Nyt olen saavuttanut ensimmäisen tavoitteen ja matka jatkuu toiveikkaana eteenpäin. . Seuraavana tähdätään kohti -55 kg .
Milla-Riikka: Olen lukenut monesti kirjoituksiasi ja sie olet pudottanut aivan mahtavasti painoa Kevyttä ja aurinkoista kesää myös sinulle Milla-Riikka.
Varmasti sinä olet hyvä esimerkki tyttärellesi, kun tyttäresi on nähnyt ettei painonpudottaminen ole niin helppoa. Luulen, että sen vuoksi hän saattaakin pitää painoaan enemmän silmällä (minun oletus vain ). Kyllä minun painonpudotukseni on vaikuttanut siihen, että hän haluaa pitää painonsa kurissa. Selkeästi on taipumusta painonnousuun, mutta onneksi hänellä on sellainen miesystävä, joka on hyvin liikunnallinen niin hän raahaa milloin lenkkipolulle ,milloin luontopolulle milloin 30 km pyöräretkelle jne. niin pysyy tuo liikuntapuoli hanskassa tyttärellä. Hän pyrkii pitämään painoa 6-alkavana, mutta tuppaa menemään aina 7-alkavaksi, mutta hyvä, kun jo noin nuorena huomaa, että sen kanssa saa tehdä töitä koko ajan, jos ei halua, että paino nousee pikkuhiljaa. Sinulle tuo 70 kg on ihan passeli paino, kun BMI on islloin 22.6 eli just aikuisen henkilön BMI kultainen keskiarvo, kun sen tulee olla 20-25. Kun olet noin nuori niin se kinteytys on tosi tärkeä, sillä nyt se menee ihan toisella tapaa kiinteäksi, kun meikäläisellä ja minäkin yritän tehdä sen eteen silti töitä kovasti, ettei jäisi löysää. Lääkäri kyllä kehas, että hyvin olen saanut kiinteytystä ja kuulema voimaakin löytyy käsistä hauiksen kohdalta, kun hän puristeli hauiksiani tarkastuksessa ja kokeili, että pitääkö puheeni paikkansa, että käyn kuntosalilla ja olen muutenkin lisännyt liikuntaa. Nyt on kyllä mennyt ihan plörinäksi , kun on ollut omia reissuja ja käynyt vieraita, mutta tänään taas arki koittaa, kun eilen lähti vieras pois. Tuntuu kyllä mukavalta, kun joku huomaa, että olen laihtunut . Ja muutamat ovat sanoneet, että olen ihan eri näköinen, kun viimeksi nähtiin. Minun sisko on myös laihduttanut huiman määrän vähän päälle 30 kg. Toistemme tuki on varmasti myös auttanut osaltaan tässä isossa ja pitkässä projektissa. Hienoa minunkin siskoni on laihduttanut tässä sivussa 25 kg ja sanoi juuri minulle, että minä olen ollut hänen suuri innoittajansa. Sain hänet myös liikkumaan, kun puhuin ympäri vesijumppaan ja vesikävelylenkeille. Nyt olen saanut jo hänet lupautumaan, että lähtee minun vesikävelykaverini kanssa kuntosalille meidän kanssa. Tukekaa tosiianne jatkossakin, sillä se painon pitäminen on ihan yhtä tärkeää, kun sen pudottaminen, jos ei vain tärkeämpääkin. Jokainen pystyy pudottamaan, mutta kuka pystyy pysymään erossa pudotetuista kiloista niin siinä se kova juttu sitten onkin. Itsekin hiukan pelkään , että jo snämä tulee takas, mitä olen pois saanut, mutta uskon,e ttä juuri läheisissäni ja tyttäreni on myös hyvä tuki siinä, että eivät päästä minua mierontielle. Minulla tahtoo olla sama ongelma kuin sinulla. Eli minullakin on se tapa, että kun saa noutopöydästä ottaa ruokaa niin paljon kuin haluaa, niin tulee sitten otettua vanhasta tottumuksesta lautanen ihan täyteen, vaikka järki sanoo ettei sitä jaksa enää syödä vaikka ennen olisi jaksanutkin. Sitten vielä, kun olen niin pihi, niin en sitten millään meinaa raaskia heittää ruokaa pois, kun se tuntuu haaskaukselta. Vanhat tottumukset tuntuvat joskus olevan kovin tiukassa. Onneksi tulee aika vähän käytyä ulkona syömässä sellaisissa paikoissa, joissa on noutopöytä. Pikku hiljaa kuitenkin alkaa päästä eroon vanhoista tottumuksista. Minä olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että jos otan liikaa niin ei ole häpeä jättää ruokaa lautaselle, kun se on myös yksi asia,jota nyt opettelen. Aluksi yritin väkisin syödä, kun hävetti jättää, mutta sitten ajateelin, että en saa yhtään alennusta vaikka söisin kaikki, mitä lautaselleni otin eikä myöskään kukaan mukaan voi syödä sitä ruokaa enää, että siitä ruoasta ei siis ole kenellekään hyötyä, mutta jos minä sen syön niin minulle siitä on haittaa, joten jätän lautaselle ruokaa, jos en ole vielä oppinut ottamaan oikeaa määrää ruokaa. Hyvä näin, että vatsa on jo oppinut oikeille tavoille. On se kumma, että silloin, kun yksi jättilauasellinen ruokaa ei riittänyt niin ei tullut edes mieleen, että kehtaako hakea lisää. Aina kehtasi, mutta miettii, että kehtaako jättää ruokaa. Älä sinäkään koskaan syö sen vuoksi, että et kehtaa jättää ruokaa tai tosi harvoin on sellaisia tilanteita, että ei kehtaa olla ottamatta ja silloin, kun ottaa jotain mitä tarjolla on niin voi ottaa kaikkein pienimmän paheen. Minulle tuli jälleen niin hyvä mieli, kun luin kirjoitustasi. Sinä vaan saat kirjoituksillasi minut niin hyvällä tuulelle . Tykkään kovasti siitä, että olet kirjoitellut minulle, kun on joku joka ymmärtää minua, kun on kokenut saman. Mukava, että voin tukea sinua vieläkin, vaikka olet tehnyt jo todella ison työn ja ennen kaikkea se saa minut hymyilemään, kun ajattelen, että sinulla on koko elämä edessä, eikä sairaudet ole vielä ottaneet sinusta otetta ylipainon vuoksi, kuten minusta. Minä tasitelen enemmän terveemmän elämän puolesta ihan fyysisesti. Olenkin päässyt nyt kokonaan eroon verenpainelääkkeistä, uniapnealaitteesta sekä sokerilääkkeitä on vähennetty 2 erikoislääkettä ja 2 peruslääkettä janyt aletaan vähentämään pitoisuutta niistä viimeisestä kahdesta peruslääkkeestä. Verenpaine on tosi hyvä, vaikka lääkettä ei ole ollut muutamaan kuukauteen. Kolesterolilääke on kans puolittunut. Tältä vältyt, kun pidät huolen siitä, että pidät tuon painosi ja kiinteytät vielä itseäsi siskosi kanssa liikunnan avulla. Nyt pitää varmaan mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla lähteä reissaamaan. Mekin suunnittelemme sellaista hiukan niin kuin palkintomatkaa, että lähdemme jollekin äkkilähdlle. Sovimme jo, ttä maalataan talo tänä kesänä, mutta puoliso oli sitä mieltä, että olen tehnyt niin suuren työn, että olen ansainnut jo - 60 kg sen palkintomatkan jonnekin EU:lle ja lisäksi meillä on hopeahääpäivä. En aluksi oikein innostunut, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että voisin vaikka lähteäkin. Kun kävimme Turun Keski-Aika -markkinoilla ja 5 h käppäilyt mukulakivimaastossa ja portaita ylös Tuomiokirkon vintille museoon eivät minua näännyttäneet niin tuli mieleen, että ehkä tämä olisikin hiukan toisenlainen reissu, mitä ovat olleet viimeiset ulkomaan reissut, kun on tuntunut, että kuolen kuumuuteen ja en ole jaksanut kävellä juuri lainkaan. Taksilla suhattiin edes takas ja minä useimmiten istuin johokin kuppilaan odottelemaan aina välillä, kun jalat eivät vain yksinkertaisesti enää jaksaneet viedä minua eteenpäin. Aurinkoista kesän jatkoa .
Ladataan... Ladataan...
Hae keskusteluista 
