Koiran vaikutus kunnon nousuun

Meillä on nyt ollut kuusi viikkoa pentu. Tullessaan se painoi n. 4kg, nyt 6,5kg eli puntti on kasvanut. Päivän mittaan sitä tulee nosteltua, syliteltyä ja laskettua taas alas aika usein. Lattialle kyykistytään monta kertaa päivässä, tulokset huomaa jo notkeampana nousuna. Ulkoillaan (lenkitetään) n. 30 min päivässä, sillä se saa juoksennella omalla aidatulla pihalla mielin määrin.

Muutenkin tuntuu, että sen tulon jälkeen "sisäliikkuminen" on lisääntynyt, siivouksen vuoksi. Päivärytmi on muuttunut, menemme aikaisemmin nukkumaan ja heräämme myös aikaisemmin. Alun rumban jälkeen yö sujuu yhtäsoittoa 8 tuntia. Tuntuu, että painokin olisi pudonnut (peili, vaatteet), mutta vaaka se vaan näyttää samaa.

Voisiko tätä "jumppaa" kuvailla "koiran ulkoiluttaminen, hyvin kevyt" vaikkapa tuon 30 min?

Kokemuksesta tiedän,että pennusta on paljon työtä,mutta en tiedä kelpaako se liikunnaksi vaiko menee peruskulutuksen piikkiin,kun lenkit on vielä pennun kanssa aika tehottomia,koska ei pennun kanssa voi tai saa kulkea liian lujaa,pitää maltillisesti lenkillttää puolivuotiaaksi kanssa,korkeintaan sellaisia kilsan lenkkejä pikkusen isompana!
Kyllä sillä siivomisella ei ole määrää,mutta kuitenkin tuntuu siltä et menee peruskulutukseen,kunnes pääset kulkemaan täysmääräsiä lenkkejä !
Kyllä se kuntoa nostaa,pikkukoirasta on oma työnsä,älä kuitenkaan liikaa pidä sylissä,tai se riippuu koira rodusta,sille pitää opetta että,styli ei ole koiran paikka,sillä isompana se merkitsee että,koira syrjäyttää sinut ja leikkii johtajaa ja sinun pitää olla johtaja koira totella sinua kaikessa!
Hiukan julmaa kieltä mutta,koirien kans paljon ollut,siskolla on kenneli,siellä ei koiria syliin oteta,ne kokee kiintymyksensä johtajaan,kun emä on ollut johtaja sinä jatkat sitä työtä!
Mutta kyllä sinä kunto nousee kun pikkuhauvan kans päivät pelaa!

Pamela on jo 2-vuotias mutta vielä mä välillä pyydän sen syliin. Tosin se on sen kokoinenkin että se mahtuu syliin. Voi kun mulla on ikävä mun pikku-Pamelaa. Toivottavasti ei mee enää kovin kauan ennenkuin se tulee taas takaisin kotiin ja arki palaa ennalleen. Se on ollut jo kohta kaks kuukautta vanhemmilla hoidossa.

Ikävä on....

Anteeksi nyt vaan kun eksyn aiheesta, mutta on kyllä erikoiset metodit hippistuun siskon kennelissä, koiranpentuja pitää nimenomaan nostella syliin ja käännellä käsissä ihan pienestä asti, että tottuvat ihmiseen ja käsittelyyn Mulla on itsellä tosi dominoiva koira, eikä meillä ole mitään epäselvyyttä laumajärjestyksestä vaikka koiraa on kasvattaja pitänyt sylissä ja nostellut, ja me ollaan myös pidetty välillä paljonkin sylissä. Sohvalle ja sänkyyn koira ei pääse kuitenkaan.

Joo, meni vähän aloittajan aiheesta ohi Itse olen kyllä merkannut nyt koiralenkkejä, tosin mun koira on jo 5kk ja vauhtia riittää eli sen kanssa voi jo oikeasti kävelläkin silleen, että sen kehtaa merkata. Syliinnostelulla ei ehkä ole merkattavaa merkitystä, mutta kyllähän siinä väkisin vähän tulee voimaa lisää, varsinkin jos on isoksi kasvava koira Ei meinaa mulla enää niin helposti 8kg jätkä nousta mitä vielä muutama kilo sitten

Täytyy myöntää, että hiukan oudolta menettelyltä kuullostaa minunkin mielestä, ettei pentuja oteta syliin Tunnen ite myös muutaman kasvattajan ja kyl niist jokainen kääntelee ja vääntelee pentuja sylissä ja muutenkin, mut täytyy toki muistaa että jokaisella kasvattajalla on oma tyylinsä

Itellä jo sen verran iäkäs iso koira ettei syliin ole tulossakaan, mut muuten kyl kaikenlaista käsittelyä ja hellimistä joka päivä.

Mä kyl oon huomannut et koiran kanssa kunto nousee aivan huomaamatta... ja sitte kun sen huomaa niin ei siit varmaan haittaakaan ole

Voin hyvin kuvitella, että joku omapäisempi rotu, kuten parsoni tai mäyräkoira, ymmärtää väärin sen liian sylissä lojumisen ja sitten ollaan ongelmissa. Esim. kavereiden mäykky oli just tällainen tapaus, sillä se meni niin että hän itse päättää milloin tulee syliin, myös vieraiden kohdalla, ja jos joku yritti kieltää niin syttyi rähinä. Tämä koira tosin oli muutenkin ongelmallinen johtajuusasioiden kanssa, joten totta kai se riippuu rodusta ja koirasta. Oman koiran kanssa ei ole ollut niin minkäänlaisia johtajuusongelmia, tosin luulen että niin miellyttämishaluisen koiran kuin bordercollien kanssa niitä harvemmin tuleekaan.

Mä merkkaan kyllä koiran kanssa tehdyt yli puolen tunnin lenkit, jotka olen ihan suunnitellut osaksi liikuntaani. Nämä ovat sitten ns. ylimääräisiä lenkkejä. Mutta muuten koiran kanssa touhuaminen on mielestäni ihan sitä arkiaktiivisuutta, sama kuin siivoaminen, tiskaaminen, pyykkien viikkaaminen, postin nostaminen lattialta... yms. Agility, koiratanssi ja muut liikunnalliset harrastukset tietty eri asia.

Minä merkkaan myös vaan koiralenkit ja niistäkin sellaiset reippaammat. Muun annan mennä peruskulutuksen piikkiin.

Ja tuosta toisesta aiheesta... meillä koira on ollut pennusta asti aina sylissä todella paljon. Änkeää vieläkin syliin ja on kovin hellyydenkipeä pusupoika. Mutta mitään pomotusongelmia ei ole ikinä ollut. Päinvastoin, on maailman ihmisrakkain otus. Ja tottelee hyvin. Sohvallakin pötkötellään yhdessä. Sänkyyn se ei saa tulla, eikä sinne edes pyri, kun tietää sen. Rakastaa kaikkia ihmisiä. Eli vahtikoiraksi siitä ei ole. Niin ja rotu on cockeri ja ikää 2½ v.

Meillä 3,5-vuotias kääpiövillakoira, joka on kyllä ihan pennusta asti saanut olla sylissä ja nukkua kainalossa, jos on kainaloon halunnut. Mitään pomotusongelmaa ei ole ollut, tuommoinen lellipentu tuo on ollut aina, eikä se ole ketään haitannut. Menee kyllä pois sängystä/sohvalta/sylistä, jos sen lattialle käskee. Minusta on kiva nukkua tuommoinen karvakaveri kainalossa, vaikkakaan se ei siinä itse viihdy kuin alkuyön ja menee sitten omalle paikalleen lattialle.

Ja sitten ihan asiaan: merkkailen koiralenkit ylös silloin, kun olen ihan lähtemällä lähtenyt lenkille. Eli en mitään pikkupissatuksia, mutta yli puolituntiset reippaat kävelyt kuitenkin.

Huh, meinasin jo kokea syyllisyyttä tuosta sylissäpitelystä .

Minulla on koiran suhteen sama motto kuin lapsella "koskaan ei sylitetä liikaa". Sylivauvoiksi tulevat sellaiset lapset (pennut), joita pidetään tarkoituksella sylissä estääkseen heidän oma toimintansa. Joten meidän tibbe saa ihan rauhassa jatkossakin haluta syliin. Sitäpaitsi koiran turkki ja korvat vaativat isona päivittäistä hoitoa, joten nyt tutustutaan näihinkin juttuihin niin sylissä pitäen kuin lattialla lojuen. Ja sen tahdin määrää emäntä/isäntä.

Kaikki muu on johtajuus-asiassa kunnossa. Minusta se on oppinut hienosti asioita, osaa pyytää ulos tarpeilleen, osaa pyytää sekä ruokaa että juomaa, jos on jostain syystä myöhässä, tuo leluja pyydettäessa, istuu ja odottaa ruokaansa ja menee syömään vasta luvan saatuaan, ei nouse sohville tai sänkyihin, herättää vienosti "naukuen" jne.

Mutta siihen kuntoiluun. Puntti oli tänä aamuna, 17viikko-synttärinä, 7,1 kg. Mitenköhän isoksi se kasvaa, kun pitäisi olla isona vain 10-11kg?

Oma aktiivisuuteni on tosiaan lisääntynyt. profiilissani on aktiivisuustaso 1., sillä olen muutaman kuukauden ollut hyvin hissukseen, jopa kotihommissa, terveydentilani vuoksi. Nyt tämä lisääntynyt liikkuminen on vaikea arvioida. Mutta koetetaan nyt saada tasapainoon kaikki markkerit, minulla kun ei ole enää kasvuntarvetta mihinkään suuntaan.

Koira kasvaa aika hurjaa vauhtia ekat 4-5kk asti, meidänkin borderi muuttui muutamassa viikossa (siis ei jossain kolmessa viikossa, vaan ehkä ikäviikkojen 7-16 välillä) 2 kilosta 7 kiloon Nyt sitten on 1,6kg tullut reilusti hitaammin, oon oikein joutunut syöttämällä syöttämään kun on niin kapea tapaus. Ainakin oman ruokapussin mukaan ruoka-annos on 5-6kk ikäisellä suurimmillaan, sitten aletaan laskea aikuisen annoksen tasolle kun energiaa kuluu vähemmän kun kasvu pysähtyy. Eli kyllä se tahti siitä muutaman viikon päästä hidastuu jos painonnousussa on kyse pelkästä kasvusta eikä lihomisesta

Koira tuo kyllä tosiaan kaikkea muutakin aktiivisuutta, kuin lenkittämistä. Etenkin jos sen kanssa harrastaa ja jos sitä kouluttaa ahkerasti. Niin ja jos ei ole lapsia leikittämässä, mä ja mies heitetään vuorotellen palloa ja vedetään narua tuon kakaran kanssa