Selkävaivaisen liikunta

maanantaina, 28. syyskuuta 2009 klo 18:54 Sorja Suvipäivä kirjoitti:

Minulla on välilevyappeuma ja kuulemma se älytön kipu johtuu siitä, että siellä on hermojuuren ahtauma. Kipua on ollut vuosikausia, mutta nyt muutama vuosi on olleet melkoisen tuskallisia.

Mutta Rianille ehdottaisin myös kuntopyörällä ajoa, jos kerran crossarillakin käyt kuntosalilla tekemässä. Kuntopyörällä minä ainakin pystyn ajamaan vaikka tavallisella pyörällä ei voi ajaa kuin pieniä matkoja.

Minä en voi polkea kuntopyörällä koska selkä väsyy istuessa ja kipeytyy crosstaineri sopii kun siinä seistään eikä siinä tule selkään samanlaista painetta.
Minä loukkasin töissä selkäni lokakuussa 2010 ja se on edelleen kipeä lääkäri kielsi crosstainerilla polkemisen niin kauaksi, että selkävauriot tutkitaan kunnolla.
Noi aikaisemmat välilevyn pullistuma hermopinne ym. vaivat olivat jo vähentyneet ennen tota loukkaantumista ja ihan vaan vatsalihasjumpan vesijuoksun, vesijumpan ja crossstaineri harjoitusten ansiosta. Siitä tykkää myös minun pehmytkudosreumanikin.

Vasta nyt tuli mieleeni tulla kertomaan tähän ketjuun lisää kokemuksia näin selkäongelmaisen taholta.

Olin tammi-helmikuun vaihteessa selkäkuntoutuksessa ja sieltä tuli vinkkiä jos jonkinmoista. Pääasiassa lajit olivat tuttuakin tutumpia mutta tapa miten ne tehtiin siellä antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Meidän kuntoutuspäivä muodostui aika usein liikunnan suhteen siten että ensin kuntosaleiltiin. Sen jälkeen ulkoiltiin sauvakävellen. Välissä syötiin ja käytiin joku luento yms. ja sen jälkeen mentiin joko jumppasaliin tai/ja altaaseen. Illat olivat vapaat ja silloinkin oli tarjolla esim. zumbaa tai Nia-tanssia (mielenkiintoinen tuttavuus), ainahan noihin ei vain jaksanut enää 5 liikuntalajin jälkeen osallistua.

Asia joka tuli aina esille, jokaisessa liikkumisessa, oli syvät vatsalihakset. Niiden treenaaminen ja kunnossapito on selkäongelmaiselle ehdoton. Kivutkin vähenevät. Syvien vatsalihasten harjoittamiseen on paljon jumppaliikkeitä ja myös apuvälineitä voi käyttää (esim. flexibar, kuminauha).

Omat liikuntalajini kuntoutuksen jälkeen ovat olleet kävely, samba ja vesijuoksu ja -jumppa sekä kotijumppa. Kuntosali on kovasti ollut tulossa mukaan mutta aika ei tahdo riittää. Asia jonka kuitenkin myös kuntoutuksessa opin, ole armollinen itsellesi ja kuuntele kehoasi mitä se jaksaa tehdä.

Olipa mielenkiintoinen ketju, loistavaa vertaistukea!

Minua kiinnostaisi tietää, jos siellä nyt enää on ketjuun aiemmin osallistuneita langoilla, että miten saitte oikeanlaista apua vaivaanne? Itselläni on ollut selkäoireita ensimmäisestä "oikeasta" työpaikasta lähtien, eli heti kun aloin istua 8 tuntia päivässä putkeen. Toki hartiajumeja yms. jo opiskeluaikana. Olen käynyt lääkärissä muutamaan otteeseen ja yleensä tulos on ollut joko särkylääkeresepti tai fysioterapeutin (hieronta)lähete, jotka eivät tietenkään ole ongelmaa poistaneet, vaikka väliaikaisesti ovatkin auttaneet. Kun sitten vaatimalla vaadin, sain työpaikkalääkärin antamaan lähetteen röntgeniin, jossa todettiin madaltunut nikamaväli alaselässä. Hoito: lähete toimintafysioterapiaan. No, siihen ei sillä erää ollut varaa, koska jäin työttömäksi pian sen jälkeen, ja reilu vuosi vierähti kotijumpalla ihan ok.

Nyt olen takaisin töissä ja istun siis suurimman osan päivästä ja oireet ovat pahentuneet taas, koska en ehdi jumpata (ja joo, tiedän että pitäisi jostain edes se 5 minuuttia repiä, mutta akuutissa kipuvaiheessa ei pysty tekemään mitään ja sitten taas unohtaa...). Ajattelin varata aikaa työpaikkalääkärille, mutta pelkään, että sieltä tulee taas vain buranaa kouraan. Osaan kyllä pitää puoleni ja vaatia hoitoa, mutta työpaikkani lääkäripalvelut eivät ole hirmu laajat, joten epäilen että lähete tulee julkiselle puolelle. Ja sieltä taas ei ole kovin hyviä kokemuksia. Kerran mm. arvauskeskuslääkäri arveli, että relaksantteja voi ihan hyvin ottaa imetysaikana... Onneksi käskin vielä tarkistaa asian.

Kysymykseni onkin siis: mistä olette saaneet parhaiten apua? Pitääkö heti vaatia päästä jollekin spesialistille ja jos, niin minkälaiselle? Ortopedi? Fysiatri? Ja kannattaako jäädä odottelemaan jos ja kun julkiselle pääsee, vai maksaa itsensä kipeäksi yksityisellä?

Omahoito on ollut ehdottomasti paras apu akuutin vaiheen jälkeen. Itselläni on käynyt aika hyvä tuuri fysioterapeuttien kanssa eli sieltä olen saanut apua myös. Fysiatrille itse suosittelen pyytämään lähetettä jos muu ei auta. Tiedän kyllä paikkakuntia jotka eivät rahapulan takia järjestä fysioterapiaakaan mutta kyllä joistakin oikeuksista on kiinni pidettävä. Sanot sitten vaikka että kalliimmaksi tulen työkyvyttömänä kunnalle jos ei muu auta.

Tsemppiä selkäsi kanssa ja vinkki vitonen; koita nousta paikaltasi vähintään tunnin välein vaikka millä tekosyyllä jaloittelemaan. Olethan pyytänyt itsellesi kunnon tuolin ja säädettävän pöydän?

Tsemppiä!

Joskus tekisi mieli sanoa lääkärille että huomaa ettei sua kiinnosta lainkaan mitä puhun, et edes kuuntele mitä sanon. He latelevat vaan samoja graaseja joka potilaalle. Kysyin eläkkeestä, " niin kauan kuin lääkkeillä saa kipuja pois eläkettä ei tule". Haloo, ei vielä ole annettu lääkettä joka veisi kivut pois, saisko morfiinia, ehkä sitten. On sunnuntai aamu, aurinko paistaa, mutta ilma viilenee. Tunnen sen sisäisenä pahoinvointina, käsien ja jalkojen särkynä. Syön särkylääkkeitä, kourallisen, jos sitten helpottaisi. Pääsin uudelleenkoulutukseen, kukaan ei ota töihin kun fibro aiheuttaa niin paljon sairaslomia. Yritän ketkutella 46 eurolla, koko ikäni tehnyt pienipalkkaisen myyjän töitä, nyt työttömyyspäiväraha vielä pienempi. Kuntoilen, lenkkeilen, kuka kehtaa sanoa, se auttaa kipuun, ei auta. Lääkärit vain sanoo etten voi olla niin kipeä kun näytän niin hyväkuntoiselta. Sormissa ja polvissa nivelrikko, puren hammasta kun särkee, en tiedä kuinka kauan jaksan, jos pyytäs sata unilääkettä ja nukkus pois, ei särkis ainenkaan. nim. kärsimyskukka.

Täällä yksi selkävaivainen joukkoon mukaan!
Minulla todettiin spinaalistenoosi eli selkäydinhermon pinne.Liikuin sauvaillen,kävellen ja uiden.Tein myös fysioterapeutin ohjauksessa syvien lihasten kevyttä treeniä.
Tuossa jokin aika sitten kaaduin selälleni saamatta esim jaloilla tukea.Löin rajusti takaraivon ja niskan kovaan "kuhmuraiseen"puuhun.
Nyt kulku on rauhallista,HYVIN rauhallista kävelyä rollaattorin avulla leikkausta odottaen.Oikea puoli elää ihan"omaa unista elämää"eli tunto sillä puolella on tosi heikko!
Ainoa liikunta tällä hetkellä on kävely ja sitä todella harrastan!Rollaattorissa on istuin,joten lepuutan välillä!Saa sitten nähdä,miten pääsen liikkumaan leikkauksen jälkeen,mutta näillä mennään nyt!Ja välillä lujaakin!
Painon"hallinan" suhteen ei kovin kehuttavaa vauhtia!

Mulle iski joku vuosi sitten armoton selkäsärky. Lääkärit vaihtui ja jokainen määräsi eri kipulääkettä, myös lihaksia rentouttavia, mutta pääasiassa tulehdussärkylääkkeitä. Sitten pääsin viimein röntgeniin, jossa löytyi madaltunut nikamanväli ja yhdessä rappeumaa. Fysikaalisen hoitaja sanoi, että tuo lihaksia rentouttava on saattanut tehdä enemmän kipuja, selkärankaa kun pitäisi tukea, ja jos lihakset rentoutuu rangan ympäriltä, niillä on tosi kova työ pysyä kasassa. Mutta minä sain ohjeiksi vahvistaa selkä- ja vatsalihaksia, käyttää vatsalihaksia aina nostaessa jotain lattialta jne. Ihan uudenlaiset ja miellyttävät vatsalihasliikkeet on myös antaneet puhtia jaksaa tehdä noita liikkeitä.

Kerroin sitten haaveilevani ratsastuksesta uudelleen sitten teinivuosien, ja fyssari oli hyvin myötämielinen ajatukselleni! Ensin käyntiä monta kertaa, jotta selän lihakset venyvät ja lämpiävät, sitten hissukseen ravia ja laukkaa, harjoitusravia vain vähän, esteille ehdoton kielto. Kyllä huomasi tuommoisen käyntitunnin jälkeen, kuinka selkälihakset oli lämpimät ja kipu poissa. Pyydän saada ratsastaa aina pehmeäravisella hevosella, jottei kävisi noiden nikamien päälle. Aloitin ratsastuksen jo siinä vaiheessa kun en vielä uskaltanut nostaa kavioita tai kumarrella paljoa selkäkipua peläten.

Joten jos selkäsärky on vain lihasperäistä, voisin suositella ratsastusta, lähinnä käynnissä ja hevosen liikkeitä seuraten. Tekee hyvää selälle ja mielelle! Kipeät reisilihakset paranevat sitten itsekseen...

keskiviikkona, 20. huhtikuuta 2011 klo 09:09 BlueSky kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, jos siellä nyt enää on ketjuun aiemmin osallistuneita langoilla, että miten saitte oikeanlaista apua vaivaanne?

...

Kysymykseni onkin siis: mistä olette saaneet parhaiten apua? Pitääkö heti vaatia päästä jollekin spesialistille ja jos, niin minkälaiselle? Ortopedi? Fysiatri? Ja kannattaako jäädä odottelemaan jos ja kun julkiselle pääsee, vai maksaa itsensä kipeäksi yksityisellä?

Mä en muistanutkaan että olen tänne kirjoitellut. Mun selkä on nyt tutkittu ja elelen suht normaalia elämää. Viime kesänä alkoi rintarankasärky alaselän säryn lisäksi ja jaloista lähti koordinaatio ja kävelykyky, en siis saanut lihaksia toimimaan. Sairaalassa vietin viikon ja tietysti sitten kuvasivat koko kaularangan ja selkärangan syitä etsiessä. Röntgenissä ei näkynyt mitään, joten magneettiin varjoaineiden kera. Rintarangassa kaksi peräkkäistä välilevypullistumaa joista toinen painoi selkäydintä ja sen takia koko jalkojen hermosto oli sekaisin. Alaselästä ei löytynyt mitään, se on vain yliliikkuva. Jalkojen toimintakyky palautui viikossa, mutta vasemman jalkapohjan kaikki lihakset eivät olleetkaan sitten palautuneet (huomattiin fysioterapiassa syksyllä ja jumpalla nekin heräsivät lähes ennalleen).

Neurologit kun eivät ymmärrä selän päälle sen kummemmin (selkäytimen takia mut siis laitettiin neurolle eikä ortopediselle), sain kuin lottovoittona lähetteen Kipuklinikalle. Siellä arpoivat mulle sopivan pitkäaikaisen kipulääkityksen kun Burana+Panacod ei tehoa ja rikkoo vaan mahan. Heiltä löytyi myös fysiatri ja sain lähetteen yksityiselle fysioterapiaan.

Rintarangan vammaa ei oikeastaan voi sinänsä kuntouttaa, aika parantaa kun oppii olemaan rasittamatta sitä liikaa. Ja nyt tulee se jännä juttu: Sen lisäksi että alaselkä on yliliikkuva kuten muutkin jäsenet mussa, sl-nivel oli pois paikoiltaan ja lantio kääntyneenä vinoon. Tätä ei ollut huomannut julkinen fysioterapeutti, sairaalan fysioterapeutti, fysiatri eikä muutkaan lääkärit! Selkää on nyt jumpattu erinäisin ohjein viime syksystä asti ja nyt alkaa olla kondiksessa. Sl-nivel kiukuttelee aika ajoin ja käyn oikomassa sitä tuolla yksityisellä, nykyään huomaan itsekin jos se menee kun särky alkaa melkein heti.

En tiedä miten paljon lääkitys turruttaa, mutta tällä hetkellä olo on särytön, kunhan muistan jumpata vatsaa ja selkää ja olla venyttelemättä. Venyttely on se joka tuon sl-nivelen pistää pois, ja kun muutenkin olen niin "kuminauha" niin venyttely on ehdoton nou-nou. 10 vuoden ravaamiset julkisella ja "nou kän duu" pompottelua, ja sitten yksi fysioterapeutti vähän vääntää ja kääntää ja särky lähti. Harrastuksina mulla on kuntonyrkkeily ja kuntosalilla koitan käydä pari kertaa viikossa. Kahvakuulailu olisi kivaa, mutta alaselkä ei selkeästikään tykkää niin "rajusta" meiningistä. Fysioterapeutin kanssa ollaan katsottu että saliliikkeiden tekniikat on kunnossa ja kroppa kaipaa selkeästi parempaa lihasta tukemaan.

Muutaman kuukauden päästä tiputellaan kipulääkitys (tai oikeastaan tuo lääke nostaa kipukynnystä) pois ja toivotaan parasta että selkä pysyy kondiksessa myös jatkossa.

Parasta apua mä olen saanut tuolta yksityiseltä fysioterapeutilta. Jos vaan saat niin yritä pyytää tk-lääkäriltä lähete fysiatrille, tosin pk-seudulla ainakin kovin nihkeiltä tuntuvat. Sitten on tietysti se vaihtoehto että pyydät suoraan yksityiselle fyssarille sen lähetteen. Kyllähän se maksaa mutta ne oikeasti tekee sitten töitä sen rahansa eteen.