Miten usein on mahdollista liikkua

Pienten lasten kanssa pystyy liikkumaan, kun rutinoituu ottamaan heidät mukaan. Lisäksi äiti voi koostaa päivän lihaskunnot sun muut pienistä liikuntatuokioista siellä sun täällä. Itse en voi vielä sanoa liikkuvani 6-7 kertaa viikossa, mutta pyrin siihen. Tällä viikolla tuli kai 5 kertaa, tosin "pelkkää" kävelyä.

Omassa elämäntilanteessani siis alle parikuukatinen vauva ja kolmivuotias, pari koiraa ja kotiäiteys. Joo, kai mä muka "opiskelen" samalla. Mies hoitaa kans välillä.

Itsekin treenaan melko paljon. Salia, pumppia, spinningiä...
Työvuorot ovat joka päivä erilaiset, joten suunnitella pitää jokainen asia erikseen. Lisäksi opiskelen ja kirjoitan päättötyötä.

Meillä onneksi kuntokeskuksessa on aamutunteja, joten ennen töihin menoa käyn treenaamassa. Lisäksi töiden jälkeen.
Minulla on 6 ja 9v. lapset, joista nuorin tulee mukaan lapsiparkkiin, jossa tykkää olla ja leikkiä muiden lasten kanssa.

Siivoukset tulee myös tehtyä ja terveellistä ruokaa.
Onneksi meillä mies tykkää siivouksesta ja ruoanlaitosta, joten hänestäkin on paljon apua

Joskus itse mietin, että miten ihmiset pystyvät hoitamaan kaikkea ja harrastamaan liikuntaa monia kertoja viikossa, kunnes tajusin sen, että hyvällä suunnittelulla kaikki onnistuu

Oon ihan samaa mieltä alottajan kanssa: aika on tekosyy. Ite oon priorisoinu liikunnan esim. television edelle, koska telkku on täynnä scheibaa.

OT: Olin tänään elämäni ekalla striptease-tunnilla. Ääää, oli kivaa ja tuli hiki! Suosittelen.

Silkkiapina: Nyt on kyl pakko sanoo, että rispektiä O.o
Ite en mitenkään jaksais sekä opiskella, työskennellä että vielä reenata. Puhumattakaan lapsosista siinä sivussa.

sunnuntaina, 17. kesäkuuta 2012 klo 20:11 Silkkiapina kirjoitti:

..--..

Joskus itse mietin, että miten ihmiset pystyvät hoitamaan kaikkea ja harrastamaan liikuntaa monia kertoja viikossa, kunnes tajusin sen, että hyvällä suunnittelulla kaikki onnistuu

Silkkiapinalla on tässä varsin hyvä todistajanlausunto

Ajankäytön kannalta hyvin haastavia elämänvaiheita tulee eteen itse kullekin

Paljon riippuu tietysti siitäkin mitä mieltää arkiliikunnan päälle harrastettavaksi liikunnaksi ja mitä ei. Ottaako esim. 5 min taukojumpan tarpeen ja hyödyn tosissaan vai ei.

Jos tilanne on se, että päivän kaikki valveillaolotunnit menee joko matkustusvälineessä istumiseen tai työhön/opiskeluun, on todella tärkeää, että siihen ylitäyteen arkeen saa tavalla tai toisella sisällytettyä omasta kehosta huolehtimisen.

Sitä tosiasiaa ei kuitenkaan kukaan voi paeta, että ihmiskeho voi parhaiten monipuolisesti liikutettuna. Paljon istuva tarvitsee liikettä ylipäätään ja fyysistä työtä tekevä taas tarvitsee liikettä, joka tasapainottaa omalle työlle tyypillistä kuormitusta.

Juoksulenkille, puolentoista tunnin syvävenyttelyyn, ohjatulle jumppatunnille tai sählytreeneihin ei varmaan kerkeä tai ainakaan jaksa mennä, jos arki tosiaan on pelkää työ/opiskelumatkalla istumista ja siihen päälle 8-14,5 h opiskelua/työtä (toim.huom. tuo eläimellinen 14,5 tuntiahan tulee jokaiselle viikonpäivälle, jos työtunteja on 100 viikossa).

Mutta kyllä sitä halutessaan tuollaisessa epäinhimillisessäkin tilanteessa kehittää rutiineja, joihin kuuluu vaikka aktiivinen taukojumppa (oli se sitten venyttelyä tai jotain muuta kehon aktivointia), jos ei mihinkään muuhun aika riitä.

Pitää vaan asennoitua niin, että itsensä liikuttaminen kerran tunnissa/kahdessa sen 5-10 min kerrallaan on arvokasta myös Ei erikseen liikunnan harrastamisen tarvitse tarkoittaa vähintään puolta tuntia hikirääkkiä per liikuntakerta.

Vaikka vain vapaapäiviin voi sijoittaa niitä pidempiä rupeamia niin kyllä pientä itsestäänhuolehtimista mahtuu kiireenkin keskelle, kun vaan käynnistää mielikuvituksen (ja korottaa häpeäkynnystä esim. niin, että kehtaa venytellä bussissa tai junassa )

Itsellä alkaa syksyllä opiskelut ja mulla on myös työ, mutta onneksi mun työ opiskelujen ohella on ryhmäliikunnanohjaajan ja tanssinopettajan työtä niin sitten saa liikuntaa työssä Ja opiskelen ravintola-alaa niin koulussakin saa liikuntaa

Itsensä saa liikkumaan monta kertaa viikossa kun siihen tottuu. Ja lopulta kun löytyy oma laji ja vauhtiin pääsee ni se on tosi helppoa Itse treenaan 5-6 päivää viikossa, useimmiten 6, mutta joskus tarttee lepoakin niin sitten ns. armahdan itseni lepäämään yhden päivän lisää

maanantaina, 18. kesäkuuta 2012 klo 17:32 K.S.K kirjoitti:

Minä en ole enää vuosikausiin harrastanut ohjattua liikuntaa, mutta silti liikun kohtalaisesti. Ensinnäkin mulla on koiria, jotka pakottaa lenkkeilemään ihan joka päivä ja noiden lenkkejen lisäksi pyrin harrastamaan "oikeeta" liikuntaa 6 päivänä viikossa. Kotona harrastamisessa on se hyvä puoli, että se ei katso kelloa ja ei välttämättä tarvitse jättää jotain asiaa tekemättä sen liikunnan takia. Crosstrainerilla voi vatkata samalla kun katsoo telkkaria, jumppailen samalla kun teen ruokaa (aika harvaa ruokaa tarvii vieressä vahti, ne valmistuu kyllä ihan itsestään) tai odotan pyykkejä koneesta.

Mä tanssin AINA ruokaa laittaessani, se on ihanaa Onneks on harvoin ketään kattelemassa. Toi tanssitankokin on keittiön viereisessä huoneessa, joten voi käydä kiepauttamassa siinä parit spinnit, kun vesi kiehuu Ihan parasta!

sunnuntaina, 17. kesäkuuta 2012 klo 17:46 Naamis kirjoitti:

...--...
Minusta se on ihan jokaisen oma asia, mihin sen vapaa-aikansa käyttää. Minä mieluiten liikun, mies taas on kotona ja tämä on ihan ok, koska minun vapaa-aikani sijoittuu yleensä aamupäiviin ja iltoihin, niin voin sitten illalla olla miehen kanssa.

Tietenkin se on jokaisen oma asia mihin vapaa-aikansa käyttää

Yritin tuossa alussa muotoilla asian niin, että tässä ketjussa lähdettäisiin sellaiselle ratkaisukeskeiselle linjalle, että ideana olisi löytää keinot ja vaihtaa ideoita miten halutessaan voi harrastaa omaan elämäntilanteeseen ja omalle kuntotasolle sopivaa liikuntaa tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka joka päivä (tai harvemmin, jos niin haluaa).

Siis ketju niille, jotka haluaa löytää sen ratkaisun eikä ainoastaan perustella miksi se on mahdotonta. Esimerkiksi sellaisesta lähtöajatuksesta, että "Tilanteeni on tämä ja tämä ja siksi tuntuu täysin mahdottomalta harrastaa liikuntaa, vaikka haluaisin - heittäkää ideoita ja tarinoita miten te olette onnistuneet vastaavassa tilanteessa."

Jos haluaa tehdä jotain muuta, niin eihän niitä liikunnan aikatauluratkaisuja sitten tarvitse etsiäkään

Minä olen ollut aktiiviliikkuja jo pidempään, joten sitä omaa halua ei ole tarvinnut miettiä. Sitä nimenomaan haluaa liikkua silloinkin, kun ei millään jaksaisi liikkua, koska on jo niin vastaansanomattomasti tietoinen siitä, että vaikka kuinka hyydyttäisi, puolen tunnin lenkki tai jumppa virkistää enemmän kuin puolen tunnin mikä tahansa passiivinen ajanviete.

Passiivisemmat ajanvietteet minä nimenomaan sijoitan niihin aikoihin, kun on henkistä vireyttä riittävästi, että jaksaa keskittyä niihin ja nauttia niistä - lukeminen, käsityöt ja roolipelit ja telkun katselu maistuu paremmin muulloin kuin työpäivästä ja kotihommista uupuneena.

Vaikka olen ollut aktiiviliikkuja jo pitkään siitä ei kuitenkaan ole ihan tuhottoman kauan, kun minustakin ihan oikeasti tuntui, että en ehdi/jaksa/pysty harrastamaan liikuntaa niin paljon kuin halusin.

Olin omaksunut elämäntavan, jossa 4-6 kertaa liikuntaa tuntui siltä omalta hyvältä jutulta, mutta silti oli pitkiä jaksoja, kun tuntui absoluutiselta maksimilta saada se kolme kertaa viikossa säännöllisesti kasaan

Mikä sitten muuttui? No, ei ainakaan oma elämäntilanne LOL Töitä ja muita velvoitteita, lapsia ja erilaisia kodin ja arjen aikasyöppöjä on yhtälailla kuin ennenkin. Mikään ei automaattisesti olosuhteissa muuttunut, mutta minä olen kyllä itse tietoisesti muuttanut sellaisia asioita, jotka minulla on ollut valta muuttaa.

Aloin mennä nukkumaan aikaisemmin, vaikka en haluaisi. Olen iltavirkku ja mielelläni puuhaisin kaikkea rauhallista pitkälle yöhön. Ehkä sitten eläkkeellä - nyt on kuitenkin selvää, että elämäntilanne on sellainen, että kroppa ja pää hyötyy aiemmin nukkumaan menosta.

Aloin arvostaa lyhyempiä liikuntatuokioita, joita sirotella pitkin päivää silloin, kun pidemmälle rupeamalle ei ihan tosissaan ole aikaa muiden menojen takia.

Huollettuani aikani unirytmiäni paremmaksi aloin jaksaa herätä välillä myös aamutreenille Ensin satunnaisesti ja ennakkoon suunnitellen - nyt viimeisimpänä lisäyksenä säännöllisesti joka aamu.

Vielä kuukausi sitten olin skeptinen, että jaksanko oikeasti herätä joka aamu joogaamaan, mutta päätin yrittää, koska muuten en ehtisi harrastaa haluamaani (ja rajumpien harrastusten vastapainoksi tarvitsemaani!) kehoa huoltavaa liikuntaa.

Hyviä ratkaisuja tässä ketjussa on esitelty jo paljon Lisää samaa lajia!

sunnuntaina, 17. kesäkuuta 2012 klo 11:02 krmr kirjoitti:

Tiedän että tämä on parin vuoden vaihe ja siksi kestän sen. Mutta jos jollekin tulee mieleen vinkkejä, niin saa toki ehdottaa. Haluaisin nimittäin liikkua viikollakin enemmän.

Onko sinun mahdollista jäädä bussista pysäkki tai pari aiemmin pois ja kävellä vähän pidempi matka? Pääkaupunkiseudulla ja isommissa kaupungeissa tämä toimii, mutta jos bussikyyti on keskellä maaseutua, niin pysäkkien väli voi olla turhan pitkä. Tai jos on paljon mukana kannettavia tavaroita, voi lopputuloksena olla totaalinen niskan jumitus, kuten itselläni helposti käy.

Teen yleensä 8-9-tuntista työpäivää viitenä päivänä viikossa, jonka lisäksi bussissa istumiseen kuluu päivittäin noin 1,5-2h. Unta tarvitsen vähintään 8 h. Elän avioliitossa, joten kotosallakin pitäisi ehtiä olemaan iltaisin, tavoitteena on syödä päivällinen yhdessä suunnilleen joka päivä (mahdollisuuksien mukaan). Viikonloppuisin olemme useimmiten reissun päällä. Pyykinpesut ja muut pitää siis hoitaa yleensä arki-iltaisin.

Olen onnistunut melko kätevästi mahduttamaan 2 x 1h pituista "ylimääräistä" liikuntakertaa viikkoon. Näistä toinen on työajalla, koska meillä saa käyttää työajasta tunnin viikossa liikuntaan (eli ei pidennä päivää). Tuo viikon toinen, ei-työajalla tapahtuva liikuntakerta tarkoittaa sitä, että ko. iltana pääsemme syömään päivällistä klo 20-21 välillä. Tavoitteenani on, että yrittäisin kesälomien jälkeen työaika-liikunnan lisäksi käydä kahtena iltana viikossa liikkumassa.

Olen kyllä useasti ihmetellyt, kun monet samalla tanssitunnilla kävijät ehtivät lähes joka ilta käydä 2-3 tunnilla peräkkäin. Olen kovasti pohtinut, millaisissa elämäntilanteissa nämä ihmiset ovat. Ehkä he ovat sinkkuja tai esim. asuvat ja työskentelevät liikuntapaikan lähellä, jolloin ilman pitkiä työmatkoja "säästyy" helposti pari tuntia päivässä. Ehdinhän itsekin opiskelija-sinkkuna olla lähes joka arkipäivä tunnin-pari salilla, kun kuntosali oli koulun yhteydessä ja kotiinkin oli vain 5 min kävelymatka.