Miksi liikut?

Minulla liikunta on ollut terveellisen elämän tavoittelua, kaloreiden kulutusta ja suorituskyvyn parantamista.

En ole kokenut että voisin henkisesti paremmin, enkä ehkä edes saanut siitä mielihyvää, vaikka tavotteiden saavuttaminen tuottaakin tyytyväisyyttä.

Koska se on ihanaa ja koska tuleva ura toivottavasti liittyy laheisesti liikuntaan.

Liikun, koska...

1) Koska se on syömisen ohella niin suuri osa painonpudotusta, elämäntaparemppaa
2) Motivoidun lisää aina kun saavutan jotain, esim. juoksen tietyn matkan tai huomaan selkeä muutoksen kehossani
3) PIRISTYIN ihan järjettömän paljon liikunnan alotettuani, ja nyt riittää energiaa aamusta iltaan ilman väsyä
3) Teen jotain muuta kuin mussutan tv:n ääressä

Minä liikun terveyssyistä,koska laihtumiselle siitä ei ole suurtakaan hyötyä,kuitenkin on parempi olo,kroppa saa töitä,nivelet ja lihakset!
siitä tulee ihan hyvä olo!

Pelkkä liikkuminen ei kauheasti laihduta mutta ihan muuten vaan pitää liikkua sekä motivoida itteensä seinien sisältä sekä autonratista pois

Hyvä olo ja terveyshyödöyt ovat ehdottomasti pääsyy. Joskus tietysti varmaan itse kukin lähtee lenkille vain sulattaakseen viikonlopun jäätelöt ja siiderit...

1) Terve turhamaisuus
- haluan näyttää hyvältä eli mun kirjoissani vahvalta ja voimakkaalta. En tavoittele mitään nollakokoa vaan tavoitteena mulle hyväksi havaittu 40-42.
2) Pakko
- ei huvita sairastua elintasosairauksiin kuten tuki- ja liikuntaelinten vaurioihin tai saada verisuonia tukkoon.
3) Jaa, siinäpä ne. En erityisemmin tykkää liikunnasta, en saa siitä kicksejä. Parhaimmillaan olen silleen seesteisen väsynyt eli ihan reporankana. Vaikutus menee ohi tunnissa parissa.
4) No vielä kerran pakko: oon kauhea stressaaja ja jännittäjä ja ylianalysoija. Toki stressaan liikuntaakin jonkin verran, mutta vaikea murehtia eläkevakuutusta tai muuta tyhmää kun hiki tippuu nenänpäästä ja syke on maksimilla.

Mä en saa itseäni liikkumaan epämääräisten terveyshyöytyjen takia joskus tulevaisuudessa. Sitä paitsi en oikein usko teholiikunnan olevan hyväksi. Eniten "leikatuin" ystäväni on myös se, joka on nuorempana liikkunut eniten (ja telonut itseään, yli rajojensa ehkä urheillut siis).

Olen niin patalaiska, että liikunnan pitää antaa jotakin ihan saman tein, eli:

- Liikkuminen vetää mut pois mielensisäisistä maailmoista. Etenkin sellaisina päivinä, kun olo on angstinen ja turpea ja tunnen, että painan henkisesti vähintään sata kiloa, on ihanaa päästä liikkumaan, tajuta se oma kroppansa ja tajuta liike.

- Luonto on mulle tärkeä ja etenkin kesällä nautin luonnossa liikkumisesta ja sen havainnoimisesta (Peippo! Jokin tuntematon öttiäinen! Myyrä vilahti koloonsa...)

- Jollain tapaa inhoan sitä, että käytännön syistä on monesti pakko olla erilaisten moottoriajoineuvojen liikutettavana, ts. koneitten armoilla. Minusta on kivaa päästä kävellen/pyörällä paikasta toiseen omaa tahtia.

- juuri tuo omatahtisuus on liikunnassa mulle tärkeää - liikunnan kautta olen osin oppinut kuuntelemaan itseäni, tajuamaan, mikä on mun oma tahtini, milloin on virtaa ja milloin taas tarvitsen lepoa.

Itselläni on varsin hyötyliikuntapainotteista, en siis esimerkiksi käy salilla tai missään ohjatussa jutussa. Se näkyy myös liikuntasyissä.

1) Koirat
Minulla on kaksi erittäin sporttista pikkuepeliä, ja heidän kanssaan tulee se 5 - 15 km taivallettua päivittäin, yleensä lähemmäs tuota skaalan ylä. kuin alapäätä. Joka päivä on pakko käydä edes yhdellä kunnon lenkillä, vaikka koirat ovat onneksi ymmärtäväisiä eivätkä sateella itsekään halua tolkuttomasti urheilla.

2) Paikasta toiseen siirtyminen / sosiaaliset menot
Vaikka lähin (ja kallis) ruokakauppa olisi 50 metrin päässä, pyrin käymään pyörällä 5 km:n päässä olevassa halvassa kaupassa (lähin halpa kauppa olisi 2 km päässä). Lisäksi sosiaalisiin menoihini kuuluu usein liikkumista, esim. menemme kaupungille kävelemään, teemme pyöräretken, lähdemme laskettelemaan tai luistelemaan jne.

Näiden vuoksi tulee käytännössä liikuttua, mutta taustalla on ihan vain se, että 3) liikunta virkistää mieltä. Koirien kanssa on ihana kävellä omissa ajatuksissaan ja ystävien kanssa on hauska lähteä tutustumaan johonkin paikkaan, jossa ei ole koskaan aiemmin käynyt, tai ihan vain vetää itsensä hikeen ja mennä sitten kahville juttelemaan. Koiria meillä on ollut koko elämäni ja tuollaista "sosiaalista liikuntaa" meillä oli silloin, kun olin lapsi, niin varmaan sitten sieltä kumpuaa se, että minusta on mukavampi lähteä ystävän kanssa fillaroimaan kuin möllöttää jossain ostoskeskuksessa, kuten ikäisilläni tuntuu olevan tapana.

Mulle liikunta on ollut aina osa elämää. Nyt liikun monia lajeja voidakseni kohottaa kuntoa. Kroppa tarttee monenmoista ärsytystä jotta kehittyy monipuolisesti

Nyt olen ihastunut lenkkeilyyn. On ihanat ilmat ja lomalla on nyt hyvä opetella uudet elämäntavat, joilla painaa syksyllä koulun ja töiden alkaessa. Koulu ja työ kumpikin ovat fyysisiä, joten raskas työ vaatii raskaat huvitkin