon olevan oikein hyvä ja selviäväni uupumuksesta muutaman viikon levolla. Tällä hetkellä paikallinen vaaka näyttää painoksi 12 6/7 stones.

Kaiken kaikkiaan nämä viimeiset kaksi ja puoli vuotta ovat olleet minulle aikamoista myllerrystä, jonka aikana rapakuntoisesta ja sairaastakin äijästä on väännetty aivan mukiinmenevän hyväkuntoinen ja perusterve mies. Ennen elämä pyöri lähinnä työn ja perheen ympärillä, eikä itsensä kunnossa pitämiseen jäänyt paljoa aikaa tai viitseliäisyyttä. Siihen olenkin erityisen tyytyväinen, että tähän elämäntapamuutokseen olen kyennyt ja saanut nostettua elämäni laadun aivan uudella tasolle, entisen stressaavan elämän tilalle on arkeen astunut aivan muita juttuja. Uudet terveelliset mutta herkkujani vilisivät aterioinnit, arkipäiväistyneet liikunnat järjestötoimineen ovat uutta elämääni entisen surkeuden sijaan. Tällä hetkellä elämä tuntuu kaikin puolin uskomattoman hyvältä ja onnelliselta. Entiseen epäterveellisen ravinnon ja liikkumattomuuden aikaan en tunne mitään kaipuuta, koska nykyolo tuntuu kaikin osin niin paljon energisemmältä ja levollisemmaltakin.

Vastakkainen sukupuolikin alkoi taas jossain vaihessa kiinnostaa, vaikka erotapahtumien jälkeen vannoin, etten päästäisi yhtään naista huutoetäisyyttä lähemmäksi. Kaikenlaisia yhteyksiä syntyi, mutta oikeastaan yhtään itselle mieluista kumppania ei tuntunut löytyvän. Ei löytynyt lähistöltä ketään, mutta vähän suunniteltua kauempaa löytyikin oikein mainio ja toimelias nätti leidi elämänlaatua edelleenkin kohottamaan. Ai että miten kaukaa, no tänne Australian itärannikolle asti piti lähteä treffeille muutamaksi kuukaudeksi!

ENSIMMÄINEN TÄYSMARATONINI BRISBANESSA 07.08.2011

Viime sunnuntaina tuli sitten juostua elämäni ensimmäinen täysmaraton täällä Australian Brisbanessa. Ilmoituksen juoksusta näin viime viikolla kadunvarsimainoksessa, ja vasta perjantai-iltana palaillessamme uintiretkeltä Tyynen valtameren rannalta päätin osallistumista naisystäväni innostamana. Lauantaiaamuna sitten kävimme tekemässä ilmoittautumisen lähtöpaikan toimistossa, osallistumismaksua minulta perittiin noin 90 euroa. Sain mukaani lähtönumerolapun sekä lenkkariin kiinnitettävän ajanottochipin muun mainoskrääsän ohella.

Perjantai-illan ja lauantain sitten tankkasin kaikkea hiihydraattipitoista sapuskaa kyllästymiseen asti, paljon muuta ei siinä vaiheessa enää ollut tehtävissä. Herätys tapahtui neljältä aamulla, ja vähän ennen viittä naisystäväni lähti viemään minua lähtöpaikalle Cityyn. Tapahtuma-alueella vain kiertelin ympäriinsä, kävin vedenheitolla sekä vein reppuni säilytykseen hyvissä ajoin. Lämpötila oli aamulla lähdön aikoihin ehkä 15 astetta, eikä kymmenen jälkeen maaliin tullessanikaan ollut mitenkään liian kuuma, oikeastaan sää oli oikein mukava koko juoksun ajan.

Lähtö tapahtui pimeässä aamulla klo 6 aivan keskustan lähellä olevasta City Botanic Gardensista. Alussa oli ahdasta parin tuhannen juoksijan ahtautuessa kapeille puistokäytäville, mutta parin kilometrin jälkeen ruuhka helpotti. Reitti kierteli upeita jokirantoja keskustan ympäristössä, ja puolimaratoonareiden häivyttyä reitiltä sai aivan rauhassa juoksennella.

En minä kuitenkaan aivan tyhjin eväin maratonille lähtenyt, koska kesäkuun alusta lähtien tänne tultuani olen joka toinen päivä juossut 15..18 km:n lenkkejä kaupungin hienoja puiden varjostamia katuja ja pitkiä pikkujokien puistojen nurmikoita pitkin. Pisin matka täällä ennen maratonia oli 28 km, kun innostuin suunnittelemaltani reitiltä katselemaan lentokentän suunnassa riehuneen pensaspalon jälkiä.

Ei minulla ollut hajuakaan eikä kokemuksia yli 30 km:n matkoista, joten ajattelin yrittää juosta matkan noin 4,5 tunnissa eli 6:20/km, siis 9,5 km/h. Noin 35 km:iin matka kuitenkin eteni tasaisesti ja helpon tuntuisesti noin 6 min/km eli vauhdilla 10 km/h. Sen jälkeen alavatsassa alkoi tuntua kasvava paine ja tuska eikä energiajuomakaan tuntunut imeytyvän vatsalaukusta minnekään, hölskyi vain siellä. Pari viimeistä kilometriä olivat tosi vaikeita, koska energiat olivat aivan lopussa, ja maha velloi, mutta tavoitteeni mukaisesti juoksin kävelemättä koko matkan. Hengitys pelasi loistavasti lähdöstä maaliin, eikä oikean jalan vähäinen krampaaminen mitenkään haitannut etenemistä.

Reitillä oli myös ilmapallonippu selästä kohoten juoksevia pace runnereita, jotka keräsivät ryhmiä jonkun aikatavoitteen saavuttamiseksi. Itsenikin eräs noin 65-vuotias teräspappa huokutteli mukaan ja veti neljän miehen 4:15 loppuaikaa tavoittelevaan porukkaan jossain 35 km:n paikkeilla. Mahavaivoista huolimatta juoksin sakin mukana, ja tämä papparainen innosti meitä koko ajan jaksamaan. 38 km:n kieppeillä porukka alkoi kuitenkin väsähtää, ja lähdin tuskistani huolimatta erkaantumaan heistä.

Virallinen loppuaikani oli itsestäni oikein hyvältä tuntuva sekä neljän ja puolen tunnin tavoitettani parempi 4:20, millä olisin voittanut alle 20-vuotiaiden naisten sarjan... Keskisyke oli 151 ja ylin syke 170 kun maksimisykkeeni on 185. Maalilinjan ylitettyäni alkoi näkökenttä hämärtyä ja pyörtyminenkin oli lähellä. Muutaman minuutin nojailin aitaa vasten, sitten menin läheisen katoksen alle istuskelemaan ja nauttimaan palauttavia juomia. Äkkiä kuitenkin piti päästä vessaan, ja siellä kuluikin sitten puolisen tuntia mahan tyhjentämiseen. Sen jälkeen kävin vielä noutamassa maalialueelta maratonin juosseille annettavan komean juoksupaidan. Olo oli kuitenkin vielä aika pöpperöinen, ja aloin pikku hiljaa raahautua puiston portille, josta naisystäväni sitten suunnitelmiemme mukaan tuli minua noutamaan.

Kotona painuin suihkuun ja ilmettelin kirvelyjä vyötärön seudulla, jotka johtuivat täällä suosittujen löysien juoksuhousujen vatsanauhan ryppyjen hankaamisista ihoon. Selkään ja navan kohdalle oli ilmestynyt vereslihalla olevat alueet, jotka olivatkin ainoat ulkoiset merkit maratonilta. Jos vielä tulee pitkille juoksuille lähdettyä, pitää juoksuhousuiksi valita tyköistuvammat ja hankaamattomat housut. Jalat olivat tietenkin jäykät ja kireän tuntuiset, ja oikea sääri meinasi koko ajan vähän krampata. Tietenkin olo oli uupunut, mutta vatsavaivojen takia ei mikään ruoka oikein maistunut. Illalla söin kuitenkin kasviskeittoa ja muutaman viipaleen leipää.

Suhteellisen hyvin kuitenkin nukuin, vaikka tuntui, ettei lihaskivuista johtuen missään asennossa ollut kovin hyvä maata. Seuraavana aamupäivänä maha oli edelleen sekaisin, ja vessan ovi käy ahkeraan. Jalat ovat aivan kohtuullisen tuntuiset, tosin lihakset olivat hieman kovat. Väsynyt olo johtui varmaan enimmäkseen noista vatsaongelmista, ja siitä ettei ruoka ole oikein maistunut. Ravinnon oikeaoppisesta tankkauksesta pitää hankkia lisätietoa, etteivät maratonin lopun juoksun vatkaavasta vaikutuksesta johtuvat mahavaivat toistuisi.

Matkalla oli kaikenlaista hauskaakin katseltavaa. Juottopaikkojen nuoret tytöt ja naiset olivat pukeutuneet monenkirjaviin ihmishahmo- ja eläinasuihin, mutta mieleen painuvin näky oli erään juottopaikan vaaleanpunaisiin pupuasuihin pukeutuneet ja naiseksi itsensä meikanneet nuoret miehet. Tosin blondiperuukki ja ehostuksen alta paistava musta parransänki eivät kovin lähestymisintoja aiheuttaneet.

Normaaliin tyyliin alkumatkasta oli paljon rynnijöitä, jotka muutaman kilometrin jälkeen tulivat sitten selkä edellä vastaan. Alkumatkasta isoa showta pitäneen teräsmiehen täysasuun pukeutuneen lopen uupuneen ja tuskaisen näköisen Marathon Manin ohitin 27 km:n kieppeillä. Reitin varrella oli myös monia pettyneen näköisiä ja itkeskeleviä juoksijoita, joiden unelmat olivat kariutuneet kramppeihin ja pahoinvointeihin. Paikalle tulleet katselijat, pihoiltaan ja parvekkeiltaan huutelevat asukit sekä huoltopaikkojen porukat kannustivat juoksijoita todella innostavasti ja äänekkäästi.

Maaliin saapuessa ei oikein pystynyt reagoimaan suoritukseen millään tavoin, ja seuraava tuntikin meni toipumishommissa. Myöhemmin tuntemukset liittyivät lähinnä väsymykseen ja palutumiseen, illalla tosin mielikin alkoi pöpperöstä palautua normaaliin suuntaan. Nyt perjantaina tätä juttua kirjoittaessani ei mitään sunnuntain maratoniin liittyviä vaivoja enää tunnu. Oikeastaan vatsavaivat jollain tavoin haittasivat eiliseen asti, mutta jo ylihuomenna aion lähteä reilun 15 km:n juoksulenkille johonkin suuntaan.

Vähitellen alkaa tyytyväisyyden tunne vallata ajatuksia hämmennyksen sijaan. Olen nyt toteuttanut yhden mieleni perukoilla reilun vuoden itäneen unelmani maratonin juoksemisesta. Vähän hullulta tuntuu, etten kaksi ja puoli vuotta sitten 30 kiloa painavampana päässyt pahoin hengästymättä kerrosväliä portaita ylös. Maratonit tuntuivat ennen vain joidenkin urheilevien kaistapäiden hommilta, eivätkä miltään itselle mahdollisilta tekosilta. Nyt kuitenkin tein jutun, mikä ei ihan joka naiselta tai mieheltä elämän aikana onnistu, ja paikkakin täällä toisella puolella maapalloa tekee jutusta vieläkin ikimuistettavamman!

keskiviikkona, 15. huhtikuuta 2009 klo 16:02 Lionel kirjoitti:

Sen haluan lopuksi vielä sanoa, että on turha ruveta laihduttamaan tai kuntoaan kohottamaan, jos ei ole omassa päässään selvittänyt homman motivaatiota. Muuten asiasta tulee vain pelkkää itkua ja valitusta sekä toisten ihmisten tai muiden asioiden syyttelyä itse tekemistään vääristä valinnoista ja odotuksista.

Ensinnäkin. Suuronnittelut hienosti aloitetusta vuodesta!

Toiseksi. Tuo kirjoituksen loppu, lainaus yllä, on täyttä asiaa

Kolmanneksi. Hienoa että olet ajatellut jatkaa myös painonhallinnan merkeissä täällä. Ethän karkaa, ethän? Tekstejäsi on ollut ilo lukea...

*kumartaa ja kiittää*

VAU!!!!!

Ja suurensuuret onnitelut hienosti läpikäydystä projektista!
Kuulostat niin motivoituneelta, että tuskin enää päästät itseäsi takaisin tammikuun kuosiin.

Onnea. Onpa hienosti mennyt...

Onnittelen mielelläni uudelleen Lionelia, tuo on niin upeeta! Nyt sitten vain pidät sen painon, eiks jeh?

Hurraa ja AAaallLLLttOooojjjaaAAA ja vaikka mitä! Voisipa kirjoittaa samoin vastaavan ajan päästä.

Hienoa tekstiä hienosta projektista! Lämpimät onnittelut myös täältä (-13 kg vuoden alusta). Tuossa tekstissä oli NIIN paljon tuttuja elementtejä, hienoja onnistumisia ja hyvää mieltä! Hymyillään kilpaa auringon kanssa ja jatketaan iloisilla mielin!

Lionel, olet "idolini"!

Tosi upeeta, onnittelut onnistuneesta projektista

Miehet ne osaa - upeaa! Selkeä projekti ja tavoite saavutettu, kannustava toteutustapa ja itsetutkiskelu suoritettuna, siinä se pähkinä ytimineen pakattuna kuoriinsa

Onnittelut Lionel tavoitteesi toteutumisesta ja zemppiä jatkosuorituksen toteutumiseen - kiinteytymiseen ja hieman lisää pois (näin ymmärsin), mutta siihenhän onkin loppuelämä aikaa ja kevään/kesän grillikauden avaukset ovat varmasti helpompi nakki hoitaa nyt, kun tiedät kuinka homma pelaa. Olet mainio esimerkki painonhallinnan käynnistämisestä ja tahtopelistä! Kiitos reiluudestasi; annoit toteutustapasi meidän muidenkin käyttöön, siitä on taatusi iloa kaikille, jotka haluavat onnistua. Mikään kirja ei ole saman arvoinen kuin kk-kaverin oma kertomus. Kiitti ja menestystä jatkoon, toivottelee Mimmonen täältä itäiseltä Vantaalta

Onnea Lionel! Olet kyllä mennyt aikamoisen tempun tekemään. Siinä riittää ihmettelemistä varmasti niin meille Kiloklubilaisille kuin naapurin Reetallekin.

Mun mielestä huippua sun jutussa on se, kuinka vähän laitat painoa ulkonäölle!

- ulkonäkö kuulemma kohentunut

Siinä on meillä naisilla oppimista. Kerrot huippuhyvin siitä, mitä konkreettista painon pudottaminen on elämääsi tuonut. Meillä naisilla tahtoo koko motivaatio riippua siitä huomaavatko muut ihmiset vaivannäkömme (="laihduttamisen").

Tosiaan minäkin toivon sitä, että saamme kuulla kommentointiasi myös jatkossa. Ja sitä miten painonhallinta onnistuu nyt tavoitteeseesi päästyä. Ehkä ne vaatteiden shoppailut nyt jotenkin kestää, vai mitä?

- vihaamilleni vaateostoksille joutuu lähtemään pienemmän puvuston hankkimiseksi