Miten usein on mahdollista liikkua

Sokerihelvetti-ketjussa tuolla Ravinto-puolella tuli OT:na esiin kysymys siitä miten usein on jaksamisen ja ajankäytön näkökulmasta mahdollista harrastaa liikuntaa. Siellä esitettiin epäilys, että arkiliikunnoista erillisen liikunnan harrastaminen kuutena päivänä viikossa olisi jotain, mitä suurin osa ei millään ehtisi tehdä.

vieras- siellä edusti urheilijapuolta, joka itsestäänselvästi treenaa aikasta paljon. Omasta puolestani heitin perän todistuksen, että ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäitikin saattaa harrastaa liikuntaa joka päivä. Lepopäivät täällä onkin jo käsitelty useammassa ketjussa, mutta mainitaan nyt tähän varmuuden vuoksi, että terveellä tavalla päivittäin liikkuvilla siihen päivittäiseen liikkumiseen sisältyy se lepo palauttavien harjoitusten muodossa Eli mistään epäterveestä päivittäisestä rääkistä ei siis ole kyse.

Joku huomautti asiaankuuluvasti, että kaikkien ei tarvitse harrastaa liikuntaa kuutena päivänä viikossa. Aivan totta *nyökyttää* Kaikkien tarvitsee terveytensä tähden toki liikkua ympäriinsä normaalit arkiliikunnat päivittäin, mutta erikseen harrastettua kuntoliikuntaa toki riittää vähempikin, jos niin haluaa

Oma pointti on se, että halutessaan jokainen voi harrastaa liikuntaa omalle kuntotasolleen sopivalla kestolla ja teholla päivittäin. Kaikki ei halua, mutta ajasta se ei ole kiinni.

Niin että mikäs tämän ketjun pointti voisi olla? Ajattelin, että tässä olisi hyvä jakaa kokemuksia siitä miten "paljon" liikkuvat onnistuvat harrastuksensa sovittamaan työn ja perheen vaatiman ajan kanssa tasapainoon. Miksi jotkut meistä ehtii ja jaksaa sen 3-7 päivää viikosta sovittaa kuntoliikuntaa elämäänsä, vaikka elämän reunaehdot on ihan samat tai tiukemmatkin kuin toisella, joka kokee ettei ehdi eikä jaksa edes sitä kertaa tai kahta.

Ja samoin jakaa kokemuksia liikunnan omaan arkeen sovittamisen vaikeuksista, jotta niihin vaikeuksiin voisi kenties saada ratkaisuja

Kokemuksia ja tuntemuksia kehiin - ideoita ja tukea kaikille kunnolliseen elämään

Tällä hetkellä käyn salilla ja kuntokeskuksen ryhmäliikuntatunneilla 4-5 kertaa viikossa. Lisäksi reippaita kävelylenkkejä silloin tällöin (n.1,5h). Tämä tuntuu sopivalta määrältä minulle, ja ehdin hyvin. Työaikani on hyvin epäsäännöllistä eikä sitä pysty suunnittelemaan etukäteen. Jos sattuu yhtenä päivänä menemään 14h työntekoon ja työmatkoihin, pidän silloin liikunnasta vapaapäivän ja liikun vasta seuraavana päivänä kun on lyhyempi työpäivä.

Ehdin myös hoitaa kodin ja syödä terveellistä ruokaa. On ihan siitä kiinni mitä priorisoi elämässä. En juuri ehdi katsoa telkkarisarjoja ja terasseilla tai baareissa en halua istua.

Koen elämäni hyvin onnelliseksi tällä hetkellä. Voin hyvin ja jaksan työssäni ja vapaa-aikanani. Olen löytänyt minulle sopivan tavan liikkua, syödä ja elää.

Itsellänikin tulee liikuntapäiviä yleensä se 6 viikossa, ja hyvin ehtii. Perhettä minulla ei tosin ole, eli elämäntilanteeni puolesta olen sinkku opiskelija joka on kesät kokopäiväisissä kesätöissä ja tekee muutoin koulun ohella osa-aikaisempia hommia.

Tyypillinen arkipäivä näin kesällä voisi olla sellainen, että aamulla pyöräilen 7,5 km töihin, töiden jälkeen näen jotain kaveria kahvien tai auringonoton merkeissä, pyöräilen kotiin ja lähden lenkille tai salille. Lauantai-iltaisin tulee yleensä käytyä ulkona, joten sunnuntait ovat luontaisia lepopäiviä.. Koulu taas on sen verran vaihtelevampaa aikataulujensa puolesta, että mitään rutiineja ei pääse syntymään, mutta en enää ole mukana missään opiskelijayhdistysten toiminnassa tms. joten kyllä sieltäkin joka päivältä aikaa edes pienelle liikunnalle löytyy

En liiku pakonomaisesti tai ota stressiä liikkumisen aikataulutuksesta, enemmän päivittäinen liikkuminen on sellainen asia jota odottaa innolla! Lenkillä tai jumpassa ehtii selvittämään vähän ajatuksia, saa aikaa itselleen ja hurjasti lisää energiaa. Töihin pyöräily on parasta maailmassa, koska siinä herää ihan eri tavalla kuin jossain ratikassa.. Ja vaikka olis kuinka väsynyt eikä millään jaksais enää raahautua iltakasin bodypumppiin, ajatus siitä kuinka hyvä fiilis sen jälkeen on, saa aina nostamaan perseen sohvalta

sunnuntaina, 17. kesäkuuta 2012 klo 11:02 krmr kirjoitti:

Oma pointti on se, että halutessaan jokainen voi harrastaa liikuntaa omalle kuntotasolleen sopivalla kestolla ja teholla päivittäin. Kaikki ei halua, mutta ajasta se ei ole kiinni.

En halua missään nimessä tehdä tästä ketjusta väittely ketjua! Mutta ihan pakko sanoa, että joillekin se voi olla ajastakin kiinni. Itselleni joka päivä "ylimääräisen" liikunnan harrastaminen ei ole millään mahdollista. Halusta se ei ole kiinni vaan ajasta ja omasta jaksamisesta. 8-12 tuntisten koulupäivien lisäksi minulla menee noin 3,5 tuntia koulumatkoihin (bussilla, eli siihen ei liikuntaa saa). Herään aamuisin viideltä, sitä ennen en pysty liikuntaa lisäämään. Illalla kun pääsen kotiin olen niin nälkäinen, että ensimmäinen asia on ruoka. 3-5 päivänä viikossa joudun illalla kotona vielä hoitamaan yrityksen asioita. Ja jos en vielä ennen kymmentä ole nukahtanut sohvalle, niin on korkea aika almistautua nukkumaan menoon, että pystyn heräämään viideltä. Silti en ehdi nukkua kuin vajaa 7 tuntia.

Viikonloput ovat minulle aikaa liikunnalle, samoin pyrin ainakin kerran viikolla liikumaan muutakin kuin arkiliikunnat. Viikolla olen vain niin väsynyt, että liikunta itsessäänki on vaikeaa (en saa tehoja irti) ja palautuminen hidastuu. Arkiliikuntaa tulee kävelyä 4x15min päivässä plus kaikki muu lyhyempien pätkien liikkuminen. Kouluni ei siis ole luentosalissa istumista, mutta pääosin istualtaan tekemistä kuitenkin.

Tiedän että tämä on parin vuoden vaihe ja siksi kestän sen. Mutta jos jollekin tulee mieleen vinkkejä, niin saa toki ehdottaa. Haluaisin nimittäin liikkua viikollakin enemmän.

tbbt, juu välillä elämässä voi olla todella intensiivisiä jaksoja jolloin joutuu panostamaan muuhun kuin itsensä hoitamiseen, mutta ei varmaan ole hyväksi jos sellainen jää päälle vuosikausiksi. Kuitenkin voi koulupäivän aikana lähteä pienille kävelyille välitunneilla, ottaa vähän happea ja nollata päätä

Mun koulu ei ole ihan perinteistä opiskelua eikä meillä itseasiassa ole välitunteja Mutta noista jokapäiväisistä vartin kävelyistä kaksi on kyllä kesken koulupäivän. Mutta ne on sen verran lyhyitä ja tehottomia pätkiä, että ajattelen ne arkiliikuntana. Mitään varsinaista liikuntapätkää en voi tuohon koulupäivän keskelle ottaa.

Mutta tosiaan tää on mulla vaihe, vuosi takana - noin kaksi edessä, jonka yritän kestää parhaani mukaan. (Ja hiukan ohi aiheen, myös kodinhoito jää tällä hetkellä suurimmaksi osaksi viikonloppuihin juuri ajan takia)

Halusin vain tuoda esille, että liikuntakertojen rajoittuneisuus voi ihan oikeasti olla ajastakin kiinni eikä vain halusta.

muoks. pieni lisäys

Hui kamala. Oletko muuten liikunnallinen tbbt? Tai siis mietin omalla kohdallani, että en pystyisi jatkamaan koulussa ja tekemäään muita hommia jos en pystyisi liikkumaan. Ymmärrän siis täysin sen, että ei vaan pysty (en itsekään aina pääse liikkumaan), mutta eikö se käy silloin myös pääkopalle ja häiritse opiskelua?
Ihailen jaksamistasi! Kolme vuotta on pitkä aika

Vastaisin tuohon liikunnallisuuteen, että olen ollut ja haluisin taas olla. Ja voin kertoa, että kyllä käy pääkopalle, mutta nautin koulustani niin paljon, että se helpottaa paljon.

Oikeastaan vasta nyt kesälomalla ja kesätöissä huomaan, miten rasittunut tilanteesta olen.

Hep! Olen samoilla linjoilla ketjun perustajan kanssa siitä, että liikuntaa voi ja saa harrastaa niin paljon ja usein kuin pystyy. Itselläni 2 lasta, 9- ja 7-vuotiaat, virka-aikatyö ja aviomiehen kanssa ryhdyttiin vuosi sitten hartiapankilla rakentamaan omakotitaloa. Liikuntaa tähän yhtälöön tulee väh. kolmesti vkssa juoksulenkeistä, satunnaisesti kuntosalin ryhmäliikuntatunneista, pumpista, spinningistä, bodycombatista, kahvakuulasta. Talvella pystyn sijoittamaan kaksi salipäivää viikkoon töiden jälkeen, mutta nyt kesällä aikaa menee valoisuuden takia raksalla niin paljon etten ehdi salille niin usein. Mun onneksi sali on vajaan kilometrin päässä työpaikasta ja kesällä ehdin sinne joskus aamuisin tai lounastauolla. Työpaikan ja kodin väli onkin sitten 40km. Lapset harrastaa myös jalkapalloa ja yleisurheilua ja joskus ehdin heidän treenien aikaan itsekin treenaamaan. Suunnittelua se vähän vaatii ja viitseliäisyyttä, että hyödyntää kaikki mahdollisuudet treenata. Helpompi kai olis nukkua aamulla pidempään eikä lähteä lenkille tai salille, tai istua katsomossa lasten harkkojen ajan eikä lähteä itsekin. Mutta kun siitä tulee vaan niin hyvä olo!

Pointti tässä on kai se, että jokaiselle tulee ajanjaksoja jolloin priorisoidaan muuta kun treenaamista, mutta sitähän ei tartte kokonaan silti hylätä. Oon ottanut myös tuon talonrakennuksen liikunnan kannalta, kun viime kesänäkin harva se päivä sai kanniskella, nostella, lykellä, vetää millon minkäkin painoisia vempeleitä ja materiaaleja. Esim. 10 sentin styroksilevypaali painaa aika mukavasti kun niitä 30kpl siirtelee pinosta toiseen. Puhumattakaan leca-harkoista. Sellaista kun ei kuitenkaan säännöllisesti työkseen tee!

Mieheni tekee parhaimmillaan/pahimmillaan 80-100 tuntia töitä viikossa (ei toki joka viikko, ja vapaapäiviä on sitten välillä enemmän), että en yhtään ihmettele, jos ei kiinnosta enää työpäivän jälkeen liikkua ja vapaa-ajallaankin tekee jotain muuta. Ei sillä, ei tuo mies mikään urheilullinen ole ollut kuulemma teini-iän jälkeen ja nykyään liikunta rajoittuu ajoittaisiin kävelylenkkeihin minun kanssani ja kesällä tapahtuviin kalastusreissuihin.

Minusta se on ihan jokaisen oma asia, mihin sen vapaa-aikansa käyttää. Minä mieluiten liikun, mies taas on kotona ja tämä on ihan ok, koska minun vapaa-aikani sijoittuu yleensä aamupäiviin ja iltoihin, niin voin sitten illalla olla miehen kanssa.